meikku1

Ajattelin taas pitkästä aikaa kirjoitella tänne, vaikka käyn kyllä lukemassa täällä vähintään päivittäin. Täällä viimein viime perjantaina päättyi yksi odottaminen, kun oli viimeisen pillerin vuoro. Sen jälkeen mielessä ei oo ollut mitään muuta kuin vauvat :) Miten paljon sitä omaa vauvaa voikaan toivoa ja haluta, ihan mieletöntä.

Tosi kivaa myös lukea täältä muiden ajatuksia, jotka on samassa tilanteessa. Toisaalta myös niin samaistun teidän tunteisiin, jotka sitä päivää vielä odotatte, jolloin vauvaa voi todella alkaa yrittämään, koska kuitenkin itsekin lähes kolme vuotta oon jo omaa vauvaa kuumeillut. Onneksi vihdoin tämäkin hetki koitti, kun oikeesti voi alkaa yrittää saada haaveensa toteen. Nyt sitten jännitän, että miten kierto alkaa tasaantumaan monen vuoden pillereiden syönnin jälkeen.

Ihanaa myös kun mies on koko ajan enemmän innoissaan mahdollisesta tulevasta lapsesta. Eilen viimeksi mietittiin miehen kanssa nimiä ja tytöille olisikin jo monta hyvää vaihtoehtoa, mutta meidän on paljon vaikeampi keksiä omasta mielestä hyviä poikien nimiä.

Hummingbird: Kyllähän tuo 3000-4000 aika isolta summalta kuulostaa. Onko muut laskenut/miettinyt paljonko rahaa olisi menossa? Me ei olla vielä yhtään mietitty millaisia vauvatavaroita yms. haluttaisiin. Todennäköisesti aika paljon ostetaan käytettynä, mutta kuitenkin ehkä tietyt asiat haluan ostaa uutena kuten turvakaukalon ja vaunut. Mä luulen, että tuun ostamaan jonkin verran äityisvaatteita. Ihan hirveesti ei niin löysiä paitoja löydy, että niitä voisi pelkästään käyttää. Viikonloppuna kun olin shoppailemassa, niin en voinut olla ajattelematta, että turha mun on nyt mitään hyvin istuvia vaatteita ostaa, kun toivottavasti saisin lähitulevaisuudessa jo ostella äitiyspuolelta vaatteita. :)

Ajatteletteko muutkin paljon tulevaisuutta niin, että mitä jos sitten on jo lapsi? Itsellä on täysin avoinna asuinpaikkakunta sekä työpaikka toukokuun jälkeen, niin tulee paljon ajateltua, että mitä jos sitten kesällä onkin jo raskaana ja ei mitään pitkää työtä tarvi ottaa enää vastaan jne. Jonkin verran myös mietin, että mitä jos oon raskaana kun kesäkuussa lähdetään Ranskan matkalle. Tottakai toivon raskautumista enemmän kuin mitään, mutta toisaalta yritän pitää myös jalat maassa ja yritän olla stressaamatta asiasta hirveesti, vaikka aika hankalaa se kyllä on. Kaupungillakin kulkiessa tulee jatkuvasti vastaan lapsiperheitä, vauvoja, raskaana olevia naisia, enkä  mitenkään voi olla tuijottamatta ja ajattelematta, että joskus mäkin voisin saada haaveeni toteen :)

Mä oon täällä lueskellut muiden viestejä ja välillä ajattelin itsekin kirjoitella vauvakuumepohdintojani :) Kysymyksiin voisin vastata omasta puolestani myös. Eli mä oon 24-v. ja mies on 25-v. Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta ja suurin osa ajasta asuttu yhdessä. Mä oon vauvakuumeillu jo jostakin edelliskeväästä ja nyt tää kuumeilu tuntuu jo enemmän kivalta kuin turhauttavalta, kun se hetki kun pillerit saa heittää pois, lähestyy koko ajan. Aluksi meidän piti aloittaa vauvan yrittäminen vasta ens syksynä, sen jälkeen suunnitelma oli jättää pillerit pois huhti-toukokuun vaihteessa ja nyt viimisimmän keskustelun jälkeen päätettiin, että pillerit jää helmikuun lopulla pois. Siihen ei ookaan enää pitkä aika :) Sen jälkeen saa ihmetellä, että miten kierto ajottuu ja muutenkin miten kroppa reagoi, että milloin on ees mahdollista tulla raskaaksi tai pystyä laskemaan mitään oikeita päiviä tms.



