Meikkumaikku

Muistammehan, että tässä viestiketjussa keskustelemme hyvin isoista ja usealle arastakin asiasta. Toisilla (kuten itselläni) taustalla on keskenmenoja ja toiset taas toivoneet sitä ensimmäistäkin raskautta pitkään. Koen sen itse vähän loukkaavaksi, että joku sanoo olevansa hedelmällisempi kuin me muut. Raskautumiseen vaikuttavat niin tuhat asiaa, joihin ei valitettavasti aina voi itse vaikuttaa.. Stressi, puoliso ymsyms. Joskus pitää myös vain taivaankappaleet olla kohdillaan, jotta alkanut raskaus menee loppuun asti :)

Täällä kp27 ja vatsalla menkkamaista jomotusta, eli tuskin tärppiä tässäkään kuussa. Nyt alkaa viides kierros.

Hienoa Ancu, että olet tullut nopeasti raskaaksi, onnea :) Saako kysyä, että miksi ajattelit joutuvasi lapsettomuushoitoihin? Oliko joku erityinen tutkittu syy?

Ja raskausvitamiinit ovat tosiaan tärkeitä jo ennen raskaaksi tuloa ed. mainitun kehityshäiriön ja muiden epämuodostumien mahdollisuuden takia. Itselläni on lähisuvussa kyseinen häiriö ja syön päivittäin foolihappoa 4mg eli 10-kertaisen annoksen normaaliin suositukseen nähden. Muistan lukeneeni, että esim mmc:n periytyvyyttä ei ole todistettu tutkimuksissa, mutta foolihapon käyttö ennen raskautta ehkäisisi yli 70 % näistä häiriöistä. :)

Itse odottelen tällä hetkellä taas menkkoja, testi näyttää negaa, jälleen..

Toimistotyötä tekevänä ymmärrän sinua osittain kyllä, koska uuden perehdyttäminen on aina todella iso työ, kun erilaisia työtehtäviä on yleensä todella paljon ja ympäristö usein sellainen, että työkaverin ollessa lomalla kollegat saavat työt tehtäväkseen. Mutta ajattele vaikka siten, jos olisittekin yrittäneet lasta jo useamman vuoden tuloksetta, mutta asiasta ei tiedettäisi työpaikallasi..nyt saisitkin tietää olevasi raskaana. Ethän tietenkäään hylkäisi lapsihaaveita sen takia.. Työ on tosiaan vain työ ja työnantajasi kyllä tietää varmasti nuoren lapsettoman naisen palkatessaan, että hän voi jäädä äitiyslomalle jossain vaiheessa. Hän ei myöskään voi kieltää sinua hankkiutumasta nyt raskaaksi. Tästä tulikin mieleen vanha työpaikkani, jossa esimies oli kieltänyt työkaveriani lähtemästä kesälomalla ulkomaille, jos häntä tarvittaisiinkin töissä kesällä..

Tirppanen, minkälaista työtä sitten teet jos katastrofi olisi valmis teidän molempien ollessa poissa? Työ on kuitenkin vain työtä, ei omaa elämää pitäisi joutua suunnittelemaan sen perusteella, milloin työpari on poissa.. lapsiakaan kun ei välttämättä noin vaan saada.. tarkoitukseni ei ole nyt loukata sinua :)

Hei Mrls,

Ikävä sinun tilanne. 🥺 Minulla on vähän vastaava, olen siirtynyt juuri yliopisto-opintojen jälkeen työelämään enkä viihdy nykyisessä työpaikassani. Toisaalta tiedän, että haluan lähteä pian opiskelemaan lisää. En ajatellut, että lapsi ei tulekaan heti, kun sitä haluaa. Olen työpaikassani lähinnä vain siksi, että toivon pääseväni äitiyslomalle, jonka jälkeen sitten vasta aloittaisin uudet opinnot. Nyt tuntuu kamalalta, kun jokanen epäonnistunut kuukausi vain vie haaveita eteenpäin ja eteenpäin, eikä elämä tavallaan etene. Toisaalta koitan myös nauttia tästäkin ajasta. Ehkäpä tästä voisin antaa sinulle neuvon, että liika suunnittelu ei kannata, koska suunnitelmat eivät aina toteudu. Mutta lopulta asiat selviytyvät kyllä 😊 Itse stressasin kovasti, koska jouduin aloittamaan nykyisessä työpaikassani ollessani raskaana. Raskaus oli vasta alussa ja pelkäsin, miten kertoa siitä, kun sen aika tulee. Mutta se raskaus päättyi keskenmenoon, eikä ikinä tarvinnutkaan tuoda asiaa ilmi töissä.. Ehkä parempi niin, koska minua tuskin olisi vakinaistettu muutoin.