MiLa

Anopin perintö

Anoppi testamenttasi koko perintönsä tyttärelleni joka "hoiti" häntä monta vuotta, kävi kaupassa, siivosi, harrastivat yhdessä jne.
Minä ja mieheni tiesimme tästä mutta emme puhuneet mitään miehen sisaruksille anopin toiveesta.

Ei hirveästi yllättänyt että meteli tästä nousi mutta se yllätti että miehen siskot käskevät minun puhua järkeä tyttärelleni ja hänen pitäisi olla vastaanottamatta perintöä. Kun en tähän suostunut, vaan tyttärelle hommattiin edunvalvoja (tytär on 17.v) alkoi minun sättimiseni kuinka minä olen saanut miehenikin puolelleni ja kuinka minä olen junaillut nämä asiat ja kuinka minä en ymmärrä että anoppi oli heidän äiti.

Miten tästä selviää, pitäiskö olla puhumatta mitään/vastaamatta puhelimeen tai viesteihin vai yrittää puhua niin että välit pysyisivät.

Mies on päättänyt että hän pitää hiljaiseloa hetken aikaa ja toivoi meiltä samaa. Palautuukohan välit enää koskaan hyviksi?
Kiitos joku jakaa kokemuksia riitaisista perinnön jaoista.

Poimitaan outoja juttuja muumeista. Minä aloitan...

Viidakko jaksossa muumeilla oli kaksi tiikeriä tiikereistä toinen sanoi, että ei halua lähteä täältä enää sillä muumimamman antama kissanruoka on niin hyvää. Mistä muumimamma saa kissan ruokaa?? Jos heillä ei ole rahaa eivätkä he käy kaupassa. Tekeekö hän kisssn ruuan itse? Mikä sitten tekee siitä juuri kissan ruokaa??

Lisää!!

Pettääkö mieheni?

Eli, en jaksa pitkästi selittää mutta meillä pitkä avioliitto ja mies aloitti uuden työn kesän alussa. Työpaikalla pelkkiä naisia miehen lisäksi, työajat säännölliset. Eka kk meni ihan normaalisti, mutta heinäkuussa alkoi iltamenot, virkistyspäivää, firman illanistujaisia melkein joka vkloppu...
Viime vkloppuna taas oli ja tuli kotiin la yönä kolmen aikaan, vaikka piti vaan parin työkaverin kanssa käydä "yhdellä". Nyt sitten äsken sanoi että huomenna ois taas tarkoitus käydä syömässä ja "palaveeraamassa". En käsitä, toki mä oon vaan kotiäiti eikä kokemusta tuon alan työpaikoista, mut onko tosiaan niin että joka vkloppu ollaan palaverissa vapaa-ajalla?? Oon ollu tosi kärsivällinen eikä pettäminen tullut mieleen ennen eilistä, kun mies sai raivarin lapsen vietyä hänen puhelimensa. Ennen on lapsi ihan vapaasti saanut pelailla ym iskän puhelimella. Oli jotenkin tosi epätyypillistä käytöstä miehelle. Nyt kun aloin vainoharhaiseksi niin tuntuu että muutenkin ollut tosi kireä jo tosi pitkään, ts ei oma itsensä. Kiukuttaa ja oon huolissani...

"Mun pojan suurin virhe oli se, että nai sinut" - sanoi armas anoppi äsken kun suvaitsi tulla viimein

hetkeksi hoitamaan vauvaa, kun olen väsymyksestä puolikuollut ja valvonut käytännössä 4kk.
Joo kyllä mun asia hoitaa mun lapset, mutta jotenkin..nyt vaan meni yli ja itkulle ei tule loppua. Vauva on meidän kolmas ja 2 ekaa olen kyllä hoitanut aina yksin kun ovat olleet perushelppoja. Kuopuksella koliikki ja refluksi.
Kuitenkin tyttärensä eli miehen siskon lapsia anoppi hoitaa liki päivittäin. Nyt kun minä/mun lapsi kerrankin "ollaan vaivaksi", saan kuulla tuollaista settiä. Otti vielä vauvan sylistäni kun aloin itkeä ja höpötti sille "ei välitetä tuosta äitistä.."
Tiedän jo nyt että kun mies tulee kohta töistä, äitinsä heittäytyy marttyyriksi tilanteen pelastajaksi ja haukkuu mut mennen tullen. En jaksa.

Mikä vanha elokuva tai Tv-sarja josta pidit ei olekkaan enää hyvä

Tuon ketjun, jossa kysytään mitä vanhoja sarjoja halusit takaisin innoittamana kysyn, että mikä elokuva tai tv-sarja oli aikoinaan mielestäsi hyvä. Mutta kun olet pitkän ajan jälkeen nähnyt sarjaa uudelleen se tuntuukin keskiverrolta tai jopa huonolta.
Ja nyt ei siis haeta sarjoja, jotka ovat kuluneet loppuun tai muuttuneet huonoiksi.
Aloitan omasta eli Safiiri ja Teräs. Lapsena tuo oli niin jännitävä ja omasta mielestäni tosi hyvin tehty. Kun sitten näin vuosikymmenten jälkeen sarjasta jakson, en voinut katsoa ensimmäistä jaksoa edes loppuun. Näyttelijätyö oli aika karmeaa ja lavasteet aika kauheat.
Elokuvista Kummisetä oli pettymys. Muistelin, että aikoinaan pidin siitä paljon. Nyt tuntuu, että aika on ajanut siitä ohi. Elokuvan kerronta ei vain toiminut.

Mitäs tähän vastaat niin ettei kaikki suutu? :/

Ollaan kutsuttu miehen kanssa molempien lähisukua meille grillibileisiin. Tarkoitus grillata, saunoa ja uida. Ja ei tietenkään kuivinsuin.

Siskollani on 3kk täysimetetty vauva ja olen luvannut, että hän saa tulla vauvan kanssa, mutta että juhlat on k-18. Nyt eräs miehen puolen sukulainen ilmoitti myös, että hänen mukanaan kulkee myös vauva. Tämä vauva on konttausikänen, nousee tukea vasten seisomaan, ei täysimetetty ja siis kohta jo 1v.

Mitä ihmettä vastaan tuommoiseen niin ettei koko suku suutu minulle? :( Ja olenko ainoa, jonka mielestä 3kk täysimetetty on eri juttu kuin konttausikäinen? Etenkin,kun puhutaan nyt tilanteesta jossa ollaan ulkona juhlimassa, uidaan ja saunotaan. Ei ole kovin kiva muillekaan juhlijoille väistellä jatkuvasti liikkuvaa konttaajaa.

Nyt tuntuu, että tein väärin,kun lupasin edes siskolleni tuota. Koin sen kuitenkin eri asiaksi ja kyse ei ole nyt siitä, että hän on nimenomaan siskoni ja tämä toinen miehen puolelta. Tykkään kyllä tästä naisesta ja olisi kiva,kun hänkin tulisi. Hänen vauvansakin on ihana, mutta tämä nyt vaan on eri asia kuin synttärikahvit. Eri juttu, jos hänenkin vauvansa saisi pelkkää tissiä ja löytyisi siitä mihin hänet on laskettu.

Tekis mieli alkaa vaan itkee. Sen kerran,kun yrittää jotain järjestää. :(