Meikäläinen

Kiitos vastauksista! Niistä oli paljon apua! :) Taidankin heti huomenissa lähteä varailemaan aikaa terveyskeskuksesta.

Okei!

Vavva

Vierailija kirjoitti:

Meikäläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.

Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.

Hyvä se on miettiä, se valmistaa vanhemmuuteen. Jossain vaiheessa ei taida kuitenkaan olla enää pelkästään järjen ääni joka tuota ohjaa, vaan puhdas halu tulla äidiksi. Se on toisaalta hyvin itsekästä, mutta samalla tuo varmuutta että on sitä mitä todella haluaa. Vielä kun halun myötä olisi valmis myös tietyllä lailla panostamaan tuohon, eli tarjoamaan lapselle mahdollisimman hyvä alun ja lapsuuden. Ja hyväksyä myös sen ettei täydellistä vanhempaa olekaan. 

Siitä puhtaasta halusta tulla äidiksi ei ole puutetta, sitä on vaikka muille jakaa tällä hetkellä. Sitä yritän enemmänkin toppuutella kokoajan järjellä ettei nyt ole paras aika sille.(opinnot vielä vähän kesken (vajaa vuosi), eikä hajuakaan työpaikasta, minulla saati poikaystävällä) -ap

Vierailija kirjoitti:

Kipuilin ja mietin asiaa. En ollut ihan täysin varma onko minusta vanhemmaksi, mutta toisaalta taas otin ainakin asian vakavasti, kun pyörittelin ajatusta ja omia toimintapojani iät ja ajat tuota miettiessä. Kun tarpeeksi olin miettinyt, niin päätös kypsyi ja en voinut kuin toivoa että olisin hyvä vanhempi. Etukäteen sitä voi ajatella aika paljon, mutta vaikea oikeasti tietää ennen kuin todellisuudessa sen näkee.

Joo, itse kanssa yritän hirveästi pähkäillä kaikilta mahdollisilta kanteilta tätä asiaa.