Minä olen vaan niin hyvä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitusmies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielikuvitusmies kirjoitti:
Tuskin mistään. Noita on harvassa edes vuosikymmenen nuoremmassa ikäluokassa. Mitä sinulla on tuollaiselle listahirmulle tarjota? Siis muuta kuin omien haaveidesi toteuttajan virka?
ap kuvasi normaalisti käyttäytyvän, parisuhdetta haluavan miehen, joka tekee normaaleja asioita, kuten laittaa ruokaa ja ulkoilee. En näe tuossa mitään kovin ihmeellistä tai hillittömiä vaatimuksia. Ellei se mahdottomuus tule sitten tuossa viina- ja tupakkakohdassa. Mutta eihän kaikki miehetkään sentään juoppoja ole...
Kumma kun ei sitten ole sellaista löytänyt.
Niinpä. Eli onko miesten laatu tosiaan niin heikko, että edes ihan tuollaisia perusasioita ei löydy? Hyvä kysymys.
Kyse on kohtaamisongelmasta, ei siitä ettei tuollaisia olisi olemassa. Nuo ovat juuri sellaisia miehiä jotka jäävät nykyajan pinnallisessa ja loputtoman valinnanvaran vääristämässä parinhaussa varjoon. Sellaisia jotka helposti tuomitaan ilman sen parempaa tietämystä joko kilttimiehiksi(?), tylsiksi, nörteiksi, mt-ongelmaisiksi, uskovaisiksi tms, vaikka siitä porukasta voisi löytyä juuri niitä tavallisia unelmamiehiä, joita ei uskota olevan olemassakaan, kun kokemus miehistä perustuu siihen halutuimpaan joukkoon, josta kaikki taistelee ja jotka täten ottavat tilanteestaan kaiken irti. Siinä piilee myös syy siihen miksi nämä varjoon jäävät miehet eivät tee niin helposti aloitteita, koska tietävät etteivät täytä niitä halutuimmille miehille asetettuja pinnallisia ja/tai sosioekonomisia vaatimuksia.
Maailma on muuttunut, ennen oli töitä suurimmalle osalle ja töitä tekevälle miehelle löytyi helposti nainen, koska usein naiset tarvitsivat miehen elättämään itsensä. Siitä asetelmasta on miestenkin ollut ihan erilaista lähteä tekemään aloitteita. Nykyään näin ei enää ole, vaatimukset ovat lähteneet lapasesta ja miehet tuntevat yhtä lailla ulkonäköpaineita kuin naiset, mutta aloitteenteko-oletus on edelleen aika paljon miesten harteilla, mutta toisin kuin ennen, onnistumisen todennäköisyys on murto-osa siitä mitä se oli ennen.
Nykyään tehdään myös näitä virheellisiä yleistyksiä joita sitten aletaan uskomaan. Että jos et ole tiettyyn ikään mennessä jollekin kelvannut, olet joko pelimies tai jotenkin viallinen tapaus. Tai tuo mitä joku aiemmin sanoi, että jos olet minkään näköinen ja omaat yhtään sosiaalisia kykyjä, niin kyllä irtosuhteita on varmasti ollut. Taas iso osa tavallisia miehiä jää täysin luupin ulkopuolelle ja sitten taas ihmetellään eikö sellaisia miehiä todellakaan ole missään? Heitä on oikeasti lähes kaikkialla.
En olisi sitä paremmin osannut muotoilla.
Nykyajan perusongelma on juurikin tuo todella pikaisten ja hätäisten johtopäätösten tekeminen todella pienen otoskoon perusteella.
Minun ongelmani on aloitekyvyn puute, tavallaan haluaisin naisen itselleni, mutta en jaksa panostaa asiaan tarpeeksi. Moni nainen on ollut kiinnostunut minusta, mutta en uskalla tehdä asialle mitään, koska menneisyys.
Hyvä puoli on, että tiedän olevani huomion arvoinen.
Tsemppiä kaikille asian parissa kärvisteleville!
Me pystymme siihen!
Vierailija kirjoitti:
Feikata ei kannata.
Sen sijaan suosittelen, että ei luovuta heti, kun keskustelu ekan kerran jämähtää, vaan jatkaa juttelua toisena päivänä, jos sattuu tulemaan mieleen jotain, mistä juuri sen henkilön kanssa haluaisi keskustella. Siis nimenomaan aidosti itseä kiinnostavaa asiaa, josta uskoo toisenkin olevan kiinnostunut. Jos ei tule vastausta niin sitten voi olla kohtalaisen varma, että ette ole hyvä match. Se ei silloin myöskään jää harmittamaan, että juttu kuivui kokoon.
Tämä oli arvokas neuvo.
Kiitos paljon 🌞!
Vierailija kirjoitti:
Mun yli 20 vuotta vanha pöytäkone ilmoitti viikko sitten jäävänsä eläkkeelle joten ostin läppärin. Eli taitaapi olla tässä ( yhyy yhyy kuva on viidennes entisestä mutta eiköhän tähän totu ).
Jos sinulla on televisio, niin HDMI-kaapelilla saat läppärisi kuvan näkymään television kuvaruudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni sukujuhlissa vietetyistä jouluista on, että lapset odottavat joulussa pelkkiä lahjoja. Jouluaattona täristään koko aamu ja päivä, ennen kuin pukki tulee. Sitten paperit revitään väkivalloin ja todetaan että ai tämmösiä tuli. Ja että eikö oo enempää lahjoja. Se joka saa kooltaan suurimman paketin on voittaja, ja muut kadehtivat ääneen suurta pakettia. Yleensä kuitenkin niiden monen paketin joukosta löytyy juurikin sen yksi ylitse muiden lahja, yleensä jokin paljon toivottu lelu tms. Sen parissa sitten loppuillan viettävät, ja muut rojut unohtuvat lahjapapereiden sekaan.
Kuulostaa hyvin surulliselta joululta.
Ei ne lapset kyllä kauheen surullisilta näytä. Mutta mun pointti olikin se, että ihan sama montako kottikärryllistä niitä paketteja annetaan lapselle, niin kuitenkin se yksikin ihan hyvin riittäisi.
Ne ovatkin surullisia sitten aikuisena, koska niille joulu näyttäytyy vain lahjojen muodossa eikä osata välttämättä arvostaa sitä yhteistä aikaa, joka on kuitenkin loppupeleissä paljon tärkeämpi joululahja.
Eräs lempääläinen tubettaja on tästä loistava esimerkki, kun aikuisena mikään ei riitä ja aina on saatava uutta krääsää tilalle, mutta ei siitä sen enempää.
Tämä on asian ydin.
Tässä maassa on ihan tolkuttomat määrät huonoitsetuntoisia ihmisiä, jotka eivät uskalla elää. Toivottavasti jokainen jossain vaiheessa uskaltaa rikkoa omia raja-aitojaan. Ne ovat usein vain henkisellä puolella.