MicMac
Seuratut keskustelut
Kommentit
Koulujen avaamisessa on kyse elinkeinoelämän tarpeista.
Koulut ilmoittavat kyllä lastensuojeluun, mutta koulunkäynnin laiminlyönti ei ole miesmuistiin riittänyt yksin toimenpiteisiin. Laissahan se on huostaanoton peruste, mutta ei oikeassa arjessa.
Terveydenhoitajat on jo maaliskuussa sijoitettu koronayksiköihin, heitä ei ole.
Kuraattorit, ohjaajat ja erkat soittelevat ja osin tapaavat oppilaita.
Itseä huolestuttaa se, kuinka pihalla opetusministeri on: hän ei selvästikään käsitä edes perusopetuksen vuosikelloa. Höpisee ysien arvioinnista ja lähiopetuksesta. Ysien numerot eli päättöarviointi on annettava jo ennen etäopetuksen nykyistä loppua. Joo tätä ei sanota ääneen, mutta niin se on. Että onnea vaan niille, jotka nyt opetusministerin harhauttamina lepäävät laakereillaan ja kuvittelevat antavansa näytöt lähijaksolla. Not gonna happen.
Täysi kaaos tulee, jos lähiopetuksen mennään osissa. Siinäkin huomaa, ettei Liillä ole mitään kontaktipintaa kouluarkeen. Hän kuvittelee, että on olemassa jotkin kiinteät "solut", tiettyjen oppilaiden ja opettajan pysyvä klimppi, joka on tai ei ole lähiopetuksessa. No, totuus on toinen: kaikkia luokkia opettaa moni opettaja. Esimerkki: 1-3 luokat palaavat lähiopetukseen. 5. luokan luokanopettaja opettaa 3. luokalle musiikkia. Miten tämä toteutetaan käytännössä? No siten, että se 3. luokan ope pitää sen musatunnin. Hyvä. Kuka pitää sillä aikaa sen tunnin, jonka se 3. ope pitää normaalisti? Eli koko paletti menee uusiksi KAHDEN VIIKON TAKIA.
Sitten vielä yksi vaikea kysymys: miten riskiryhmäoppilaat, joiden etäopetus loppuu? Varmaan voi olla omalla ilmolla pois, mutta samalla jää paitsi opetuksesta. Toki tieto tunnin aiheesta menee kotiin, mutta koko toteutus muuttuu.
Nyt jämäkästi homma maaliin ja perusopetus etänä koko kevään.
Kouluun voi ottaa yhteyttä, jos tarvitsee vaikka vihkoja.
Askartelumateriaalin osalta voi laittaa opelle viestin, että koska meillä ei ole asiaa x, niin
- ohessa kuva suunnitelmasta
- teimme tehtävän, muutimme siinä näitä ja näitä asioita
- harjoittelimme kädentaitoja tekemällä tätä ja tätä
- viritimme kotiin pääsiäistä näin ja noin
Esimerkiksi meillä olisi tarvittu kynttilää, mutta ei löydetty siihen hätään. Niinpä teimme tehtävän eri tavalla. Piti siis sytyttää kynttilä kuolleen muistoksi, mutta me etsimme valokuvan ja esineen, joista tulee mieleen tämä kuollut läheinen. Sitten mietimme, mistä hän piti eläessään. Päätettiin vielä, että leivotaan pääsiäiseksi hänen lempipulliaan. Ihan hyvin kävi opelle eikä tarvinnut lähteä turhaan kauppaan.
Meillä ei ole myöskään esim. tulostinta (kun aina töissä tulostetaan eikä usein edes tarvitse) tai ompelukonetta. Tehdään sitten aina jokin muunnos, vaikka piirtää jonkin mallin ohuelle paperille niin, että näyttöä vasten laittaa paperin ja piirtää muodon siihen.
Kunhan yrittää itse kukin!
Kyllähän sitä oppii tarkkailemaan lapsia.
Sydäntä vihloo joskus. Maanantain nälkä, perjantain tankkaus. Kauluksen ja hihojen kiskominen - minun pitää jotenkin urkkia, onko siellä väkivallan merkkejä vai vaikka fritsu. Tai onko vaan vilu.
Haju kertoo paljon. Marihuana, tupakka omaa tarinaansa. Pinttynyt lika omaansa.
Siristely - onko kassissa tai kotona rillit, mutta muka nolot vai tarvitaanko terkkarin kautta maksusitoumus silmälääkäriin.
Hurjat vaatekerrokset - ollaanko paossa kotoa, peitelläänkö anoreksiaa, onko vaan uusi tyyli rantautunut.
Puhelimeen tarrautuminen. Nuorta rakkautta, pinttynyt tapa, diilerin pihtiote vai tarve tietää, ettei isäpuoli ole vielä piessyt äitiä?
Kyllä on kuulkaa monet kerrat itku päässyt omassa autossa kaiken jälkeen. Ja kyllä on kuulkaa iso huoli joistakin. Oikeasti lämmin ilo läikähtää rinnassa, kun saan elonmerkin joistakin. Epäammattimaista? Voi hyvinkin olla.
Täytän 48 vuotta.
Minulla ei ole oikeastaan ihmeempiä muutoksia kierron pituudessa tai vuotomäärässä, mutta minulle on tupsahtanut hurjat kuukautiskivut!
En tiedä, voiko enää tässä iässä yhtäkkiä putkahtaa joku endometrioosikaan?
Kuukautisten kunnolla alettua tulee jonnekin kudokseen aivan karmeat kivut. Se on tavallaan ulostamistarpeen, vatsanväänteen ja muun kivun yhdistelmä. Yleensä ensin luulen, että pitäisi ulostaa ja sitten tulee kramppi ja muistan, että jaa tämä onkin nyt taas se kuukautiskipu.
Vedän särkylääkkeitä, mutta ei ne kunnolla auta.
Onko kenelläkään samaa?
Voimia ap!
Etsi vertaistukea netistä, myöhemmin leirimuotoista.
Etsi opasvihko, jonka voitte lähettää sukulaisille.
Älä ylikorosta lapsen erilaisuutta, on vielä niin pieni että täysin vahdittava joka tapauksessa. Onko suku iäkästä? Kuulostaa niin ajasta jääneiltä nuo anna juosta jokeen niin oppii -jutut.
Vaalikaa perhettänne ja parisuhdettanne 💗
Hyvät vanhemmat on teidän lapsonen saanut ja te lapsen kautta paljon hyvää. Rankkaa voi olla, mutta selviät kyllä!