MicMac

Joo pirä sää vaa kauhiambal tiukka linja ukkos kans. Opettajan miäs on hyväks koulittu ja kyä nuoret kurahaarat meinaan sempäälle ymmärtää.

Kannattaisi suunnata muille alueille, asuminen halvempaa. Toki jos äidillä odottaa hyvä duuni niin eri juttu. Muualla Suomessa työttömyyskorvaus sama ja vuokra voi olla pienempi. Ja monessa paikassa kaivataan niitä oppilaitakin.

Roy Andersson ainakin on hyvä ruotsalaisohjaaja.

Mun mielestä suomalaistuotanto on osin jees budjetit huomioiden. Mun makuun olisi YLE:n tai vastaavat tuotannot, siis laatudraama jota joskus tekivät. Puskafarssit ei sykäytä.

Ihan noin muotoiltuna en ole kuullut. Mutta hirveän moni arvelee, että ero tuli koska olivat niin näännyksissä.

Itse en asiakkaana hyväksy sitä, että huomaan keskeyttäväni työntekijän kännykkäpuuhat. Minulla ei ole periaatetasolla mitään sitä vastaan, että työajalla katsoo kännykkää JOS ei oikeasti ole tekemistä. Mutta se pitää tehdä niin ettei asiakas huomaa. Esimerkiksi jos huomaan että känny on kädessä kun astun liikkeeseen, niin homma ei ole mennyt OK.

Se on kuin suutelu: en todellakaan halua että asiakkaana joudun näkemään asiakaspalvelijan suutelevan (on tapahtunut).

Erityisen tuomittavaa, jos kännykkäshow voi johtaa esim. ruoan kontaminoitumiseen.

Jätän useinkin ostamatta jos asiakaspalvelija ei pysy roolissaan. En tarkoita tällä mitään pokkurointeja tms. vaan normaalia kontaktinottoa, vuorovaikutustaitoja, asiantuntemusta jne. Esim. marketissa asiakaspalvelija lähtökohtaisesti on se, joka kipaisee/tarkistaa/etsii, en minä. Jos mainitsen tuotevioista tai vääristä laputuksista, oletan myyjän toimivan (joskus ovat pyytäneet, että voinko hakea vanhat kassalle !!??) eikä niin että minä teen jotain. Johan olen heidän duuniaan hoitanut kun sanon!

Kuulostaa siis minun korvaani ihan oikealta, että teinix sai kenkää. Toivotaan, että oppii jotakin. Vanhemman kannattaa niellä ylpeys ja auttaa teinixiä muuttamaan omia tapojaan, eikä ylpeästi nyt uhitella. Voi olla muotoseikka perseellään (eli ensin ehkä olisi pitänyt varoittaa), mutta oiskohan jotakin voitu perheessäkin tehdä toisin?