Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

22/24 |
15.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

19-vuotiaana eli lukion jälkeen. Oli pakko lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

37/39 |
14.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kroonisesta unettomuudesta vuosikaudet kärsineenä suosittelen kokeilemaan nyt ensimmäiseksi sitä jo mainittua melatoniinia. Sitä saa ilman reseptiäkin. Se voisi auttaa sinua saamaan vuorokausirytmiä takaisin kohdalleen. Sitähän käytetään apuna esim. aikavyöhykkeiden yli matkustettaessa, jotta pääsee paremmin kiinni paikalliseen aikaan. Toinen käyttätarkoitus on se, että sillä saadaan nukahtamisvalmius aina tiettyyn aikaan eli alkaa unettaa 30 min - tunti siitä kun sen on ottanut. 

Totta että nukahtamis- ja unilääkkeitä ei nykyisin mielellään määrätä. Ennemmin yrittävät määrätä aina pientä annosta jotain masennuslääkettä. Sopivat varmasti osalle, mutta itse olen saanut niistä kokeiluista vain haittoja (suurta painonnousua, levottomat jalat,...) enkä mitään hyötyä nukkumiseen. Melatoniini on aika harmiton eikä aiheuta päivätokkuraa. Kannattaa ainakin kokeilla. Unettomuus ei ole kiva vaiva. Jaksamista :)

68/79 |
14.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

30 vuotta. Olen ainoa lapsi.

96/146 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli lopulta kuollut nukkuessaan, mutta sitä edeltävä viikko oli kyllä aika kamalaa katsottavaa.

95/146 |
13.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ainakaan aggressiiviseen leukemiaan (akuutti lymfaattinen leukemia) kuolleen äitini kuolema ollut mitenkään kaunis ja kivuton. Viimeinen viikko meni puhe- ja liikuntakyvyttömänä kovissa kivuissa sairaalasängyssä maaten. Kipulääkettä tietysti sai, mutta annosta piti aina välillä nostaa. Viimeisen viikon ajan oli keuhkokuume, mikä hänet lopulta vei, ja oli todella kurjaa nähtävää, kun hengittäminen vei häneltä kaikki voimat. Odotettiin vain, miten pitkään sydän jaksaa ja se jaksoi pidempään kuin kai kukaan olisi oikeastaan siinä tilanteessa enää toivonut. Kova kuume ja vaikea hengittää eikä muilla puhe- ja liikuntakyvyttömyyden takia varmuutta siitä, onko kivut todella saatu kokonaan pois. Näin itse äidin noina  viimeisinä päivinä paitsi en enää kahtena viimeisenä, ja voin kertoa että en todellakaan toivoisi kuolevani itse samaan sairauteen.

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.