MicMac

Ei ole kaikille sopivaa yhtä oikeaa asiaa. Siksi sanonkin muutaman; ehkä jostakin olisi hyötyä sinulle:

- Sitoudu syömään vähintään se suosituksen puoli kiloa kasviksia päivässä. Helpoimmillaan ostat puolen kilon ja kilon settejä ja vetelet viikossa sen nelisen kiloa. Vaikka porkkanoita, muutama paprika, kurkku, tomaatteja, mandariineja ja omenoita. Otat jotakin niistä aina kun syöt eikä haittaa vaikka menisi reilusti. Tulee semmoinen syönyt olokin. Siis kun syö kokonaisen omenan, niin siinä on jo hommaakin suulle.

Voit tietysti raastaa ruoan kylkeen porkkanaa (ja omenaa) tai kokata sosekeittoa, mutta nuo kaikki esimerkit toimivat myös ihan huuhtaise ja haukkaa -pohjalta ja helppoja ottaa osaksi välipalaa mukaankin.

- Osta herkkuja, kun on sen aika. Mutta osta vain pieni kerta-annos. Vaikka niin, että ostat Fazerina-patukan, ei levyä. Tai syöt kahvilassa jonkin leivonnaisen, mutta et osta vaikka pitkoa kotiin. Opettele semmoinen kerta-annos että se tyydyttää mutta ei ole överi. Eli jos yksi konvehti ei riitä, niin älä huijaa itseäsi että se riittäisi. Valitse silloin harvemmin mutta isompi satsi kerralla.

- Uskalla kohdata tunteet. Aika usein syöminen korvaa jonkin asian kohtaamisen.

Minä en luota tuohon tietoon, että olisi muka vain 100 työntekijää, joilla ei palkat ole tulleet oikein. Se on jollakin kepulikonstilla valittu joukko, esim. vakituisessa, kokoaikaisessa kolmivuorossa tai miten ikinä, mutta koko kaupungin tasolla on taatusti moninkertainen määrä jengiä, jolla ei ole eurot ajan tasalla.

Ja vaikka julkisuudessa ei ole asiaa niin avattu, niin on minulla arvaus syihinkin. Veikkaanpa, että sylttytehdas on se, että tietojen siirto vanhasta järjestelmästä uuteen on mallinnettu ja toteutettu niin kuin se vanha olisi muka ns. oikein tehty. Mutta enpä usko sen olleen. Siksi vanhasta tullut tieto ei "tarkoita" sitä mitä sen kerrotaan tarkoittavan.

Suomeksi siis palkat on niin monimutkaisia, että sinne on jouduttu virittämään erilaisia "pielavetisiä", joilla on saatu kokonaissumma ja verotus oikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Opettajana saadun kokemuksen mukaan voi hidastaa toisen näkökulman huomioimista (koska vanhemmat ovat joko miettineet asiat aika hiotuiksi tai koska asiat on ratkottu lapsen mielen mukaan tai lapsi on opetettu siihen, että on vain se vanhempien tapa).

Ylisuojelevuus on toki myös aina mielipideasia. 

Ja opettajana olen myös oppinut, että älyttömältäkin näyttävä ylisuojelevuus on usein kovinkin ymmärrettävää, jos tietää perheen tarinan. Siellä on aika usein traumaattisia menetyksi takana. Ihan elävästä elämästä ovat nämä esimerkit:

- äiti oli itse jätetty vastaamaan pikkusisaruksistaan lapsena ja syttyi tulipalo -> ikuinen syyllisyys

- suojellun lapsen sisarus on kuollut sairauteen tai tapaturmaisesti, pahimmissa tapauksissa niin, että jää selkeä mitä jos -mahdollisuus

- lapsen kuolemaa on jouduttu pelkäämään raskausaikana, synnytyksessä tai jossakin vaiheessa lapsuutta. 

Aikamoisia taakkoja on ihmisillä ja osa tietää, etteivät kestäisi, ,jos lapselle tapahtuisi jotakin siksi etteivät he ole antaneet kaikkea mitä voivat. Terapia olisi monessa tapauksessa tarpeen, mutta eipä sitä kovin avokätisesti jaella.

Tuollaiset taakat pitää selvittää ENNEN KUIN hankkii lapsia, jos ylipäätään hankkii.

Olet ihan oikeassa siinä, että lapsen kannalta on epäreilua, jos hänen elämäänsä määrittää aikuisen trauma. Mutta ajoitus on sillä tavalla hankala, että usein menetys tai uhka koskettaa perhettä kun ne lapset ovat jo olemassa. Yksi tarkkaamaton ajo kolmion takaa ja naps, koko elämä muuttuu lopullisesti. 

En ole asiantuntija, mutta luulen että ne vanhempien omassa lapsuudessa tapahtuneet asiat taas ovat hiljalleen painuneet jonnekin sedimenttiin ja vanhemmuus saattaakin nostaa niitä pintaan. Esimerkiksi lapsena kiusatuksi tullut vanhempi saattaa vasta oman lapsen myötä päästä kosketuksiin tunteittensa kanssa. Silloin on vaikea tulkita lapsen tilanteita oikein; se oma kokemus värjää informaation.

Olen todella pahoillani puolestasi, ap!

1) Älä menetä hermoja! Lähetä asiasta ilmoitus esimiehelle sähköpostilla, jos teillä on se käytössä. Jos ei, niin lähetä tekstiviesti, jossa kerrot että haluat keskustella esimiehen kanssa sinuun kohdistuvasta häirinnästä. On tärkeää, että sinulle jää todiste siitä, että olet saattanut asian esimiehen tietoon.

2) Jatko riippuu esimiehen toiminnasta. Jos esimies ei puutu tilanteeseen, vie asia eteenpäin. Ota myös yhteys työterveyteen. Eteenpäin = pomon pomo, liiton ihminen tai työsuojeluvaltuutettu. Kaksi jälkimmäistä osaavat neuvoa, jos eivät ole oikeita edistämään asiaa. Jos et kuulu liittoon, liity heti.

3) Jää sairauslomalle, jos tilanne stressaa.

VOIMIA!

Opettajana saadun kokemuksen mukaan voi hidastaa toisen näkökulman huomioimista (koska vanhemmat ovat joko miettineet asiat aika hiotuiksi tai koska asiat on ratkottu lapsen mielen mukaan tai lapsi on opetettu siihen, että on vain se vanhempien tapa).

Ylisuojelevuus on toki myös aina mielipideasia. 

Ja opettajana olen myös oppinut, että älyttömältäkin näyttävä ylisuojelevuus on usein kovinkin ymmärrettävää, jos tietää perheen tarinan. Siellä on aika usein traumaattisia menetyksi takana. Ihan elävästä elämästä ovat nämä esimerkit:

- äiti oli itse jätetty vastaamaan pikkusisaruksistaan lapsena ja syttyi tulipalo -> ikuinen syyllisyys

- suojellun lapsen sisarus on kuollut sairauteen tai tapaturmaisesti, pahimmissa tapauksissa niin, että jää selkeä mitä jos -mahdollisuus

- lapsen kuolemaa on jouduttu pelkäämään raskausaikana, synnytyksessä tai jossakin vaiheessa lapsuutta. 

Aikamoisia taakkoja on ihmisillä ja osa tietää, etteivät kestäisi, ,jos lapselle tapahtuisi jotakin siksi etteivät he ole antaneet kaikkea mitä voivat. Terapia olisi monessa tapauksessa tarpeen, mutta eipä sitä kovin avokätisesti jaella.