Meikkupeikko

Tänään olis sit ensimmäinen neuvola. Jännittää, vaikka tiedän, ettei siellä mitään uutta tule vastaan.

Apteekkari neuvoi närästykseen käyttämään Rennien sijaan Gavisconia. Se tosiaan tehoaakin pahemmin. Pahoinvointi pahentaa närästystä, mutta Gavisconilla sen saa edes jotenkin kuriin.

BTW, ikää mulla tosiaan on tällä hetkellä 30, mut ehdin täyttää 31 ennen muksun syntymää. Ja synnytyssairaalana tulee olemaan Päijät-Häme. Vähän jänskättää sekin, koska edelliset mukulat on tullu tehtyä Kymenlaakson Keskussairaalassa.

Meikku 9+0

Voi yrjö mikä olo. "Aamupahoinvointi" näyttää iskeneen oikein huolella ja kestää koko perhanan päivän. Närästääkin, mutta kun ei saa syödä kuin Rennieitä ja niistä on ihan yhtä paljon apua kuin kalkkitableteista eli ei yhtään. Paleleekin koko ajan. Mietin jo, että oonko saanut jostain mahataudin, mutta taitaa kuitenkin mennä raskauden piikkiin nämä oireet, koska kuumetta ei ole eikä okseta, vaikka etookin ja pahasti.

Jos nyt ei muisti ihan kamalasti petä, niin ekalla neuvolakäynnillä muistaakseni jutellaan lähinnä elintavoista, raskaudesta ja otetaan pituus, paino ja verenpaine. Varaillaan aikoja lääkäriin, ultraan jne. Viime äitiysneuvolakäynnistä mulla on kyllä tosiaan jo 8 vuotta aikaa, joten muilla on varmasti tuoreempaa tietoa.

Kolme ja puoli vuotta oltiin oltu yhdessä, kun esikoinen syntyi. Olin silloin 21.

Okei, tää tulee olemaan jo mun kolmas lapsi, mutta silti. Olen vähän jäljessä.

Tein ekan testin pari päivää sen jälkeen kun menkat ois pitäny alkaa. Oli nega. Alotin yhden lääkityksen ja sen takia oletin, että menkat jäivät pois niiden takia. Eivät näemmä jääneet.

Toissailtana yritin käydä nukkumaan. Yritin, mutta kun normaalisti nukun mahallani ja rinnat olivat suorastaan kipeät, ni ei siitä mitään tullut. Silloin päätin tehdä uuden testin. Kahdelta aamuyöllä. Se oli positiivinen.

Friikkiä. Yön tuijotin seinää enkä meinannut pysyä nahoissani. Pelotti, innostutti, raivostutti, kaikkea kerralla. Kunnon tunnemyrsky ja minä yksin siinä keskellä, kun en edes miestä saanut hereille.

Aamulla soitin neuvolaan ja sain ajan labraan. Enhän minä voinut uskoa sitä testiä, kun kerran edellinenkin oli nega. Ja siitä lähtien oltiin käytetty ehkäisyä. Enhän minä voinut olla raskaana. Mutta jos kuitenkin olisin, niin se olisi kivaa. Tai pelottavaa. Tai kamalaa.

Tänä aamuna soitin uudestaan neuvolaan saadakseni labratulokset. Nyt se sitten on virallista. 4.9. on laskettu aika meidän kolmannelle vauvalle. Eihän edellisestä olekaan ku 8 vuotta. Onneks sentään toi lääkitys on sellainen, ettei haittaa raskautta. Tällä selittyykin monta juttua parilta viime viikolta. Itkupotkuraivarit ja himo omenoihin selittyy aika hyvin. Jatkuva väsymyskin kuuluu pakettiin. Onneks ei ainakaan vielä oo ollu pahoinvointia, niinku noiden kahden edellisen kanssa.

Mulla ei ole kiire. Eka neuvola-aika on 30.1. Se on ihan jees. Kun oikeasti oireet on selvät ja testikin niin sanoo, niin kyllä se silloin on mulle varmaa. Nyt vaan odotellaan rauhassa. Eikä tässä kyllä edes ehdi friikkailla samalla tavalla ku ensimmäisen kanssa, koska lapsiperheen arki vie aikaa.