MicMac

Ryhmätyöt... minullakin on ollut paljon ryhmätöitä opinnoissa. Iso osa on ollut tosi mukavaa ja koen ainakin itse oppineeni.

Vaikka meille yritetään selittää, että järjestely muka pohjaa pedagogisiin seikkoihin, niin uskallan väittää, että totuus on toinen ja että syitä on tasan 2:

- opettajaresurssista säästäminen -> vähennetään opelle arvioitavaksi menevää massaa

- heikommatkin opiskelijat saadaan läpi (kun voidaan leikkiä että he muka ovat tehneet osansa).

Hyvää järjestelyssä on se, että mahdollistetaan kohtaamisia, keskusteluja, erilaisten toimintatapojen ymmärtämistä ja samallahan sitä oppii itsestäänkin.

Huonoa on se, että osa (heikoimmista) opiskelijoista pystyy melko lailla kokonaan välttelemään heikoimpien osa-alueittensa kehittämisen. Mahtavia tyyppejä, joilla on paljon osaamista ja annettavaa, mutta silti mietin, että miten mahtaa toteutua asiakkaan etu, jos ei hallita yhdyssanoja tai muuten vain lukipulman takia takkuaa niin tiedon hankkiminen kuin kirjallinen ulosantikin. Englantia olisi osattava, jotkut kiertävät tätä. Miten käy oikeassa elämässä, kun ei ole se opiskelukaveri etsimässä, suomentamassa, oikolukemassa ja etenkin hoputtamassa. Nimittäin oma ala on sellainen, jossa ammattilaisella on oltava vahva käsitys aikatauluista, ei ole kukaan hokemassa viidettä kertaa ja esim. KELAn deadline kun meni niin sorry se todella meni. Ryhmätyössä se ryhmä paikkaa näitä puutteita - työelämässä ei voi tuudittautua sen varaan.

Samalla on sitten se huono puoli, johon ketjussa joku viittasikin, että toisille taas tulee se pomottajavaihde. Oikeakielisyydessä, annetun tehtävämuodon noudattamisessa ja aikatauluissa on tietenkin olemassakin vahva oikeassa ja väärässä olemisen ulottuvuus, mutta paljon on taas sitä aluetta, jossa ei ole oikeaa ja väärää, vaan olisi hyvä päästä tunnustelemaan erilaisia tekemisen tapoja. Se vaan jää helposti jalkoihin, jos osa ryhmästä omaksuu passiivisen roolin eli tekee annetut nakit, mutta ei muuta. Kyse voi olla myös siitä, että joku vie kaiken hapen. Olisikin minusta hyvä, jos AMK-opinnoissa olisi pakko ottaa eri rooleja ryhmissä.

Mutta realismia on se, että AMKit pumppaavat rahoitusmekanismin motivoimina läpi systeemin myös ainesta, joka ei hallitse opetussuunnitelmaa ja alan keskeisiä sisältöjä riittävästi. Huomattava osa hallitsee kyllä hyvin se, mitä tulisikin.

Tanskasta voisi haeskella mallia Sakarin tyyppisille oppijoille ja myöhemmin työntekijöille. 

Suvileenan pointti on myös just nappiin: Muskin ym. saavutukset eivät perustu vamman lievyyteen, vaan siihen, että heidän ajattelunsa on "jotakin ihan muuta" - he eivät ole pieni annos samaa kuin muut, vaan eksoottinen, herkullinen hedelmä, joka taipuu mahtaviin ruokiin osaavissa käsissä. Tarvitaan vaan ne osaavat kädet.

Varautukaa muuten siihen, että kunhan uusi tautiluokitus tulee, niin nykyiset aspergerit eivät enää autismikirjon diagnoosia saa. Kriteeristö siis tiukkenee ja nykyisin lievänä autismioireiluna pidetty ominaisuusprofiili onkin jatkossa ns. normaaliksi vaihteluksi katsottavaa. Tämä pitää ottaa vakavasti: itsemurhariski on jopa 20-kertainen keskimääräiseen väestöön verrattuna; erityisen vaarallista on ADHD aspergerpiirteisyyden lisänä.

Mutta me perunaan ja porkkanaan tottuneet ja mieltyneet, itsekin niitä tuttuja pottuja ja porkkanoita, emme oikein osaa toimia arvokkaiden, eksoottisten hedelmiemme kanssa. Miettikääpä, miten olisi käynyt jos savupirtin mummolle olisi lyöty käteen chili? Tunkioon kai se olisi ensi haukun jälkeen lentänyt. Ja mikä mahdollisuuksien aines se kuitenkin on. Autismikirjossa on minusta samaa: ulkoa päin tunnistaa vain vierauden, ei mahdollisuuksia.  

