metriletti

Kokeile olisiko Semperin Mango-sose nykyistä Pilttiä parempaa. Meillä on tykätty aina siitä, joskin valitsin sen alun perin siksi, ettei siihen ole lisätty makeutusta kuten Piltin Mangoon.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:59"]

Juurikasvu ei anna oikeaa käsitystä väristä. Sitten, kun tukka on kasvanut jonkin aikaa, alkaa väri näkyä kunnolla. 

[/quote]

Allekirjoitan tämän. Luulin pitkään, että oma värini on paljon vaaleampi kuin se lopulta oli. Teininä otetuissa valokuvissa ennen kuin aloin värjätä, oli vielä luonnostaan aika vaalea hiukset. Oletin että sellaiset ne olisivat edelleen. Värjäsin pisimpään tummanruskeaksi (lähes musta tummimmillaan) ja sitä vastenhan oma väri näytti tyvikasvusta katsoen aina todella paljon vaaleammalta. Se oli lähinnä vaaleahkon harmaa. Kun oma väri on nyt koko päässä, on lopputulos yllättävän tumma. Tummaksi kaikki minua nykyään sanovat eikä vaaleaksi tai edes vaaleahkoksi kukaan. Oma väri oli siis positiivinen kokemus, vaikka matka siihen vaatikin kärsivällisyyttä. 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:31"]

Onko muita, jotka ovat kasvattaneet oman hiusvärinsä takaisin? Miten projekti onnistui ja kuinka kauan kesti? Minkä väriset hiuksesi ovat? Entä onko monilla värjäämättömät hiukset? Itsellä pitkissä hiuksissa nyt oma väri korviin asti. Loppuhius on punertavampaa, mutta ei oikeastaan erotu. Oma väri on ihmeen hieno, vaikka tylsältä aluksi näyttikin. Kultaista vivahdettakin löytyy yllättävän paljon. Oletteko muut olleet tyytyväisiä väriin, joka kasvaessa paljastui?

[/quote]

Kasvatin oman värin takaisin värjättyäni sitä ennen melkein kuukausittain 15-vuotiaasta 32-vuotiaaksi asti. Päässä ehti olla reilusti vaalennettu väri, kuparinpunainen, tummempi punainen ja erisävyisiä ruskeita. Lähes mustakin. Kun lopetin värjäilyt keväällä 2009, oli pohjalla tummanruskea kestoväri (pituuksissa tietysti vuosien mittaan moneen kertaan kerrostuneena) ja lopuksi sen päällä vielä kasviväri (indigolla ja hennalla saatu tummanruskea). Hiukset olivat yhtä pitkät kuin nytkin eli takapuoleen asti. Olikin hieman kriisin paikka tajuta, että päänahka tykkää kestovärjäilystä jo selvästi huonoa, en viitsisi pelata loppuikääni kasvivärien kanssakaan, mutta en haluaisi leikata hiuksiani lyhyiksikään enkä myöskään elää karusti kaksiväristen hiusten kanssa.

Eipä siinä sitten muuta, kuin päätin kasvattaa omaa väriä ensin niin pitkälle kuin kantti kestää ja leikata sitten värirajan kohdalta poikki. Siis mahdollisimman pitkät omanväriset hiukset, ennen kuin leikkaan värjätyt pois. Kasvatin juuri sinne niskaan asti ja helmikuussa 2011 äitini lopulta leikkasi pyynnöstäni rajan kohdalta. Käteen jäi noin 60 cm pituinen irtoponinhäntä ja jäljelle jäi niin lyhyt niskamittainen polkka, että ihan kaikki karvat eivät ylettyneet aluksi ponnarille. Oli kurjahko kokemus vuosikaudet pitkähiuksisena olleella ihmiselle, joka oli ennen leikkaamista päässyt juuri sellaiseen pituuteen että viihtyi siinä todella hyvin. Olisiko kannattanut huomata lopettaa värjäilyt muutama vuosi aikaisemmin lyhyemmillä hiuksilla...? Siispä lähdettiin uudelleen melko alusta kasvattelemaan hiuksia takaisin pitkiksi. Olen suunnilleen samassa pituudessa nyt 4 vuotta myöhemmin ja hiukset ovat kokonaan omanväriset. Ei kaduta yhtään enkä 99,9 % varmasti värjää näitä enää koskaan. Pidän liikaa omasta väristäni ja sen helppoudesta. Oma hiusvärini on tummemmalla puolella oleva ruskea. En osaa nimetä tarkkaa sävyä. Auringossa siihen tulee jonkin verran raitoja.

Koko projekti on kestänyt 6 vuotta, jos lasketaan viimeisestä värjäämiskerrasta siihen hetkeen eli tähän talveen, jolloin minulla on taas kirjaimellisesti noin metrin mittaiset hiukset, kuten ennen kuin leikkasin ne värirajan kohdalta poikki. Kaksivärisillä hiuksilla (tyvestä vaaleampi kuin latvasta) menin noin 2 vuotta. En pystynyt edes harkitsemaan että olisin leikannut aikaisemmin, koska olen kokeillut menneisyydessäni myös hyvinkin lyhyitä hiuksia (lyhimmillään päällä noin 3 cm ja takana pari milliä) sekä kaikenmittaisia polkkia, ja todella pitkä on ainut missä tunnen oikeasti viihtyväni hyvin. 

Pidän omassa värissäni tyvikasvuttomuuden ja kasvojeni väriin sopivuuden lisäksi siitäkin, että väri on elävämpi kuin väripurkista saadut värit. Tämä näyttää erilaisilta eri valaistuksissa eikä se ole joka kohdasta täsmälleen samanlainen. 

Useimmat tuntemani ihmiset värjäävät, joten olen vähemmistössä.

Polyfonia

Kontrapunkti