MicMac

Vierailija kirjoitti:

 minä pyrin välttämään valehtelua viimeiseen asti. Enkä juuri koskaan kerro mitään suoranaisia valheita. Mun mielestä asiat pitää hoitaa rehellisesti ja haluan, etä ihmiset tietää että muhun voi luottaa. Ennen meille tuli tuon valehtelevan ystävän kanssa riitaa, mutta nykyään osaan aika hyvin tulkita jo milloin tulee bullshittia...

Miten toimit, jos tiedät että Anna on raskaana ja Bertta kysyy: "Tiedätkö onko Anna raskaana?"

Jos Anna ei halua asian leviävän, niin miten vastaat?

Minä törmään jatkuvasti tälläisiin tilanteisiin.

Ensinnäkin patologinen valehtelu on asia, jota ei voi maallikko niputtaa noin vain kehenkään. Ei vaikka joku valehtelisi paljon.

Minä ainakin valehtelen paljon, mutta en kyllä koe itseäni patologiseksi valehtelijaksi. Jos jään kiinni, niin kerron miksi olen valehdellut, mutta en tavallisesti totuutta silloinkaan. Valehtelen silloin, kun totuus olisi kiusallista tai kysytty asia ei mielestäni kysyjälle kuulu. Jos mahdollista, niin ohitan kysymyksen. Jos ei ole, niin sitten valehtelen. Vasta viimesijaisesti sanon jotakin tyyliin "ei kuulu mielestäni sinulle" tai "on parempi jos kysyt henkilöltä X itseltään".

Joskus mietin, että eikö muut oikeasti valehtele noissa tilanteissa. Eli pohdin kuinka paljon valehtelen suhteessa muihin ihmisiin. Miten on aihe vapaalla - valehteletteko te tilanteissa joita kuvasin?

Et ole paha ihminen. Tyhmäksikään sinue ei tee sen enempää toisen naisen rooli, suhteessa jatkaminen kuin sen lopettaminenkaan. Mieskään ei ole paha ainakaan sillä perusteella että pettää.

Mutta haluatko jakaa miehen jonkun kanssa? Jos et, niin hän ei ole sinulle sopiva kumppani.

Toinen nainen on aina altavastaajana. Et ehkä nyt jaksa esimerkkejä elävästä elämästä, mutta niitä piisaa.

Voimia.

Minä ottaisin yhteen nättiin laatikkoon itselleni ja toiseen veljelle jollakin tavalla tärkeältä tuntuvat. Antaisin veljen valita ensin kaiken minkä haluaa pitää. Lopuista poimisin jos olisi omasta mielestä tärkeää.

Loput hävittäisin.

Jos tulisi liian lopullinen tuntu, niin hävittäisin vain sen minkä raaskisin.

Kuolinsyytä en pyri utelemaan, mutta jos on selkeästi siihen liittyvää, niin säilyttäisin ne omana settinä. Veli voi hyötyä, jos pystyy käymään asiaa läpi niiden avulla. Olen läheltä seurannut, miten 8 vuotta vanhemman siskon kuoleman läpikäynnissä on nuorempaa auttanut esim. lääkärinlausunnot ja valokuvat ja ihan lopun ajan vaatteet. Kyseessä siis sairaus tuossa minun tapauksessa.

Joka tapauksessa, tunne on oikeassa: kaiken saa hävittää, kaiken saa säilyttää.

Vaihe "ope valitsee 3 ilmoittautunutta" pitäisi olla se, jossa valittaviksi nousevat oppilaat, joilla on myös aikuisen mielestä tarvetta kesätyölle.