MicMac

Tämä on kiinnostava avaus!

Minä olen itse suorittanut opintoja sekä yliopistossa että AMK:ssa, mutta en ammattikoulussa. Maisteriopinnoistani on jo aikaa, asiat ovat voineet muuttuakin.

MUTTA pointtini on tämä: jos tykkää oppia uutta, mutta ei välttämättä innostu ns. raskaista materiaaleista, niin paras tapa voisikin olla hankkia ammatti äkkiä ammattikoulusta ja sitten työelämässä päivittää ja laajentaa osaamista täsmäkursseilla. Tai jos jonkin verran kuitenkin jaksaa pänttäillä, niin valita semmoinen AMK-ala, jossa voi vaikuttaa painotuksiin opintojen aikana.

Olen nimittäin itse kyllä nauttinut opiskeluajoista, mutta varsinaisesti hyötynyt niistä työelämän aikana tehdyistä täsmäseteistä. Toki on ammatteja, joihin ei pääse ilman sitä tiettyä tutkintoa.

Hoitoalalla esimerkiksi on kuitenkin niin, että lähihoitajille on tarjolla samoja kursseja kuin AMK- tai joissakin tapauksissa yliopistotutkinnon suorittaneille. Tämä voisi olla yksi harkinnan arvoinen asia.

Tämä on taas sarjassamme hankala aihe.

Omissa kontakteissani on valtaosa sellaisia opettajia, jotka mieluummin opettavat lähinä kuin etänä, mutta jotka kokevat suurena ongelmana ja stressitekijänä sen, että OPPILAILLA on oppivelvollisuus. Oppilaat tavallaan pakotetaan tulemaan kouluun samalla kun tiedetään, ettei lasten arki noudata koronaohjeita. Opettajat kokevat itse tästä pelkoja ja myös erittäin paljon tulee kodeista syyllistämistä - myös perheiltä, jotka pitävät lapsen kotona ja ovat vaatimassa etäopetusta ilman virallista päätöstä.

Opettajilla on osa ulinasta ihan oikeastikin itsekästä tai vain omaa etua ajavaa, mutta suht koht tervejärkisten ihmisten on ehkä vaikea tajuta, millaisessa pohjasakan nostattamassa kuonassa osa opettajista joutuu vellomaan. Huoltajista osa voi järkyttävän pahoin. Korona herättää osan epätasapainoisista huoltajista käymään jonkinlaista sotaa "järjestelmää" vastaan ja mikäs se olisi lähempi osoite kuin open Wilma-sähköposti.

Todella surullinen tapaus, voimia läheisille ja myös sinne kuntaan, kyllä tämä työyhteisössäkin melkoinen shokki on.

Joskus syöpä etenee salakavalasti ja vie ihmisen laakista. En toki itselleni toivo minkään lajin syöpää, mutta en sitten tiedä kumpi olisi pahempi, nopea kertalaaki vai monta kierrosta ja lopulta kivuliaiden hoitojen jälkeen palliatiivinen/terminaalikituminen ja viimein game over.

Tupakka, viina, liikunta, sisäilma, stressi, kemikaalialtistus, ravinto, painonhallinta, uni... paljon on omissa käsissä ja kannattaa yrittää valita hyvin. Silti jollekin jää käteen paskat kortit.

Kaurapuuro mustikoilla

Vaatteitten pienet korjaukset, esim. muutaman piston palkeenkielet, irronneet napit, pikapaltetta kaipaavat repsottavat lahkeet tai helmat, parsimiset.

Ei tule kaivettua välineitä esiin ja hommat jää. Nykyään viskaankin melkein roskiin jos vaste vioittuu, ei se pinkassa seisottaminen niitä kuitenkaan korjaa.