Minä olen vaan niin hyvä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin että Kilimanjarolle kiipeää vuosittain 50 000 ihmistä. Siis, en todellakaan itse jaksaisi/uskaltaisi/haluaisi, mutta vaikea nähdä miten vuorelle kiipeäminen on niiiiiin erikoista joidenkin mielestä? En vain ymmärrä. En jaksaisi tai haluaisi juosta esim maratonia, tai uida valkohaiden kanssa ilman häkkiä tai häkin kanssa jne, mutta tuntuu että vain vuorikiipeily on "jotain", voiko joku selittää miksi? Hienoa toki että joidenkin kunto ja kärsivällisyys kestää, vaikkakin pidän typeränä riskeerata henkensä tai terveytensä..

Tai siis, tuntuu että kauhea vaivannäkö ja se todellinen kuolemanriski (siksi kai sitä arvostetaan) ja miksi? Tuntuuko siellä huipulla sitten muulta kuin "jaahas, millos Emmerdale alkaa"?

😊😊😊

Kyllä minä ainakin kuljen julkisilla samaan tahtiin kuin aiemminkin. Sääli, jos opiskelijoille uudistus on huono, mutta kaikkia ei voi miellyttää. Suurin osa on kuitenkin tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo poliisi kehui tuota tekijää fiksuksi kaveriksi tuossa jutussa.

"Fiksun oloiseksi kaveriksi, kun on selvin päin." Ja voi hyvin ollakin, mistäs me sen tiedämme.

Eri asia tietysti on, kuinka usein hän on selvinpäin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä se poliisi osasi sanoa, että tekijä oli psykoosissa? Onko se myös lääkärikin?

Kiinnitin huomiota samaan. Ei tosiaan ole poliisin asia, tehtävä eikä edes asiantuntemuksen piirissä psykoosin määrittäminen...

Eiköhän sen arvion ole tehnyt ihan siihen koulutettu ammattilainen. Ei meille lehdissä kaikkea kerrota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saralla on haku päällä nyt monessa asiassa. Ikää on ihan rutkasti, mutta miestä ei ole, lapsista ei mitään tietoakaan ja työtäkin on vähän miten sattuu. Elämänhallinta ja arki ovat kateissa ja hän hiippailee jossakin kaupassa puoli kahden aikaan yöllä jne.

Hieman säälittää ja huolettaa tuollainen, nätti tyttöhän hän on ja varmasti ihan mukava perhettä arvostava nainen. Minulla tulee täällä sellainen huolehtivan äidin fiilis, kun hänen juttuja luen.

28 vuotta ei ole rutkasti, vaan nuori. Joillakin henkisesti itsenäisillä ihmisillä voi olla hyvä olla sinkkunakin. Kaikki eivät halua lapsia, mikä on fiksu valinta. Työtähän hän sanoi voivansa tehdä vaikka kahvilassakin, mutta eikös hänellä ole ammatti taskussa ja nuo tuollaiset tienaa pelkällä instakuvan julkaisemisellakin tuhansia euroja?

Tässä taas nähdään miten tiukassa istuu normi "Hanki puoliso, pari lasta, oma asunto ja kahdeksasta neljään työ. Uuvu ja ole vaikka onneton, kunhan teet niin kuin muutkin" Herran jestas kun kehtaa käydä yöllä kaupassa, ei lainkaan normaalia... Huoh!

Itse ottaisin Saran elämän miljoona kertaa mieluummin kuin tuon normin. Miksi joillekin on niin vaikeaa ymmärtää sitä, että kaikki eivät halua samoja asioita? Kaduttaako omat valinnat ulkoisen paineen alaisena, kun nyt täytyy yrittää saada muutkin mokaamaan ylläpitämällä normia?

Näinhän se vaikuttaa olevan. On täysin normaalia tehdä juuri niin kuin haluaa, on se sitten kuinka kummallista muiden silmissä tahansa.

Onneksi nykyään rupeaa olemaan katoava luonnonvara tehdä niin kuin on aina tehty tai niin kuin media luulottelee meille, mikä on yksilölle hyväksi.