MicMac

Voimia ap! Ihan todella toivon sinulle helpotusta!

Vaikeahan meidän ulkopuolisten on lyhyen tekstin perusteella muodostaa kuvaa, mutta tuntuu että olet todella viisaasti toimimassa. Olet aidosti yrittänyt, nyt tunnistat että takki alkaa olla tyhjä ja viisaasti otat seuraavaa pykälää käyttöön. Hyvä sinä <3

Toivon mukaan nuori saa sellaista keskusteluapua, joka auttaa häntä pärjäämään oireiden kanssa - nyt kuulostaa että hän on liian kiinni lääkkeissä ja sen olon turruttamisessa. Onkohan käynyt niin, että lääkkeiden kanssa ei ole ollut psykoedukaatiota ja muuta kuntoutusta ohessa. Lääkkeiden perustarkoitushan olisi avata mahdollisuus muulle kuntoutukselle, pulmaahan ei voi lääkkeellä parantaa.

Hienosti ketjussa puhutaan siitä, miten nepsynuoren tarpeet on erilaiset kuin tavistarpeet. Se on totta. Samalla on kuitenkin niin, että vaikeatkaan tilanteet ei useinkaan ole kenenkään vika, ei lapsen/nuoren, ei perheen, ei koulun. Ja vähän kuten murtunutta jalkaa ei venytellen saa kuntoon, niin tarpeeksi kriisiytynyt nuori ei enää hyödy empaattisesta, arvostavasta ja hyvään keskittyvästä kasvatusotteesta, vaan saattaa tarvita vahvaa rajaamista ettei ole vahingoksi itselleen tai muille.

Nyt toivon täydestä sydämestä, että järjestelmä ottaa kopin ap:n perheen tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Miten laitat itseäsi isomman teinin aamuvarhaisella tien päälle, jos ei sitäitse halua?

Tähän kysymykseen oon etsinyt jo 10 vuotta vastausta. Kukaan ei oikein osaa autaa.

Ihan ekaksi taloudesta helkkariin kaikki somevimpstaakit, teinin puhelin, pelikoneet ja saman tien telkkari mykäksi.

Tuo saattaa tepsiä jo semmoisenaan, mutta viimeistään kun loppuu yökekkuloinnit kun ei voi somettaa/tubettaa/tiktokata/pelata yöllä.

Jos et uskalla ottaa laitteita koska pelkäät teinin käyvän päälle niin ongelma sitten jo kertaluokkaa isompi ja mukana voi olla päihteitä ja niiden kautta esim. pelkoja. Silloin kannattaa yrittää ensin someton perhereissu ASAP jonnekin korpeen ja sieltä palatessa suoraan ammattiapua.

Tämähän onkin muuten kiinnostava aihe ja vastausten perusteella itse kukin vähän eri tavalla tätä tarkastelee.

Itselle huumeet, ohi terveydenhuollon tarkoituksen käytetyt lääkkeet, tupakka ja alkoholi ovat ilman muuta päihteitä. Kahvin käyttö ei vaikuta ihmisiin yleensä vahvasti, mutta osalle on hankalaa, jos he eivät saa kahvia halutessaan/kuten ovat tottuneet. Siinä mielessä sekin on ehkä päihde.

Päihteettömässä tilaisuudessa voi minusta olla tarjolla kahvia ja teetä, mutta ei edes mietoja alkoholijuomia. 

Itse en ole päihteetön, koska käytän jonkin verran alkoholia. Kahviakin juon, mutta sen perusteella en vielä luokittelisi ei-päihteettömäksi.

Ymmärrän kysymyksen aina päihdeongelmapainotteiseksi, esimerkiksi niin että jossakin tehtävässä edellytetään päihteettömyyttä eli ei voi ottaa tupakkitaukoja tai käyttää alkoholia (esim. jos vaikka tehtäviin kuuluu nuorisoporukan kanssa ympärivuorokautista reissaamista, niin siellä ei sitten voi nuuskata/polttaa/ottaa saunakaljaa) tai jokin tila tsekataan sen suhteen, onko se repsahdusriski toipuvalla addiktille.

Jotenkin ajattelen, että ns. normaalien ihmisten kesken ei koko teemaa tarvita. Jos jollekin sanotaan, että hei meidän joulupuurotilaisuus on päihteetön, niin alkoholistiksi tai nistiksihän tätä toista silloin arvellaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kai ymmartanyt vaarin miksi hoiva-alalle halutaan ja mennaan 🤷 jos halutaan tyokseen kokoustaa ja ryystaa kahvia taukotiloissa, kannattaisiko sita vaihtaa alaa. Ei taida lapset ja heidan hyvinvointi kamalasti kiinnostaa vaan oma mukavuus ja "minulle kaikki mita muillakin on". Ei tassa kellaan muullakaan alalla ole kaikkea mahdollista, eika me vaadita lisaa.

Kasvatusalalla palaverit liittyvät hyvin usein yksittäisen lapsen moniammatilliseen tukeen ja sitten on erilaiset lakisääteiset, kuten vasu-keskustelu eli varhaiskasvatussuunnitelma. Nämä eivät ole työntekijöiden rupattelutuokioita, vaan työhön olennaisesti kuuluvaa, mutta huonosti resursoitua ja toisaalta resursseja sitovaa _työtä_. Sitovat resurssia mm., koska salassapidettävät asiat on pakko hoitaa erillisessä tilassa.  

Vierailija kirjoitti:

Yhdeltä lääkäriltä kuulin, että meillä on jokaisella koko Jan syöpäsoluja elimistössä. Mutta useista tekijöistä riippuen, syöpäsolut joko kuolevat pois tai pääsevät kasvamaan ja leviämään.

Siinä vaiheessa, kun tehdään ns. Varhainen löytö, ss syöpä on ollut elimistössä jo 10 vuotta. Eli ei ole oikeasti mikään varhainen löytö, mutt voi oll että on löydetty ajoissa niin, että ehditään vielä tekemään jotakin.

Samansuuntaista olen kuullut ja siihen liittyen, että pitää olla selvät sävelet, jos aletaan selvitellä ilman oireita ihmisen terveydentilaa tuolta kantilta. Että on terveysriski jos maallikko saa tietää noita asioita ilman että hänelle avataan mitä se tarkoittaa - siis että on eri asia että sinulla on ei-normaaleja soluja kehossa kuin että sinulla on syöpä.