MicMac

Ystäväni masentui/uupui vuosituhannen vaihteessa. Joutui ihan osastohoitoonkin. Hän kertoi, ettei kehtaa puhua todellisista mieltään vaivaavista asioista lääkäreille/terapeuteille.

Asiaa lähdettiin sitten purkamaan kahdella tavalla:

1) ystäväni aloitti taideterapian. Ei tarvinnut puhua mitään, vaan sai eri tekniikoilla toteuttaa jotakin jonka koi oleelliseksi. Hän kertoi, miten oli esim. itkenyt vuolaasti jossakin vaiheessa. Myös oli repinyt joitakin töitä, ja sutannut.

2) minä ja joillakin kerroilla eräs toinen ystävä meni mukaan terapeutin luo. Ystäväni puhui minulle, ja terapeutti kuuli samalla.

Minun kuullen terapeutti ei sanonut mitään ystävästä, mutta muistan että kysyi seuraavia asioita minulta: onko jokin sanamuoto minusta yllättävä vai odottamani sekä yhdellä kerralla kysyi, olenko tavannut mainitun henkilön

Hesari

Aku Ankka, Aku Ankka Junior

Tiede, Geo, Kotivinkki

Ammattilehtiä

Kengät Arcopedico

Paita Vuokko

Laukku Kipling + Marimekon kangaskassi

Olen viime aikoina pitänyt kirjaa:

- heinäkuu: 2* rintaliivit, uimapuku, lenkkarit

- elokuu: takki, jakku, t-paita, 2*farkut, 6*sukat, 6*alushousut

- syyskuu: ei vielä hankintoja eikä tule jos ei mitään mene rikki

Minulla on

- 6 housut, joista yhdet ns. siistimmät

- 4 t-paitaa

- 7 tunikaa

- 3 pitkähihaista t-paitaa

- 1 poolo

- 3 neuletakkia

- 1 jakku

- 2 salivaatekertaa

- 2 yöasua

- n. 20 alushousut, saman verran sukkia

- tuulipuku

- talvinen ulkoilupuku

- 2 talvitakkia

- uimapuku

Näillä mennään.

Meistäkin on tehty lastensuojeluilmoitus. En nyt osaa sanoa, onko aiheeton, koska sen teki sairaalan sosiaalityöntekijä. Emme itse halunneet, mutta ei nyt varsinaisesti vastustettukaan.

Sostyöntekijä soitti meille, että hän tekee ilmoituksen nyt ja että tarkoitus on kartoittaa onko kotikaupungilla tarjota meille tukea. Kaksi päivää tästä soitti kotikaupungin lastensuojelusta joku ja seuraavalla viikolla tekivät kotikäynnin, joka kai kuuluu aina kuvioon.

Kaksi hyvin asiallista ja ystävällistä lastensuojeluviranomaista, kerroimme lapsen sairauteen liittyvästä hoitokuviosta, kouluun liittyvistä tarpeista ja järjestelyistä ja arjestamme. Tähän kului noin puoli tuntia. He näyttivät ilmoituksen ja kysyivät millaisia toiveita meillä on.

Kerroimme, että toiveemme ja tarpeemme ovat erikoissairaanhoidon ja perusopetuksen puolella, eivät mielestämme lastensuojelun aluetta. He olivat samaa mieltä, toivottivat hyvää syksyä ja lapsen sairauteen tepsivää hoitoa. Kertoivat että LASU-ilmoitus on voimassa määräajan, muistaakseni 3 kk ja että he raportoivat sairaalaan käynnistään ja havainnoistaan sekä tulevat mukaan ainakin yhteen kokoukseen sairaalassa.

Ei jäänyt traumoja.