Minea92071

Mut on näköjään poistettu kokonaan listalta! :/ 

Ei ole mitään kommentoitavaa omaan oloon ollut niin olen tyytynyt vaan lukemaan teidän juttuja. Ei tässäolla paljon ehditty yrittämäänkään kun ollut kiireitä. Siksi kai menkatkin vähän myöhässä :D Ovistikkuun sain kyllä jossain tuolla kp13 vahvan viivan mutta ei ollut vahvempi kuin testiviiva. Tuon vahvempaa en tosin ole ikinä saanutkaan. Sinäpäivää ja seuraavana ja seuraavana (kp13,14,15) talletettiin kyllä mutta eipä ole toiveikas olo yhtään kun ei mitään oireita.. Tuulimunassakin oli jo paljon enemmän oireita näillä kiertopäivillä, joten menkkoja ootellessa.

minea92071, kp32/28-36, yk5, tm 02/2015, ya11/2014

Dreamer15, meidän kaupungin toisesta Citymarketista saa ainakin Pregcheckejä. Ja myös parissa Sale-myymälässä olen nähnyt. (Asun Turun seudulla). Mielestäni voin yhden, vaikkakin tuulimunaraskauden kokeneena vastata tuohon kysymykseesi oireista ennen testiplussaa. Minulla kipeytyi nännit tosi pian (5.pvä) oviksen jälkeen ja kp24 (28kierrossa) tuntui nivustaipeissa ja alavatsassa. Päivä plussan jälkeen tuntui että vähän joka paikkaan sattui. Alaselkä,pää,nivuset,niska--jne Mutta oli myös jotenkin semmoinen ihan erilainen olo, varsinkin kun yleensä ei ole nännit kahta viikkoa loppukierrosta kosketusarat ja lämpötila paljoa yli 36 normaalisti. Plussan sain silloin joulukuussa 3-4pvää menkkojen oltua myöhässä.

Kepuliina, Minusta sinun käyttäjänimesi on todella hauska! Vaikka kieltämättä tuli mieleen että oletko keskustapuolueen kannattaja. Voisi hyvin olla myös vanhahtava suomalainen naisen nimi. Noista supistuksista ilman raskautta, itselläni on lähinnä nippailuja ja semmoisia kouraisuja korkeintaan. En ole ikinä synnyttänyt, mutta tuulimuna tyhjeni rv13 todella vauhdilla (johti 3päivän sairalaareissuun) ja sairaalassa hoitaja sanoi että nyt tiedät vähän miltä ne supistukset sitten tuntuu kun kuvailin millaisia tuskia oli ollut. Minulla on ollut joskus koviakin kuukautiskipuja, mutta ne ovat olleet lähinnä hyvin epämiellyttäviä ja vähän lamaannuttavia. Mutta tuulimunan kanssa se oli kyllä aivan uudesta sfääristä se kivun voimakkuus ja kesto = täysi lamaannus ja luulin oikeasti kuolevani. 
Joskus kesken kierron kun oikein on alavatsaa kouristellut niin ilmavaivoja olen minäkin vähän syyttänyt. Välillä liikunta auttanut tuohon. 

Tervetuloa mukaan Hattu ja Kompuroiva Hylje! :) 

ON: Aamulämpöjä mittasin taas kierron loppuun asti. Ja pysyivät, kuten epäilin, ylhäällä kunnes vuoto alkoi. Samana pvänä kun vuoto alkoi niin aamulämpö oli notkahtanut 35,84 (kävi siellä jo aiemmin viikolla kerran mutta palasi 36,2-36,45 välille). Mutta mikä positiivista, niin kierto oli 30pvää! Ei enää tällä kertaa 35 :) Siitä olen iloinen. Eli minulle voi päivittää listaan kp2/28-35, yk4 (ya 11/2014, tm 02/15)
Vaikkakin kesällä ei nyt ehditä oikein yrittämään, koitetaan mennä eteenpäin rennosti, enkä hyppää vielä ainakaan listalta edes pois. Yritetään kyllä mutta koitan olla ajattelematta liikaa. Aion jopa ensi kerralla oviksen aikaan ottaa vaikka viiniäkin! Ekassa tärpissä kun olimme juuri risteilyllä ja juotiin kuohuviiniä, ehkä se pieni humala rentoutti munarakkulan ja se pullautti munasolun ulos nätisti. Tosin tuulimunahan siitä tuli että ehkä logiikkani pettää tässä kohtaa. Tosi ei se näissä ei-tippaakaan-alkoholia-2-metrin-etäisyydelläkään -kierroissa ole tärpännyt. Royal Geleetä käytin kierrossa ovista ennen,ehkä se lyhensi kiertoa? Tai sitten kroppa alkaa vasta palautua kunnolla pillereistä ja tuulimunasta.

Mutta harmi ettei tullut nyt kesäkuussa enempää plussia! Mutta minä olen kyllä päättänyt tulla tänä vuonna raskaaksi. Tietääkö kukaan miten se lapsettomuustutkimuksiin/-hoitoihin pääsy lasketaan? Suoraan aloituksesta vai viimeisestä keskenmenosta? 

Konttri: tuo on niiin tuttu tilanne... Tuossa tilanteessa tekisi mieli suoraan sanottuna no, nolata se toinen siinä ja sanoa että "tiedän todella monta, yhden jonka sinäkin tunnet, joka on itkenyt monet itkut kun ei ole tuossa sinun tilanteessasi..." Tai "itse olisin kyllä kiitollinen jos olisin tuossa tilassa, ei se kaikilla ole niin helppoa vaan raskas polku kuljettavaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin.."

