MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
1. Jatkat opiskelujasi alkuperäisen suunnitelman mukaan.
2. Kotoa et lähde yhtään mihinkään. Mies voi muuttaa jos on muuttaakseen. Hän ei voi häätää sinua noin vain jos olet kirjoilla.
3. Hae keskusteluapua niin oppilaitoksesta kuin kriisipalveluistakin.
4. Kerro omalle perheellesi tilanne avoimesti miestä mollaamatta.
Jos jouluryysis ahdistaa, niin katse peiliin:
1) älä mene itse sinne
TAI
2) mene rennolla mielellä.
Simple as that.
Töissä näkyy (koulussa joulujumalanpalvelus).
Kotona kootaan aina seimiasetelma, sen rooli on enemmän visuaalinen kuin sanomaan liittyvä.
Lounaaksi riisipuuro.
Iltapäivällä kinkut uunista, syötiin toista leivän kanssa niin paljon kuin sielu sieti. Toinen menee sitten korkkaamattomana pöytään huomenna :)
Lisäksi leivokset, otin samalla tälle päivälle kun hain joulujuttuja leipomosta.
Illalla hedelmää.
Itse en asiakkaana hyväksy sitä, että huomaan keskeyttäväni työntekijän kännykkäpuuhat. Minulla ei ole periaatetasolla mitään sitä vastaan, että työajalla katsoo kännykkää JOS ei oikeasti ole tekemistä. Mutta se pitää tehdä niin ettei asiakas huomaa. Esimerkiksi jos huomaan että känny on kädessä kun astun liikkeeseen, niin homma ei ole mennyt OK.
Se on kuin suutelu: en todellakaan halua että asiakkaana joudun näkemään asiakaspalvelijan suutelevan (on tapahtunut).
Erityisen tuomittavaa, jos kännykkäshow voi johtaa esim. ruoan kontaminoitumiseen.
Jätän useinkin ostamatta jos asiakaspalvelija ei pysy roolissaan. En tarkoita tällä mitään pokkurointeja tms. vaan normaalia kontaktinottoa, vuorovaikutustaitoja, asiantuntemusta jne. Esim. marketissa asiakaspalvelija lähtökohtaisesti on se, joka kipaisee/tarkistaa/etsii, en minä. Jos mainitsen tuotevioista tai vääristä laputuksista, oletan myyjän toimivan (joskus ovat pyytäneet, että voinko hakea vanhat kassalle !!??) eikä niin että minä teen jotain. Johan olen heidän duuniaan hoitanut kun sanon!
Kuulostaa siis minun korvaani ihan oikealta, että teinix sai kenkää. Toivotaan, että oppii jotakin. Vanhemman kannattaa niellä ylpeys ja auttaa teinixiä muuttamaan omia tapojaan, eikä ylpeästi nyt uhitella. Voi olla muotoseikka perseellään (eli ensin ehkä olisi pitänyt varoittaa), mutta oiskohan jotakin voitu perheessäkin tehdä toisin?