mauseli

täälläkin on yritetty selvitä. Ainoana vinkkinä osaan antaa sen, että uhmitteleva esikko tarvitsee myös omaa aikaa äidin ja/tai isän kanssa - olisiko esim. joku viikottainen juttu, johon vain esikko pääsee äidin kanssa? Lisäksi, kun meilläkin alkoi mennä siihen, että minun hermostumiseni oli jo enemmän sääntö kuin poikkeus, luin Jo Frostin Lapsityrannit-kirjan (siis se telkkarin supernanny). En aikaisemmin ole juuri kirjoja kasvatuksesta availlut, mutta voin lämpimästi suositella tuota kirjaa. Minut se ikäänkuin palautti maan pinnalle ja sai tajuamaan, että asiat voi tehdä melko yksinkertaisesti muutamaa sääntöä noudattaen. Esim. aresti osottautui muutaman harjoittelukerran jälkeen hyvin toimivaksi ja nyt sitä ei juurikaan ole edes tarvinnut käyttää. Lisäksi tärkeä on juuri se säännöllisyys, eli teilläkin esim. se unen riittävyys - jos ei päiväunia, niin sitten ei päiväunia minään päivänä (sairastelut tietty eri juttu), kunhan yöunet ovat riittävän pitkät ja rauhalliset, että taapero jaksaa. Meillä molemmat nukkuvat päiväunet, jo pelkästään sen takia, että saan hetken päivässä itselleni ja koska isä tulee vasta puoli seitsemän aikaan illalla kotiin, ei esikko jaksaisi häntä odottaa (ainakaan kovin pirteänä). Toivottavasti näistä nyt on jotain apua, yritetään jaksaa ja muistaa, että tämäkin on ohimenevä vaihe - puberteetti alkaa sitten n. 10 vuoden päästä ;)

ja ehdottomasti kannattaisi jättää nan viikoksi tai kahdeksi pois ja kokeilla sitten uudestaan tuleeko oireita. Jos jatkat imetystä tulisi myös sinun olla maidottomalla dieetillä, mutta ihan ensimmäiseksi ottaisin yhteyttä lääkäriin, ennen kuin aloittaisin mitään omia testejä.



Meidän pojalla todettiin 10 kk vanhana maitoallergia, sitä ennen 3 kk taistelin kunnallisella puolella, ennen kuin tajusin mennä yksityiselle ja johan alkoi rattaat pyörimään. Eli meidänkin pojalle tuli vain poskiin punoitusta ja ne kuivuivat - neuvolalääkärin mukaan atooppista ihottumaa, joka lähtee rasvalla. Atooppinen iho ja maitoallergia kulkevat usein käsikädessä...No matka oli mutkainen monin muinkin tavoin, koska selviä merkkiä allergiasta ei ollut neuvolalääkärin mukaan. Allergologin luona jo ensimmäisellä kerralla oireet hänen mielestään olivat melko selviä, joten voit kuvitella mikä tunne siitä tuli itselle, kun vihdoinkin joku kuunteli ja ymmärsi! Soijamaidolle ihotestit näyttivät sen pienimmän mahdollisen pisteen, mutta lääkärin ohjauksessa sekin saatiin ruokavalioon ongelmitta ja nyt poika (1v 9kk) on soijapohjaisella ruokavaliolla. Minäkin imetin vielä silloin aluksi, ja ensin soijamaidon otin puuroihin niin että keitin puuron veteen ja lisäsin vain " lusikallisen" soijamaitoa, _pikkuhiljaa_ lisäsin määrää kunnes koko 2 desiä oli soijamaitoa. Ruokajuomana tarjosin vain soijaa, ei muuta, ja vuoden ikäisenä päätin eräänä päivänä että nyt loppui imettäminen (siinä vaiheessa 2 imetyskertaa päivässä) ja tarjosin iltamaidoksi pullosta soijaa, kolmantena iltana meni koko pullo :) Pullosta tarjosin siksi, ettäminusta oli tärkeämpää, että poika joi maitoa ja sai tarvitsemansa ravintoaineet kuin että tottuu pulloon. Muutaman kuukauden annoin vielä iltamaitoa, kunnes soijaa alkoi mennä päivälläkin niin paljon, että pystyin hyvillä mielin jättämään pullon pois.