Toki jos puhuja on suomalainen niin kyseessä voi tietenkin olla perisuomalainen vähättelykäyttäytyminen. (Vrt. Henkilö on voittanut MM-kultaa aitajuoksussa ja tehnyt samalla uuden ME:n, ja henkilö sanoo haastattelussa "nojoo oli se ihan kiva voittaa ja no ei nyt liian juututa tähän, eiköhän joku sen ME:n kohta riko kuitenkin.. " Eikös Kimi Räikkönen ole juuri tällainen itsensävähättelijä ollut silloin parempina aikoinaankin? :D) Kun itsensä kehuskelu on niin sopimatonta meidän kulttuurissa. Kuten sekin että alkaisi kaikille mahan ihastelijoille sanoa että joo kyllä tätä pikkuista sitten tehtiinkin monen monta kuukautta. Vai olisiko? Mitä olette mieltä? Onko epäsopivaa kertoa tutuille (eli ihmisille joita ei luokittele hyviksi ystäviksi vaan esim työkaverit yms) että vauvaa yritettiin X kuukautta? Itse olen ainakin kertomassa joskus kun lapsen saamme vielä joskus että eka yritys epäonnistui ja sitten odoteltiin ja yritettiin lisää. Vaikka tähän kai tabu tuommoiset puheet on... En haluaisi että noista epäonnistumisista ei saisi puhua. (Anteeksi tulipa taas tajunnanvirtaa ja avautumista..)

No hei naiset naiset, hyvät rakkaat naiset älkää nyt alkako ketään lynkkaamaan täällä! :( Tuo ikävän ilmapiirin tänne missä moni haluaisi pystyä olemaan avoin omista ajatuksistaan ja fiiliksistään. Ja kuten Superakin sanoi omasta puolestaan voi varmasti moni samaistua siihen että ei ole oikein ketään kenelle jauhaa näistä yritysjutuista.. 

Luulen että tuossa on vain käynyt vähän väärinymmärrys. Eihän KUKAAN toivo ikinä keskenmenoa mutta toisen sanoessa että "ehkä se oli vain hyvä kun meni kesken" voi siinä tilanteessa olla hyvä myötäillä vähän keskenmenon kokenutta eikä alkaa vänkäämään että "et voi olla tosissasi! Olet kauhea ihminen kun ajattelet noin.." Itsekin ajattelin että "kai tämä on vain hyvä juttu että meni kesken" kun istuin vessassa ja vatsa kouristeli ja verta valui kokoajan ja raskausmateriaali poistui kropasta. Olisin musertunut totaalisesti jos olisin itselleni sanonut, tai joku muu olisi sanonut muuta kuin että "kai tämä oli nyt ihan hyvä sitten.. Eipä mennyt pidemmälle ainakaan jos jotain oli vialla.." (Minun tapauksessani toki oli paljonkin rv13 asti ehtinyt tuulimuna!) Tilanne oli itsessään jo kamala joten tuollainen ajatteluhan on vain itsesuojelua. Myötäily muilta voidaan näin kirjoitetussa muodossa toki tulkita vähän turhan väärin. Myötäily surutyön aloittajalle on minusta kuin lohduttava olkapää ja ystävä joka sanoo että "sinulla on oikeus tunteisiin". 

Täältä sivustolta löytyy myös ryhmä keskenmenon kokeneille kuumeilijoille, jossa varmasti vertaistukea löytyy ja saa! Olen siellä itsekin.

ON: taitaa olla PMS-oireet tulossa kun alkoi kyyneleet valua tätä viestiä kirjoittaessani. (hormoneita on aina hyvä syytellä...) Ja no, myös eilen olin vähän äkäpussi miehelle :/ Pitääkin pyytää anteeksi tänään kun tulee kotiin. Kun Supera sanoi tuosta pahan mielen tuloksena syntyvästä riitelystä, niin tuli mieleen että pitäosi kyllä muistaa vielä näin aikuisenakin että joskus voi olla vain pahamieli. Liian usein tulee sanottua että vituttaa, vaikka oikeasti on paha mieli kun on pahoittanut mielensä. Eilen ainakin oli vain paha mieli, vähän kaikesta: palaneesta selästä, vaatteista joista mikään ei tunnu hyvältä, työllisyyden heikosta tilanteesta, säästä, pitkästä kierrosta, juhannuksen suunnittelemattomuudesta jne..

Millaisia Juhannus-suunnitelmia täällä ihmisillä on? Monenko ovis olisi osumassa Jussiin? :) Täällä suunnitelma on kait olla vain kotona ja kaupungilla, nähdä kavereita, ensimmäinen kaupunkijuhannus! Ennen oltu aina mökillä. Vuoto voi jopa alkaa juhannuksena, mutta toivottavasti ei! ;) Voisi olla vaikka tärpännytkin kun niin paljon nippaili ja vihloi viime maanantaina ja perjantaina.

Supera: voi hirvitys mitä uutisia :( Ihan itseäkin kirpaisee.. Toivottavasti saatte juteltua tunteet puolin ja toisin läpi. Ja keksitte jotain muuta ajateltavaa hetkeksi. Jotain pientä hemmottelua.