Minä olen vaan niin hyvä

No, paikka paikoin tuntuu siltä, että menneisyyden haamut on selätetty, mutta sitten tulee välillä niitä päiviä, kun vain ajattelee, että "ei saat....!!!!". Mutta noin pääpiirteittäin alles gut. Sosiaaliset tilanteet on vielä vähän hakusessa, mutta selkeästi paranemaan päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vieläkään tiedä, mitä olotilaa tän emojin pitäs ilmentää:

🙃

"vammattaa", ei oikeasti iloinen vaan sellainen sarkastinen tekohymy.

"pannaanko pussiin vai vedättekö heti käteen? "

- no öhö öhö olipas hauskaa 🙃🙃🙃🙃

Toivottavasti jengi ei ole ottanut itseensä, kun olen käyttänyt kyseistä emojia. Olen ajatellut, että tuota käytetään kun on niin onnellinen, että sitä ikään kuin "seisoo päällään" :D

Vaikea sanoa.

Monella suomalaisella on kyllä valitettavan huono itseluottamus verrattuna moneen ulkomaalaiseen "kilpailijaansa". Tuo yleinen nössöys ja anteeksipyytelevä asenne ei kaunista ketään ja on ymmärrettävää, että valitaan se itsevarmempi vaihtoehto. Itse uskon kulttuurieroihin ja sen takia ulkomaalainen nainen ei ole minulle varteennotettava vaihtoehto. 

Tietysti sen lisäksi, että suomalaiset naiset ovat vähintään miljoona kertaa ihanampia kuin kanssasisarensa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en halua tutustua lähemmin värittömiin ja tylsiin ihmisiin joissa ei ole mitään mielenkiintoista.

Mä voin ottaa ne värittömät ja tylsät kamuikseni, kiitos. Sä saat mielihyvin kaikki "suuret persoonat" koska olen ihan korviani myöten täynnä heikäläisiä. :)

Minä uskon ymmärtäväni, mitä näillä värittömillä ja tylsillä persoonilla tarkoitetaan :)

Minulla on kaksi kokemusta. Kumpikin halusi ystävystyä minuun ja kummallakin oli ihan samat tavat. Kun soittivat, sanoivat hei, minä täällä. Sitten eivät puhuneet mitään. Kamalan vaivaannuttavaa, kun toisessa päässä on hiljaista ja itse yrittää jotain jutella. Joskus kokeilin, että vastasin vain hei ja en puhunut mitään ja otin kellosta aikaa. Meni minuutti ainakin, ennenkuin toisesta päästä kuului, mitä kuuluu. Vastasin, että ei erikoista ja kysyin takaisin. Meni taas minuutti hiljaisuutta.

Tai kun he halusivat tavata. No mentiin kahville. Toinen ei puhunut mitään. Odotti kuin minun viihdyttävän häntä. Oltiin sitten hiljaa ja ryystettiin kahvit ja vaivautuneissa tunnelmissa poistuttiin. Ja kumpikin halusi useasti nähdä minua. Lopulta en vastannut enää puhelimeen.

Tollaiset ihmiset ovat creepyjä. Väkisinkin alkaa miettiä, mitä he oikein haluavat. Tietää toisen elämästä mahdollisimman paljon? Miksi? 

Eivät ole creepyjä, vaan todennäköisesti masentuneita, yksinäisiä ihmisiä, jotka janoavat seuraa, mutta eivät osaa välttämättä jutella jouhevasti asioista niin kuin normaalit ihmiset.

Kaikki kun eivät satu olemaan sosiaalisesti lahjakkaita ja jos sattuu olemaan takana koulukiusaamista, niin tuo on täysin odotettu skenaario.

Sen toki ymmärrän, että tällaiset ihmiset ovat usein todella rasittavia, jos he eivät saa sanaa suustaan ja itse yrittää kaikkensa, että tämä vähän avautuisi elämästään. Mutta he eivät tee sitä pahuuttaan, kaukana siitä.

Lehdet ovat yhtä mieltä tänään ja huomenna toista. Jos antaa lehtien vaikuttaa liikaa omaan mielipiteeseensä, on koko ajan hukassa.