Mutta siis erikoislääkärille ja varmasti solmut lähtevät aukeamaan, heillä on asiantuntemus ja taito auttaa ja opastaa loppuun asti, eikä vain tyytyä negatiiviseen prick-testiin!!!

Meidän 1,5 v. poika aloitti hoidon reilu kuukausi sitten ja eka viikko (hoidossa 3 päivänä päikkärissä) meni tosi hyvin. Sitten tokalla viikolla joka ikinen kerta hirveä huuto, kun hoitoon jätti ja samoin illalla, kun kotia päästiin. Myös niitä yöheräilyjä oli muutamia. Kolmas viikko meni jotenkin ilman itkuja, kun meni hoitoon, mutta illalla vaati hirveästi syliä, halia ja hellyyttä. Nyt hoito on jo kivaa, hyvä että ehtii vilkuttamaan, kun on kiire leikkimään muiden lasten kanssa. Iltaisin ollaan vähennetty todella paljon menoja, että saa meidän huomiota mahd. paljon ja nukkumaanmeno on aikaistunut n. 1/2 tunnilla, kun päivä on niin täynnä toimintaa, että ei vaan jaksa pieni valvoa. Joten tsemppiä, kyllä se siitä. Minäkin olen töissä vain tammikuun loppuun asti ja pohdin pari viikkoa sitten ihan samoja asioita, mutta nyt olen iloinen, että pikkuiseni tottuu olemaan muiden lasten kanssa ja saa leikkiä mielinmäärin, kun ei äiti ison mahan kanssa jaksa traktoreiden perässä kontata lattialla :)



naseli, p 1,6 v., rv 25+5

poika nyt 1,5 v ja viimeisen kk ajan on suostunut syömään kotiruokaa sekä purkkiruokaa ilman soseuttamista. Meillä rytmi on seuraavanlainen:herääminen n. 8, jonka jälkeen vähän aikaan pötköttelyä ja sitten puurolle (viim. 9:ltä), ulko- tai sisäleikkejä, lämmin ruoka klo 12, jonka jälkeen päikkäreille n klo 12.30-13. Välipalaa (hedelmää, jogurttia, vanukasta) heräämisen jälkeen n. klo 15, toinen lämmin ruoka 17-18, iltapesut ja -puuro 19.30-20 ja sitten nukkumaan. Muutama päivä menee luonnostaan uuden ruoan totuttelemiseen, mutta jos lapsi ihan yökkii, niin kannattaa joko itsetehdyt tai sitten ne 1-v. purkkiruoat soseuttaa, jotta tottuu jo uusiin makuiihin vaikkakin soseena. Siitä sitten pikkuhiljaa kokeillen joko menisi alas isompiakin paloja ja yksi ehdoton mikä meillä auttoi oli KETSUPPI! Jo se, että poika näki pelkän pullon käyvän lähellä lautasta riitti, eli aina ei edes tarvinnut sitä ketsuppia laittaa...:) Toivottavasti sait jotain selvää tästä sepustuksesta, tsemppiä uusien makujen kokeiluun!!!

heippa,

oon ollut taustailemassa, mutta nyt oli pakko kirjoittaa, koska tiedän miltä susta tuntuu. Mulla samnlainen km maaliskuussa ja nyt pari yrityskiertoa takana, ja aina se täti on tullut visiitille. Suosittelen ehdottomasti käyntiä lekurissa, koska se antoi mulle mielenrauhan - kaikki oli kunnossa! Nyt vasta tuntuu, että voin odotella ovista rauhassa ja jännätä sitten mahdollista raskautta, eikä tarvitse murehtia onko kaikki kunnossa. (Tosin sitten jos/kun tärppää hypin varmasti seinille ne 9 kk, jotta varmasti saa vauvan syliin...:)

Tosin ensi kerralla osaan luottaa kehooni myös paremmin, minullakin viimeksi oli koko ajan tunne, että kaikki ei ole kunnossa ja juuri maagisena 13. vk:n päivänä alkoi vuoto. Kokemus oli juuri niin hirveä kuin sanoit, ettei sitä toivoisi vihamiehellekään. Mutta käy lääkärissä, niin voin vakuuttaa, että mieli rauhoittuu ja raskautta on huomattavasti kivempi odottaa ilman turhia, synkkiä ajatuksia!!!



Hauskaa juhannusta kaikille sekä plussatuulia :)