MicMac

Koska teillä on sitä lainaa, niin ihan alkuvaiheessa kannattaa ottaa yhteys pankkiin.

Pankki on sillä tavalla avainasemassa, että se voi yksinkertaisesti kieltäytyä luotottamasta koko asuntoa yhdelle henkilölle. Jos pankki näyttää tälle vaihtoehdolle punaista valoa, teillä on vaihtoehtoina joko asunnon myyminen tai nykymallin jatkaminen. Tässä on paljon merkitystä silläkin, mistä rahoista puhutaan ja onko teillä esim. vain toisen omaisuutta vakuutena. Jos A on ostamassa koko asuntoa ja lainojen vakuutena on B:n omaisuutta, niin homma on mutkikkaampi.

Jos pankki hyväksyy sen mallin, että yksi henkilö ottaa koko lainan vastattavakseen, niin silloin joutuu maksamaan myös varainsiirtoveron luopuvan puolen osuudesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, miten sen maksetun osuuden suhteen pitää toimia. Siskoni maksoi puolisonsa 5000 € lainan samassa yhteydessä kun otti koko lainan nimiinsä ja kun hänestä tuli koko talon omistaja.

Pankkiin siis yhteys pikaisesti.

Jaa-a.

Tukiopetukseen on oikeus. Tavallisimmin se on oppilas itse, joka ei niin kauhean innokas ole osallistumaan. Ihan ymmärrettävääkin, pitkän koulupäivän jälkeen ei jaksaisi.

Lapsen näkökulma on sitten toinen seikka: jos on iso ryhmä, niin ihan perusmatikalla havaitaan, ettei kaikkia voi kädestä pitäen opettaa:

45 min / oppitunti

- alkuhäslinki n. 5 min (kun opettajana aineenopettaja eli ei sama ryhmä koko päivää)

- tehtävän asian esittely 2-5 min

Jokainen alkaa nyt tehdä sovittua asiaa, jäljellä n. 35 min.

- opettaja menee ensin niiden luo, joille on kirjattu oikeus tukeen. Voi olla 0, voi olla 15. Jos jokaisen kanssa menee pari minuuttia ja heitä on vaikka 7, niin on mennyt 7*2 min eli 14 ja jäljellä 21 min

Tässä vaiheessa nopeat ovat tehneet, ope kirjoittaa/heijastaa/kertoo heille nopeasti minuutissa mitä he alkavat tehdä. Jäljellä 20 min.

Nyt ope kysyy, kuka tarvitsee apua.

Ope alkaa käydä läpi viittaajia luultavasti tilassa järjestyksessä edeten eli vaikkapa rivi kerrallaan. Osa on niitä, joita on jo neuvottu kädestä pitäen ja heiden luokseen on mentävä, jotta eivät pillastu ja sekoita koko luokan pakkaa. Jos opella menee minuutti/oppilas, hän ehtii neuvoa 10 oppilasta, osa tosiaan samoja kuin ne alussa läpi käydyt.

Aikaa on jäljellä 10 minuuttia ja on aloiteltava loppuvalmistelut: mitä läksyä, kirjojen laitt laukkuun ym. Jos opettajalla on valvonta, hänen on oltava valvontapaikallaan heti kun kello on soinut.

TÄSSÄ SIIS TUNTI, JOSSA EI OPETETA MITÄÄN UUTTA YHTEISESTI. Ei myöskään tarkisteta läksyjä tai tunnilla tehtyjä. Aikaa/oppilas on siis maksimaalisesti.

Tavallisesti uudelle asialla 10 min, tarkastamisiin 5-10 min, pikkukokeisiinkiin toisinaan 10 min.

Tiukille menee.

Masennus tuli mieleen ensimmäisenä, mutta jos jaksaa osallistua yhteisiin menoihinne niin en tiedä... Usein masentunut alkaa poteroitua.

Toinen vaihtoehto on parisuhteen kuluttavuus. Jospa siellä on dynamiikassa sellaista että ystävä on todella loppu asian kanssa?

KalsrIt kirjoitti:

Lupilu-tuotemerkki kertoo kaiken.

Onko laatu samaa luokkaa kuin Molo Kids?

Piti ihan kurkata meidän tilanne:

- itselläni ei ole Lidlin vaatteita, ei ole ollut kokoja kun olen käynyt

- miehellä kesähousuja parit ja teknisiä paitoja muutama, ainakin yhtä hyviä kuin urheilukaupan

- lapsella pyjamia pari kpl, t-paita + sortsisettejä ollut jokunen ja joku kesä ostettiin montaa kokoa UV-uima-asuja ja niitä piti sitten pitkään aina oikeaa kokoa

Meillä päin on paljon maahanmuuttajia Lidlin lähistöllä ja he keskittävät vaatehankintoja Lidliin. Laarit tyhjenevät heti, jos on yhtään järkeviä vaatteita. Samoin heille menevät kengät nopsaan. Äitini lähellä olevassa Lidlissä taas ei ole mamuja lähellä ja sinne jää usein esim. pienempää miesten kenkää pyörimään.

Itse olen isokokoinen Lidlin vaatteisiin ja jos olisikin OK koko, niin jotenkin eivät ole istuneet.