Minä olen vaan niin hyvä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kun Jenni tulee paikalle, pitää säännötkin rikkoa :)
"Juontaja Jenni Alexandrova kirjoittaa blogissaan pettymyksestä, jonka kohtasi Budapestin matkallaan. Syntymäpäiväänsä kaupunkiin juhlistamaan mennyt Alexandrova pahoitti mielensä asiakaspalvelijasta, joka ei suostunut tekemään poikkeusta hotellin sääntöihin.
38-vuotias nainen kertoo, ettei siedä sekuntiakaan huonoa palvelua.
– En siedä sitä, että asiakaspalvelija piiloutuu sääntöjen taakse ja kohtelee minua massana. Säännöt on tehty rikottavaksi jos tarve niin vaatii, hän kirjoittaa."
PIKKUISEN ylimieliseltä ihmiseltä kuulostaa tämä Alexandrova, huh huh. Vai on hän niin iso kiho, että sääntöjä pitää rikkoa, jos rouva niin vaatii.
Aikuiset naiset ovat seksikkäitä, siksi tehdään tällaisia elokuvia. Sinun voit keksiä jotakin sinua piristävää tekemistä ja jättää tällaiset elokuvat niistä tykkääville.
Se lausutaan "Bukee" :D:D:D:D:D:D:D:DDDDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin uskon kohtaloon, se mies voi löytyä vaikka roskapussin vienti matkalta jos on tarkoitettu näin.
Jos etsimällä alkaa etsimään niin se ei ainakaan sitä oikeata rakkautta ole sitten.
Pikemminkin ikisinkkuja yhdistää juurikin se, että eivät ole aktiviisesti etsineet ja olleet paikoissa, joissa nuoret ihmiset pariutuvat - esim. heikko itseluottamus tms. nuorena...
Eli jos haluaa, pitää etsiä - ja mitä vanhempi on itse, niin sitä vaikeampaa on muutenkin enää löytää kumppania, joten pitää etsi jopa kahta kauheemmin.
Ja kun ei ole vanhempana positiivisa kokemuksia, niin se vain tuppaa näkymään muille ihmisille ulospäin sellaisena perusnegatiivisuutena, joka ei luonnollisestikaan paranna ihmisiin tutustumismahdollisuuksia.
Terapia on auttanut itsellä saamaan pahimpia lukkoja auki ja voin tituleerata itseäni nyt (glup) positiiviseksi ja sosiaaliseksi ihmiseksi, jota en olisi ikinä uskonut olevani 20 vuotta sitten. Se ei ole ollut helppo tie, mutta ehdottomasti sen arvoinen.
Tsemppiä kaikille, jotka kamppailevat kyseisen ongelman parissa.
Katson häntä aina kun mahdollista. Kun juttelen hänelle, katson häntä silmiin niin paljon kuin mahdollista ahdistamatta häntä. Hymyilen leveästi hänen ollessa näköpiirissäni, jos olen hyvällä tuulella. Jos on huono päivä, yritän olla mahdollisimman cool ja välinpitämätön, joka varmaan näyttäytyy aivan liian takakireänä olemuksena, josta on coolius niin kaukana kuin olla voi:D
Toisaalta minulla ei ole pakottavaa tarvetta nähdä häntä koko ajan, koska hänen äänensä on niin rauhoittava ja koska tila, jossa olemme on aika pienehkö, niin kuulen häntä vähän väliä väkisinkin:)