Vauvakuume mulla näkyy eniten silloin kun näkee vauvoja tai vauvanvaatteita. Silloin kun näkee onnellisen näköisiä vanhempia vauvan kanssa, niin eniten toivoo, että itselläkin olisi jo se oma lapsi. Mä oon töissä päiväkodissa, niin aina välillä sielläkin tulee sellainen tunne, että kunpa voisikin olla hoitamassa jo omaa lasta kotona :)



Onko teillä muilla muuten suunnitelmia niin pitkälle, että mitä teette kun vauva syntyy. Haluaako joku jäädä kotiäidiksi moneksi vuodeksi tai onko jollakin kiire töihin? Mä toivoisin, että voisin jäädä kotiin hoitamaan lasta vähintään vuodeksi tai kahdeksi, mutta sitten todellisuudessa vasta näkee, että mitä tapahtuu ja mitä sitten ajattelee, kun on jo jonkin aikaa kotona hoitanut lasta. Ajatuksena siis, että ensin saisi sen lapsen edes :)



Mäkin oon myös ajatellut ja toivonut, että olisinkin jo raskaana, vaikka oonkin tosi tunnollisesti syönyt pillereitä. Varmasti sitten kun pillerit jää pois, oon aina ihan varma että oon raskaana, vaikken olisikaan. Kunpa sitä osaisi sitten ajatella niin, että vauva tulee kun on tullakseen, eikä ota asiasta hirveää stressiä. Mua pelottaa lapsettomuus paljon, vaikka periaatteessa mitään syytä pelätä ei pitäis olla.



Toi turhautuminen on muuten mullekin ollut tuttua. Mutta onneksi oon saanut miehen kanssa asiasta niin paljon keskusteltua, että se on vähän helpottanut. Eniten mua helpotti kuulla miehen ajatuksia siitä, milloin hänen mielestään vauva olis tovottu meille. Ikävintä aikaa oli silloin, kun miehen mielestä vauva saisi tulla "muutaman vuoden sisällä" kun mun mielestä vauva olisi saanut tulla heti. Nyt noista keskusteluista on jo aikaa, ja on ollut ihana kuulla ja nähdä, että mieskin toivoo jo enemmän sitä yhteistä lasta.



Aika paljon muuten tulee ajateltua jo niin, että kesällä voisi olla jo raskaana tai että vuoden päästä voisi olla jo oikeesti oma vauva. Kun miettii tulevaisuutta, niin kyllä ne vauvaunelmat on niissä mukana. Välillä saa vaan muistuttaa itseään, että sitä vauvan saamista kun ei vaan voi etukäteen suunnitella niin tarkasti, vaikka haluaisi..

Ihan samaa täällä. Nimiä on tullu mietittyä jo monta vuotta eli ennen mitään vauvakuumettakaan. Nyt onkin suosikit löytynyt jo varsinkin tyttöjen nimistä. Pojille on ainakin meillä paljon vaikeempi keksiä nimiä, mutta jokunen ehdotus on niitäkin jo löytynyt :) Vauvan vaatteita tulee kans ihasteltua aina ohi kulkiessa. Kyllä olis varmaan tuhat kertaa tehnyt mieli ostaakin jotain, mutta oon päättänyt, että vasta sitten kun tietää odottavansa omaa lasta, voi alkaa ostamaan. Muuten varmaan meillä olis talo jo täynnä kaikkia vaatteita, kenkiä yms. :)



Mä en oo vielä kertonut läheisille vauvahaaveista. Aikaisemmin oon ajatellut puhua asiasta vasta kun oikeesti aletaan yrittämään. Nyt kuitenkin kun vauvat on joka päivä mielessä huomaa, että tekis mieli puhua asiasta lähes kaikille. Mäkään en kuitenkaan halua että liiallisia odotuksia äidiltä/anopilta tulee, niin ehkä maltan mieleni vielä hetken.

Tänne on kivasti tullu jo keskustelua :D Heh... Varmaan olis tännekin joku akvaario tai jokin muu eläin tarpeen, niin olis jotain hoivattavaa :) tohon ehkäisyyn liittyen muakin vähän huolettaa, että miten kroppa taas toimii kun noin viiden vuoden jälkeen jättää e-pillerit pois. Täällä olis tarkoituksena lopettaa pillerit huhti-toukokuun vaihteessa. Paljon helpompaa ja kivempaa tää odottaminen, kun ei oo pitkä aika odottaa enää. Vaikka siitähän se odotus vasta alkaa :)

Onpas kiva kuulla täällä muiden samassa tilanteessa olevien ajatuksia. Mäkin oon yrittänyt keksiä muuta tekemistä ja ajateltavaa, että ajattelis jotain muutakin välillä kuin vauvoja, välillä huonommalla ja välillä paremmalla menestyksellä. Jotenkin tuo on tuttua täälläkin, että välillä jaksaa odottaa ihan hyvin ja välillä taas tuntuu, ettei aika kulu yhään eteenpäin, varsinkin kun on luonteeltaan vähän tällainen "kaikki mulle heti nyt -tyyppi". Mutta on kyllä tullut todettua moneen kertaan, että onneksi miehet osaa tätäkin asiaa ajatella vähän enemmän järkevästi, koska on itsekin ollut pakko ajatella vauva-asiaa monesta näkökulmasta. Eniten vaan tällä hetkellä ehkä jännittää se, että mitä jos ei sitten saakaan niitä lapsia niin helposti.