MicMac

Vierailija kirjoitti:

Outoa ajattelua tosiaan tuo, että isovanhemmat ajattelevat suhteen lapsenlapseen olevan vain joku hoitosuhde. Se on kuitenkin oikea ihmissuhde, jossa yhteinen ajanvietto luo läheisyyttä ja tutustuttaa. Rakkautta on viettää aikaa yhdessä. .

Vanhempien tulee toimia niin, ettei isovanhemmille kaadu liikaa hoitovastuuta. Sinin tapauksessasi tämäkään ei riittänyt, vaan jostakin syystä suhde jäi etäiseksi. Oliko kyseessä isäsi äiti? Päsmäröikö oma äitisi suhdetta?

Ei isovanhempia saa syyllistää, jos eivät osallistu. Syitä voi olla taustalla todella paljon. Esimerkiksi se, että vaikka olisi nyt vain yksi lapsenlapsi, niin haluaa tehdä vain sen verran hänen kanssaan, että voi sen saman tarjota mahdollisille muille lapsenlapsille (Työkaverini perustelu, miksi ei suostunut maksamaan ekan lapsenlapsen etelänmatkaa. Minusta ihan oikea perustelu.)

Olen itse perheenäiti ja moni vonkuu minultakin lapsenhoitoapua. En vain oikeasti oikein jaksa enkä halua oman pakollisen kuvion lisäksi. Ärsyttää kun edes rivien välissä ehdotetaan, saati jos joku kaipaa perusteluja. Ja tämä liittyy aiheeseen sikäli, että hoitoapua pyytävät tutut perustelevat juuri sillä, ettei ole isovanhemmat auttamassa. Eli heidän mielestään JONKUN velvollisuus on auttaa. Minusta ei ole. Suomessa on päivähoito ja ostamalla saa lisäpalveluja. Väsyminen on inhimillistä, mutta ei ole oikea tapa ratkaista asia kaatamalla se jonkun sukulaisen tai tutun niskaan. Jos apua saa näiltä, niin loistavaa. Jos ei, niin jokaisen täytyy ratkoa asia itse.

Jos vertaillaan kansainvälisesti, niin on syytä ottaa huomioon myös kolme asiaa: 1) Suomessa naiset tekevät paljon palkkatyötä - tekeekö se osallistuva nonna tmv. myös uraa?, 2) Suomessa saadaan lapset melko vanhana, se vaikuttaa jaksamiseen ja 3) moni mummoikäinen hoitaa ikääntyneitä perheenjäseniään. En siis pitäisi Suomea lapsivihamiehisenä, vaan meillä naisilta vaaditaan muutakin kuin ensin äidin ja sitten mummon rooli.

Minusta Erika on oikein kuvauksellinen! Vaatemallisto nyt ei ihan ehkä ole minulle suunnattu, mutta taitava kuvattava on E!

Mulla on sukulaisen kuolinpesästä 1000 € ostettu auto, josta ei ole lainoja.

Miehellä on pari tonnia lainaa, auton hinta oli jokin aika sitten 23 000.

Luulen, että on hyvä tuo psykiatrin tapaaminen.