MicMac

Todella surullinen tapaus, voimia läheisille ja myös sinne kuntaan, kyllä tämä työyhteisössäkin melkoinen shokki on.

Joskus syöpä etenee salakavalasti ja vie ihmisen laakista. En toki itselleni toivo minkään lajin syöpää, mutta en sitten tiedä kumpi olisi pahempi, nopea kertalaaki vai monta kierrosta ja lopulta kivuliaiden hoitojen jälkeen palliatiivinen/terminaalikituminen ja viimein game over.

Tupakka, viina, liikunta, sisäilma, stressi, kemikaalialtistus, ravinto, painonhallinta, uni... paljon on omissa käsissä ja kannattaa yrittää valita hyvin. Silti jollekin jää käteen paskat kortit.

Kaurapuuro mustikoilla

Vaatteitten pienet korjaukset, esim. muutaman piston palkeenkielet, irronneet napit, pikapaltetta kaipaavat repsottavat lahkeet tai helmat, parsimiset.

Ei tule kaivettua välineitä esiin ja hommat jää. Nykyään viskaankin melkein roskiin jos vaste vioittuu, ei se pinkassa seisottaminen niitä kuitenkaan korjaa.

Diagnoosi: iltapulumainen reagointimalli

Taudin kulku: hämmästys - jyrähdys - toipuminen

Eli nyt vaan jyrähdät, niin pääsee toipumisprosessi alkuun.

Tässä on isoja riskejä, mutta myös tervehtymisen mahdollisuus. On annettu osan toimijoista pöhöttyä aivan turhaan.

Penskat voivat pompotella koripalloa koulun jumppasalissa ja kunnalla on vara antaa se sali heille veronmaksajien rahoilla käyttöön. Syke nousee, hiki virtaa, kunto kohoaa. Miksi siihen tarvitaan kalliit valmentajat, bussi- ja hotellimatkat eri paikkakunnalle pelaamaan, kalliit ruokailut ja näitä rahoittamaan pääsylipputuloja, vanhempien työkavereiden kiusaamista karkkimyynnillä ja erilaista turhaa talkoostressiä.

Back to the basic, please.