MicMac

Omissa tutuissa uralla menestyimmillä pääosin ei ole tatuointeja ja tatuoiduimmat ovat sitten tavisduuneissa (ei siis mitään katuojaporukkaa, mutta tämmöistä koodari-ope-kondiittori-sairaanhoitaja, yrittäjissä myös).

Ikäkin voi vaikuttaa: olen ja kaverit ovat (varsinkin jo uralla etenemään ehtineet) 50 ikävuoden tietämissä. Nuoremmilla, esim. noin kolmekymppisillä, on varmaan jo laajemmin tatskoja.

Ne minun menestyjätuttavat ovat silloin nuorina suuntautuneet oikeustieteelliseen ja vastaaville tai politiikkaan. Siihen aikaan siinä ryhmässä ei tatutointeja paljon otettu tai jos heillä on, ne ovat piilossa.

Oma olo on ristiriitainen.

Koronan takia en pelkää omasta enkä perheen puolesta. Olen opettanut jonkin verran lähiopetusta koko ajan. Mutta kokonaisuus arveluttaa aika lailla.

1) Jos lapset käyttävät busseja, niihin tulee hillitön ruuhka. Ja kahta vuoroa lukuun ottamatta kaikki koululaisten bussit menävät keskussairaalan kautta -> aikamoinen viruslinko voi olla tuokin, kun sairaat ja koululaiset on sumpuissa.

2) Opetan muutamaa käytöshäiriöistä oppilasta. Heillä ei ole takana yhtään sellaista koulupäivää (lähiopetuksen ajalta) etteivätkö olisi purreet/lyöneet/sylkeneet/tapelleet/heittäneet jollakin toisia oppilaita. Turvavälit?

3) Meillä julkinen puoli ei kirjoita todistuksia oppilaille. Millä erotan lapset, joista pitää tehdä lasu ja lapset, joiden etu on olla pois? Voinko joutua juridisiin ongelmiin, jos en tee lasua poissaolijasta? Ja mitä tapahtuu lastensuojelulle, jos me koulusta teemme varulta lasun kaikista? Kummassakin mallissa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset jäävät vaille apua. Mutta ymmärrän, että lääkäreidenkin aika on kortilla.

4) Toivon, ettei ole itsellä kuukautisia ja että on hyvät kelit. Olen nimittäin ilman minuutinkaan taukoa oppilaiden kanssa 5 tuntia, eli välitunteja ei ole. Ohjaaja tulee, hän valvoo lasten vessareissut ja on jakamassa ruokaa (1 ohjaaja / n. 80 oppilasta). Kai siinä pitää sitten karata jossakin välissä vessaan itsekin, vaikka niin ei saisi tehdä.

5) Jos päästään ulos, niin siellä voi touhuta hyvin. Mutta jos keli on huono, niin piilee vaara ettei ole kunnon kamppeita kaikilla eli ollaan sisällä.

6) Oppimisen kannalta ei niin väliä, ne kotona olevat eivät saa sitten mitään opetusta ja se on harmi. Koulussa häröillään mitä voidaan ja onhan se sikakiva nähdä oppilaita. Me opet oikeasti tykätään niistä oppilaista <3

Singapore - liian muovinen ja steriili, ok safkaa kyllä

Pariisi - varmaan viihdeteollisuuden muokkaamat odotukset syynä. Oli varsin mitätön ja hankala mesta.

Tuskin mäkihyppy tai formula sujuu neurotyypillisiltä palkintopallin veroisesti.

Mutta on tämän ajan tabu, ettei ole normaalia että kaikki pyörii vaikka koripallon ympärillä: jopa julkisessa työhönotossa suositaan oman lajin harrastajia.

Diagnosoitu eläkeläinen noudattaa määräyksiä itse. Naapuri pyrkii kylään. Kritisoi hallitusta.

Diagnosoitu työikäinen paiskii hommia terveydenhuollon parissa. Hänet on siirretty osin kielitaidon takia eri hommaan kuin missä on tavallisesti. Lapsensa vie päiväkotiin pitkin hampain. Kuormittuu siitä, kun vanhempansa kyselevät koko ajan koronasta, mutta eivät noudata niitä.

Kolmannella ei kai diagnoosia, mutta on kyllä ihan perinarskun oloinen. Hän vetää vissiin lähinnä viiniä ja ilmeisesti aika hurjalla riskillä keinottelee pörssissä. Otti vapaaehtoisesti palkatonta duunista ja meinaa haljeta ylpeydestä, kun sieltä kysellään apuja. Uskon, että vetää välillä kotona puolisoa turpiin.