MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olen todella pahoillani puolestasi, ap!
1) Älä menetä hermoja! Lähetä asiasta ilmoitus esimiehelle sähköpostilla, jos teillä on se käytössä. Jos ei, niin lähetä tekstiviesti, jossa kerrot että haluat keskustella esimiehen kanssa sinuun kohdistuvasta häirinnästä. On tärkeää, että sinulle jää todiste siitä, että olet saattanut asian esimiehen tietoon.
2) Jatko riippuu esimiehen toiminnasta. Jos esimies ei puutu tilanteeseen, vie asia eteenpäin. Ota myös yhteys työterveyteen. Eteenpäin = pomon pomo, liiton ihminen tai työsuojeluvaltuutettu. Kaksi jälkimmäistä osaavat neuvoa, jos eivät ole oikeita edistämään asiaa. Jos et kuulu liittoon, liity heti.
3) Jää sairauslomalle, jos tilanne stressaa.
VOIMIA!
Opettajana saadun kokemuksen mukaan voi hidastaa toisen näkökulman huomioimista (koska vanhemmat ovat joko miettineet asiat aika hiotuiksi tai koska asiat on ratkottu lapsen mielen mukaan tai lapsi on opetettu siihen, että on vain se vanhempien tapa).
Ylisuojelevuus on toki myös aina mielipideasia.
Ja opettajana olen myös oppinut, että älyttömältäkin näyttävä ylisuojelevuus on usein kovinkin ymmärrettävää, jos tietää perheen tarinan. Siellä on aika usein traumaattisia menetyksi takana. Ihan elävästä elämästä ovat nämä esimerkit:
- äiti oli itse jätetty vastaamaan pikkusisaruksistaan lapsena ja syttyi tulipalo -> ikuinen syyllisyys
- suojellun lapsen sisarus on kuollut sairauteen tai tapaturmaisesti, pahimmissa tapauksissa niin, että jää selkeä mitä jos -mahdollisuus
- lapsen kuolemaa on jouduttu pelkäämään raskausaikana, synnytyksessä tai jossakin vaiheessa lapsuutta.
Aikamoisia taakkoja on ihmisillä ja osa tietää, etteivät kestäisi, ,jos lapselle tapahtuisi jotakin siksi etteivät he ole antaneet kaikkea mitä voivat. Terapia olisi monessa tapauksessa tarpeen, mutta eipä sitä kovin avokätisesti jaella.
Vierailija kirjoitti:
Varakkaissa kodeissa on aina paljon kirjoja ja taidetta. Oikeita maalauksia, ei mitään kehystettyjä julisteita.
Ei se vaan mene noin.
Esim. yksi tuttavaperhe on kaikilla mittareilla vauras (perineet paljon, omistavat paljon, tienaavat paljon). Heidän talo on kyllä uusi mutta ei niin mitään ns. sivistynyttä. Ovat kyllä akateemisia mutta ei heitä kiinnosta kirjat tai öljyvärityöt.
Sun avaus edellyttäisi 4 henkilön kuvausta, mutta esimerkissäsi annat vain 2.
Olet ihan oikeassa siinä, että lapsen kannalta on epäreilua, jos hänen elämäänsä määrittää aikuisen trauma. Mutta ajoitus on sillä tavalla hankala, että usein menetys tai uhka koskettaa perhettä kun ne lapset ovat jo olemassa. Yksi tarkkaamaton ajo kolmion takaa ja naps, koko elämä muuttuu lopullisesti.
En ole asiantuntija, mutta luulen että ne vanhempien omassa lapsuudessa tapahtuneet asiat taas ovat hiljalleen painuneet jonnekin sedimenttiin ja vanhemmuus saattaakin nostaa niitä pintaan. Esimerkiksi lapsena kiusatuksi tullut vanhempi saattaa vasta oman lapsen myötä päästä kosketuksiin tunteittensa kanssa. Silloin on vaikea tulkita lapsen tilanteita oikein; se oma kokemus värjää informaation.