Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

117/127 |
22.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ripsienpidennykset ja kulmien kestopigmentoinnit. Tietysti myös se tavallisin eli hammaspaikat.

17/27 |
21.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tänään syötiin uunilohta (mausteena Kalaharin suolaa, valkopippuria ja tilliä), jonka kaverina oli tuoretta paprikaa, tomaattia ja kurkkua sekä höyrytettyä kukkakaalia parmesan-juuston kera.

6/16 |
21.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kysymyksellä tarkoitettiin, syönkö virallisten ravitsemussuositusten (THL) mukaan, niin en. Ruokavalioni on vähähiilihydraattinen sekä viljaton (vilja-allergian takia viljaton) ja Antti Heikkilä yksi oppi-isistäni. 

6/42 |
21.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin vähän vastaavaa asiaa. Äitini piti yhteyttä muutamiin serkkuihinsa ja näiden serkkujen lapsetkin olivat kyläilyssä mukana silloin kun olivat lapsia ja olin sitä vielä itsekin. Tapasin näitä pikkuserkkujani muutaman kerran kun olimme kaikki vielä kouluikäisiä, vaikkei varsinaisesti leikittykään yhdessä, vaan vanhempamme vain kahvittelivat jompien kumpien kotona. Asuimme kaikki eri paikkakunnilla aika kaukana toisistamme, mikä tietysti vähensi yhteydenpitoa luonnostaan verrattuna sellaisiin sukulaisiin, jotka asuvat lähellä.

 

Nuo pikkuserkut lakkasivat tietysti isommiksi kasvettuaan kulkemasta vanhempiensa mukana, joten heitä ei ole sittemmin enää näkynyt eikä mitään kuulunut. Viimeisestä näkemisestä taitaa olla jo 20 vuotta. Ovat kuitenkin aika samaa ikäluokkaa kuin minä itsekin eli ikähaarukassa 35-45 vuotta. Äidin serkuista on osa jo kuollut, samoin äitini. Parin hänen serkkunsa kanssa on vielä  yhteydenpitoa ja he ovat juuri ne, joiden kanssa äitikin oli yhteyksissä. Isäni sukuun minulla ei ole mitään yhteyttä, koska hän itsekään ei tavannut sukulaisiaan enkä siis minäkään.

 

Ajattelen asiaa omien lasteni kannalta. Minulla on kyllä sukua, mutta omat vanhemmat pitivät heihin yhteyttä niin heikosti, ettei minulle muodostunut oikein minkäänlaisia suhteita (aivan lapsuusvuosien jälkeen) äitini sukuun ja isän sukuun ei ole mitään yhteyksiä. Itsestäni tuntuisi tosi kummalta ottaa yhteyttä varsinkaan isäni sukuun. Äidin sukulaisiin sitä on luontevampi pitää, varsinkin kun tapasimme pitkästä aikaa viime syksynä äidin hautajaisissa. Mutta tosiaan, omat lapseni jäävät tällä menolla täysin minun puoleni sukusiteitä vaille. Oma äidin ajoilta periytyvä yhteydenpitoni kun rajoittuu pariin iäkkääseen äidin serkkuun, jotka eivät enää kovin monta kymmentä vuotta tallaa täällä maailmassa muutenkaan, eikä seuraavaan sukupolveen eli pikkuserkkuihini ole ollut mitään kontaktia. Joten minulla ei ole tarjota lapsilleni minkäänlaisia sukusiteitä itseni lisäksi. Vähän ankeaa heidän kannaltaan, kai.

 

Onneksi heillä on läheisemmät suhteet jo nyt isänsä puolen sukuun. Mutta tosiaan, en oikein tiedä että olisiko kuinka outoa haluta tavata joskus niitä pikkuserkkuja. Heidän puoleltaan ei ole kuulunut koskaan mitään, vaikka ainakin yksi asuu samassa  kaupungissakin. Minä taas olen huono tyrkyttämään seuraani kenellekään, mutta tässä olisi kai pakko olla itse aloitteellinen, jos haluaisin asiaan muutosta. En halua välttämättä itseni takia, koska en ole muutenkaan erityisen seurallinen eikä asia haittaa minua, mutta lapseni (nyt 4 v. ja 11 kk) eivät välttämättä ole yhtä epäsosiaalisia tapauksia ainakaan koko ikäänsä. Voivathan he tietysti kaivaa sukulaisiaan esiin myöhemmin niin halutessaan, mutta jos on niin pitkä  tauko etten minäkään muista edes heidän nimiään sitten joskus enkä edes tiedä ainakaan seuraavan sukupolven nimiä, niin sittenhän se oli siinä ja jatkossa vain sukututkimuksen varassa.

 

 

Ei nyt ole antaa ap:lle sen kummempaa neuvoa kuin että tee kuten parhaaksi näet. Jos pidät sukuyhteyksiä oikeasti itsellesi tärkeinä, niin kai se pitää vain ottaa itseä niskasta kiinni ja tehdä aloite. Jos se ei tunnu välttämättömältä, niin sitten se saattaa jäädä, koska tuntuu enemmän vain kiusalliselta tai oudolta… Itseltäni jää luultavasti väliin, paitsi jos aktivoidun vielä myöhempinä vuosinani.

1/98 |
21.02.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oho, aika kumma ohje että melatoniini pitäisi ottaa 3-5 tuntia ennen nukkumaan menoa (klo 17-19). Sehän alkaa unettaa viimeistään tunnissa. Itse sain lääkäriltä ohjeeksi ottaa lyhytvaikutteisen melatoniinin 30-60 min. ennen kuin menen nukkumaan. 

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.