MicMac

Tässäpä taas oikein nykyajan tulokulma - uimataito on määritelty ihan yleisesti ihan siksi, että sillä kuvataan yksilön kykyä selviytyä veden varassa. Aallot nielevät eivätkä kysy ikää. Kyse ei siis ole jostakin koulussa mielivaltaisesti asetetusta hyväksytyn suorituksen rajasta (kuten vaikka että kasvioon pitää olla kerättynä 20 kasvia tai tulee hylsy), vaan koulussa käytetään yleistä määritelmää. Toki se määritelmä on osaltaan ihan ihmisen keksimä. 

Avaus on vähän sama kuin sanottaisiin, että miksi taaperokaan ei saa mennä kuumalle kiukaalle istumaan. 

Olen tukevasti sekasyöjä, mutta omasta mielestä erityisen juhlava kasvisruoka omassa repertuaarissani on erilaiset kasvisterriinit, kuten (aina kerros lajiaan):

- juustollisissa: fetapinaatti-porkkana-palsternakka; pinnassa saksanpähkinöitä ja granaattiomenansiemeniä

- pelkkä kasvis: punajuuri-lanttuappelsiini-purjoperuna+yrttikimara; pinnassa appelsiiniviipaleita ja ohuita kuullotettuja purjorenkaita ja yrttisilppua. Jos vieraiden ruokavalio sallii, käytän pestoa purjoperunakerroksen maustamiseen. 

No en ole leipuri, mutta tuntejahan se väli pitäisi olla. Toki sekin vaikuttaa, miten jankkia teet siitä alla olevasta massasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Timo Parvelan Kepler62-sarja on hyvin kirjoitettua scifiä, sopii kaiken ikäisille.

Ehkä niin mutta en nyt sanoisi että se "olisi hyvä lukea", kysymyksessä tarkoitetaan varmasti kirjaa, jonka viesti/tarina tuo aikuisellekin jotain tärkeää.

Veljeni Leijonamieli, Pikku Prinssi

Oletko lukenut Kepler 62 -sarjaa? Ihmettelen, jos se ei herätä tärkeisiin pohdintoihin, kuten totuus/sepite: milloin, miksi ja kenellä on oikeus salata tai jopa kertoa muunnettua totuutta? Kuka on arvokas, kuka ei, kuka sen päättää? Miten suhtautua erilaisuuteen? Miten käsitellä pettymyksiä, ilmaista tunteita, luottamus jne. Minussa (ja meissä myös perheenä eli on keskusteltu) sarja on herättänyt sangen paljon eettistä pohdintaa.

Minusta on monta syytä lukea lastenkirjoja aikuisena. Yksi on hyvän tarinan takia (jolloin se voi olla ihan uusi kirjakin), yksi on yleissivistys eli että ottaa itse selvää jostakin paljon puhutusta sadusta, vaikka se olisi itsellä mennyt ohi lapsuudessa (voi olla uusi tai vanha, useimmiten on jokin vähän jo vanhempi; sanotaan vaikka Pikku Prinssi, jokin Pekka Töpöhäntä, Muumi-kirja, Risto Räppääjä jne). Yksi hyvä syy on palata johonkin tarinaan, jota lapsena paljon luki tai jota luettiin - se palauttaa muistumia siihen aikaan ja saattaa selittää omaa toimintaa.

Ketjussa jo mainittu Kepler 62 on minusta lukemisen väärti ehdottomasti. Muita tämän hetken satuja/lastenkirjallisuutta esim. Nopolan siskosten ja Timo Parvelan tuotanto (hän mukana myös Kepler 62:ssa), erityisesti toivoisin että Sammon vartijat -sarja olisi ahkerassa luvussa.

Klassikoista poimisin muutaman sadun Astrid Lindgreniltä, esimerkiksi ensimmäiset Vaahteramäen Eemeli- ja Peppi-tarinat. Jos haluaa pidemmän kokemuksen, niin Veljeni Leijonamieli on aika kova. (Mutta siis mikä vain, kirjastossa haku Astrid Lindgren ja siitä poimii)

Jokin Muumi-kirja, esimerkiksi Taikurin hattu.

Vanhemmista yksi Grimmin satu mielellään ns. ei-disnitettynä, Anni Swanilta, Topeliukselta ja H.C. Andersenilta kultakin yksi. 

Nuorisopuolelle kallistuvista  suosittelen kepeää käännöskamaa: Viisikot, 3 etsivää, Neiti etsivä, Tarzan ja siitä sitten fantasiaan ja scifiin ihan sinne laajoihin eepoksiin asti. Yksi sadun rajoille minusta sijoittuva on Pimeä nousee -sarja, jota myös suosittelen.