Laaja-alaisen erkan työnkuva vaihtelee aika paljon eri kaupungeissa.

Oppilashuoltoryhmän jäsenyys ja erityisen tuen papereiden päivitys niiltä, jotka eivät ole erityisluokalla ovat varmaan aika vakiot. Erityisen tuen papereissa alkusyksy ja helmikuu ovat ainakin itselle tutussa vuosikellossa tiivistä aikaa (syksy koska paperit oltava ajan tasalla laskentaa varten ja helmikuu siksi, että saadaan erityisryhmien paikkahaut vetämään seuraavaksi vuodeksi).

Opetustyö voi olla ns. klinikkamuotoista, jolloin oppilaat tulevat erkan kanssa eri paikkaan kuin missä heidän perusryhmänsä on. Klinikalla voi olla eri ryhmien oppilaita samaan aikaan ja järjestelyistä riippuen rinnakkain voi olla vedettävänä useampi aine. TAI voi olla samanaikaisopetusta, jolloin erkka menee tavisopen kanssa samaan luokkaan ja työskentelevät siellä sopimallaan työnjaolla.

Kunnasta ja työyhteisöstä riippuen erkka voi myös miettiä esim. aineryhmän kanssa, mitkä sisällöt ja  miten toimisivat vuosiluokkiin sitomattomilla oppilailla. Usein erkka jeesaa varsinkin aloittavia (luokanvalvoja) opettajia yleisen ja tehostetun tuen papereiden ja käytänteiden kirjaamisessa ja/tai pitää pikkukoulutuksia vaikka nepsyoppilaiden kohtaamisesta.

Erkan arvon ymmärtävässä työyhteisössä duuni on huikeaa.  

Ei ole kaikille sopivaa yhtä oikeaa asiaa. Siksi sanonkin muutaman; ehkä jostakin olisi hyötyä sinulle:

- Sitoudu syömään vähintään se suosituksen puoli kiloa kasviksia päivässä. Helpoimmillaan ostat puolen kilon ja kilon settejä ja vetelet viikossa sen nelisen kiloa. Vaikka porkkanoita, muutama paprika, kurkku, tomaatteja, mandariineja ja omenoita. Otat jotakin niistä aina kun syöt eikä haittaa vaikka menisi reilusti. Tulee semmoinen syönyt olokin. Siis kun syö kokonaisen omenan, niin siinä on jo hommaakin suulle.

Voit tietysti raastaa ruoan kylkeen porkkanaa (ja omenaa) tai kokata sosekeittoa, mutta nuo kaikki esimerkit toimivat myös ihan huuhtaise ja haukkaa -pohjalta ja helppoja ottaa osaksi välipalaa mukaankin.

- Osta herkkuja, kun on sen aika. Mutta osta vain pieni kerta-annos. Vaikka niin, että ostat Fazerina-patukan, ei levyä. Tai syöt kahvilassa jonkin leivonnaisen, mutta et osta vaikka pitkoa kotiin. Opettele semmoinen kerta-annos että se tyydyttää mutta ei ole överi. Eli jos yksi konvehti ei riitä, niin älä huijaa itseäsi että se riittäisi. Valitse silloin harvemmin mutta isompi satsi kerralla.

- Uskalla kohdata tunteet. Aika usein syöminen korvaa jonkin asian kohtaamisen.

Minä en luota tuohon tietoon, että olisi muka vain 100 työntekijää, joilla ei palkat ole tulleet oikein. Se on jollakin kepulikonstilla valittu joukko, esim. vakituisessa, kokoaikaisessa kolmivuorossa tai miten ikinä, mutta koko kaupungin tasolla on taatusti moninkertainen määrä jengiä, jolla ei ole eurot ajan tasalla.

Ja vaikka julkisuudessa ei ole asiaa niin avattu, niin on minulla arvaus syihinkin. Veikkaanpa, että sylttytehdas on se, että tietojen siirto vanhasta järjestelmästä uuteen on mallinnettu ja toteutettu niin kuin se vanha olisi muka ns. oikein tehty. Mutta enpä usko sen olleen. Siksi vanhasta tullut tieto ei "tarkoita" sitä mitä sen kerrotaan tarkoittavan.

Suomeksi siis palkat on niin monimutkaisia, että sinne on jouduttu virittämään erilaisia "pielavetisiä", joilla on saatu kokonaissumma ja verotus oikeaksi.