MicMac

Enää ei varmaan ole mahdollista.

Itse muistan 80-luvun alkupuolelta pähkähullun yksityiskohdan: hammaslääkäriajat tulivat listana luokan seinälle. Siinä oli koko nimi ja sitten tietysti naurettiin niitä toisia ja kolmansia nimiö, jollakin Irmeli ja jollakin Maurits jne. No, nuo vielä ihan ok.

Mutta, voitteko kuvitella, siellä listassa oli merkintä AU jos ns. avioliiton ulkopuolinen  lapsi ja AE (pelkkä E, en ole varma), jos vanhemmat eronneet.

Sitten oli joillakin mystinen merkintä, joka me pääteltiin että ei asu ns. oikean isän ja äidin luona. Yksi poika asui mummonsa luona ja hänellä oli tuo outo merkki. Samoin tytöllä, joka asui tädin perheen kanssa.

Nykyään en voi kuvitella tuollaisia listoja!

TIA-kohtauksen mahdollisuus pitäisi muistaa. Soita päivystykseen ja kerro tilanne. Saat toimintaohjeet.

Jos päätyvät siihen, että se oli TIA eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, niin suunta on sairaala samantien.

TIA siis menee itsessään ohi, mutta ennakoi usein aivoinfarktia, siksi kohtauksen jälkeen on hakeuduttava sairaalaan. TIA-kohtaukseen ei liity kipua ja maallikko ei osaa arvata, että on sairaalan tarpeessa.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

Minä olen pyytänyt, että äiti laittaisi irtaimistoon teipillä tietoa, kenelle haluaisi kunkin tavaran menevän. Siis lähinnä äidin kavereita jne.

Itse en pety, jos en saa mitään. Jos tilanne tulisi nyt (toivon ettei vielä piiiiitkään aikaan tule), niin kysyisin haluaako siskoni tietyt taulut. Jos haluaisi, niin ilman muuta saisi ne. Jos ei, niin ne laittaisin seinälle. Sitten ihan käyttöön ottaisin astioita, jälleen jos ei sisko haluaisi.

Loput olisi sitten myyntiin ja lahjoituksiin. Äidillä on aika mittavasti lasia ja Arabiaa jne. Jospa Aki hakisi ne ja myisi huutokaupassa.

Oletko sä itse merkkaillut teipeillä tavaroitasi?

Vaatii kyllä melkoista röyhkeyttä sanoa toiselle ihmiselle noin. Olkoonkin vanhempi ihminen ja vaikka sairas. Kenenkään kuolemaa ei noin odotella, ainakaan ääneen. Sä voit itse kuolla paljon aikaisemmin.

En ole merkkaillut, vaan annan aina saman tien jollekin jos joku haluaa eikä ole itsellä käyttöä.

Mun äidillä on siis semmoinen tyyli, että hän antaa paljon tavaraa kavereilleen ja on myös luvannut heille tiettyjä esineitä. Minä ilman muuta haluan, että tahtonsa toteutuu mutta en kuollaksenikaan muista, mikä kaluste olisi menossa Merjalle ja mikä astia Kyllille. Sitä, kuka on elossa kun äidistä aika jättää ei tietysti tiedä kukaan. 

Mun äiti ei ole mitenkään kuoleman kielissä. Ihan suoraan sanoin hänelle, että jos hänellä on toiveita irtaimiston, hautajaisten tai vastaavien suhteen, niin ne on syytä kirjoittaa ja antaa jollekin uskotulle henkilölle. Että viimeistä piirtoa myöten toteutan, mutta ajatuksia en osaa lukea.

Myös sen olen kertonut, että haudoilla en aio käydä säännöllisesti, mutta ostopalveluna hankin niin äidin kuin äidin sukulaisten haudoille sellaiset hoidot kuin hän toivoo.

Näissä auki puhumisissa on taustalla montakin asiaa. Minä tykkään siitä, että on selvät sävelet.

Sekä minun että miehen mummo elää, kummallakin siis yksi mummo elossa.

Mummot sadan molemmin puolin ja me 45.

On ok. Toki kai sen voi jotenkin limaisestikin sanoa.

Mutta minun murteessani ja perheessäni voisi sanoa näpsäkäksi kymmenvuotiasta, joka vaikka kattaisi pöydän ja keittäisi kahvit tai korjaisi pöydän ja laittaisi astianpesukoneen pyörimään itsenäisesti.

Tai käsittelisi taitavasti koiraa, hoitaisi pikkusisarta, kipaisisi vettä sukulaismummolle joka haluaa ottaa lääkettä.

Semmoinen työhön tarttuva ja osaava on mulle näpsäkkä.