Minä olen vaan niin hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä sen on huomannut, että harvaa kiinnostaa p*skan vertaa, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Sosiaalisesti "normaaleita" varsinkaan ei tunnu kiinnostavan oikeasti pätkääkään se mitä oikeasti kuuluu, pelkkää teennäistä p*skaa. En mielelläni kiroile, mutta olen vain niin h*lvetin täynnä tätä mukavälittävää skeidaa.

Olisivat edes rehellisiä, ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys, herkkyys ja se että heitä on kohdeltu kaltoin ja julmasti lapsena. Kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voi heidän mielestään olla ihan normaali lapsuus, kun ei koko ajan pieksetty ja juopoteltu kerran.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on vaikea tunnistaa jos siihen on kasvanut aivan pienestä pitäen.

Itse kasvoin emotionaalisesti kylmässä kodissa ja siksi en osaa ottaa tervettä kontaktia ihmisiin.

Ei kiinnosta läheskään aina vastata puhelimeen, kun ei siellä kukaan tärkeä kuitenkaan soita. Monesti olen miettinyt, auttaisinko välitöntä apua tarvitsevaa ihmistä esim. kadulla, varmaankin vain kävelisin ohi tai jäisin katsomaan, kuinka sille käy. Jännä kyllä, että eläintä auttaisin silmää räpäyttämättä.

Halatkaa lapsianne ja sanokaa heille, että olette heille tärkeitä. Tai puhukaa edes asioista kunnolla, ettei heille jää patoutumia mielen

syövereihin. Maailma ei tarvitse yhtään enempää tunnevammaisia ihmisiä, jotka ahdistusta purkaakseen sitten tekevät jotakin peruuttamatonta, joko itselleen tai muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin vailla salt&vinegar sipsejä. Koko kaupassa oli tasan yksi laatikko niitä ja sekin niin korkealla, että vain koripalloilija olis ylettänyt. Sen seitsemää merkkiä sour cream&onion sipsejä kyllä oli kaikkien ulottuvilla.

Olen ihmetellyt Prismoissa näitä sipsihyllyjä, joissa tietyt merkit ovat ylhäällä ihan järkyttävän korkeassa hyllyssä. Miksi?! En itse syö sipsejä, joten en ole kokeillut, mutta epäilen vahvasti, etten ylettyisi niihin edes sen jakkaran päältä. Noiden hyllyjen ohi mennessäni olenkin kiinnittänyt huomiota, että ne ylimmät hyllyt näyttävät aina siltä kuin niiltä ei olisi edes otettu mitään. Mitähän sipsien valmistaja on mieltä siitä, että kauppa sijoittaa heidän tuotteensa niin ylös, ettei niitä voi kukaan ostaa?

Yksi selitys voi olla se, että joskus ylin hylly toimii välivarastona ja sieltä sitten täytetään hyllyt tarpeen mukaan. Niistä ei siis olekaan tarkoitus ottaa itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 163 ja usein joudun nousemaan varpaille ja tekemään mahtivenytyksen. Tätä ei millään jaksaisi tehdä esim. jos haluaisi vain lukea jonkun purkin sisällysluettelon saati etsiä sen sopivan kokoisen vaatteen. Ihan oikeasti, jossain ginatrikoissa ja muissa vastaavissa voi olla, että joku tietty pusero on esim ripustettu sinne katonrajaan ja vielä niin, että näet vain sen ekan kokolapun. Toisin sanoen sinun pitäisi kurotella siinä takin/mekonhelmat kainaloissa 15 minuuttia käydäksesi kaikki läpi. Ja ei, en pyydä myyjää etsimään kokoani jos en sitten haluakaan vaatetta tai vielä nolompaa omaa kokoa ei löydy, tai se ei ole hyvä.

Pyydä vain rohkeasti apua, jos tarvitset. Ihan turha nolostelun takia jättää ostamatta kiva vaate/ muu eikä sitä paitsi kukaan huomaa/välitä mitään mistään nolouksista.

Rohkeasti vaan ostoksille!

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen, että ne ihmiset, jotka väittävät ulkonäön olevan luonnetta tärkeämpää, ovat nuoria ja parisuhteissa hyvin kokemattomia. Koska oikeastihan, jos ulkonäkö olisi tärkeintä, se merkitsisi sitä, että parisuhteeseen kelpaa ihminen josta ei itseasiassa edes pidä, kunhan se vain on hyvännäköinen. Ja tuollainen parisuhde tuskin pitkäikäiseksi ehtii, koska parisuhde on niin paljon muutakin kuin edes pelkkää seksuaalista vetovoimaa. Kyllä sen kumppanin kanssa pitää viihtyä myös sängyn ulkopuolella, jos pitkäaikaista suhdetta haaveilee. Mutta kaiketi jollei ihmisellä ole kokemusta oikeasta parisuhteesta, hän ei tule edes ajatelleeksi mitä kaikkea sellainen pitää sisällään.

Hienosti kirjoitettu. Jos on kokemusta parisuhteista/elämästä, niin ymmärtää, että niin monet muutkin asiat vaikuttavat menestyvään parisuhteeseen kuin ulkonäkö.