MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Minulle turvalliseen työyhteisöön kuuluu tietty jakaminen. Koen teinimenoksi umpisuu somettelun.
Aikuisena on sinut elämänsä kanssa ja voi olla avoin. Jos tämä ei onnistu on jotain pielessä.
Paras on ristitalja etenkin, jos arvioon otetaan mukaan kaikki käyttömahdollisuudet (siis myös vain 1 kerrallaan ja eri korkeudet).
Tylsin on pohjekone, en vain osaa nähdä järkeä tai lisäarvoa verrattuna vapaina painoin tai pelkällä kehonpainolla tehtyyn. Ehkä kuntoutuksessa hyväkin.
Katsoin uudestaan erään nuoren aikuisen kanssa tämän aloitteesta. Hänellä ja puolisolla ollut tiukkaa, kun töiden takia päätyivät kahden asunnon ja kahden paikkakunnan tilanteeseen ja mm. autot piti hankkia.
Hän innostui tuosta visuaalisesta tavasta käydä läpi rahat ja aikoo jollain "afrikantähtirahoilla" kokeilla puolisonsa kanssa. Aika näyttää onko hyvä heille.
(Saa myös nähdä onko sarjassa myöhemmin heidän tyyppistään tilannetta eli pariskunta samassa firmassa, joka lopetti paikkakunnalla x. Kumpikin sai duunin eri paikkakunnalla mutta siis eivät samasta. Nyt on täällä koti myynnissä ja kumpikin asuu vuokralla uusilla paikoilla ja oltava 2 autoa. Palkat nousseet toisella hieman ja toisella reilusti mutta kulut meinaa karata. Olisi kiinnostava joku vastaava.
Oikeastaan aika jännittävä pohtia...
En teeskentele mitään tai rakenna mitään valheellista kuvaa, mutta en minä spontaanisti myöskään kaikkia näkemyksiäni tuo esiin. Esim. jos työkaverille on hirmu tärkeä joku juttu joka itselle ei niin fiilistelen peesissä.
Asiakkaiden ja heidän perheidensä/läheistensä kanssa sitten joutuu välillä kovastikin peittämään asioita. Esimerkiksi kovien kipujen katsominen vierestä tuntuu todella syvällä, mutta on oltava tyyni. Tai pelko, viha, suru... täytyy vaan etsiä se oma tyyneyden lähde jostain.
Sit kotimatkalla joutuu joskus vetämään levikkeelle ja päästää itkun pois.