matamimimmi

Tajusin juuri, että puoli vuotta alkaa olla yritystä takana. Yhtään mitään ei ole tapahtunut. Kuukautiskierto on ensimmäistä kertaa elämässä täydellisen tasainen, on ollut heti pillereiden pois jättämisestä lähtien. Tuntuu turhalta kirjoitella minnekään kuulumisia tältä saralta. Olen jo alkanut unohtaa ajatuksen siitä että meille voisi ehkä tulla joskus lapsi. Aika kova paikka oli jokin aika sitten, kun tuttavani sai "vahinkovauvan" edellisten lisäksi. Tuntui etten osannut iloita toisen onnesta vaan kirosin vain omaa kyvyttömyyttäni.

En tahtoisi tehdä tästä vauva-asiasta enää isompaa ahdistuksen aihetta, joten en ole ostanut mitään ovulaatiotestejä tai muutenkaan tutkaillut oireita erityisen tarkasti. Seksiä joka tapauksessa on melkein joka päivä, joten sitä tuskin sen tarkemmin tarvitsee ajoittaa. Ajattelin nyt lopettaa täällä vauvapalstalla roikkumisen. Palaan asiaan sitten kun on jotain kertomisen arvoista. Toivottavasti teillä muilla tärppää pian.

Kammottaa ajatella millaisia traumoja minustakin vielä jollekulle tulee... Olen siis opettaja. Yritän kyllä aina muistaa, että ketään ei saa nolata tai lytätä ja aina pitää jaksaa kannustaa, vaikka usko meinaisikin loppua. Silti teen varmasti paljon virheitä.

Itse muistan hyvin miten ala-asteella jouduin rehtorin puhutteluun äidinkielen kokeessa lunttaamisesta. Kokeessa testattiin luetun ymmärtämistä eli piti lukea pari sivua tekstiä ja vastata sitä koskeviin kysymyksiin. Luin silloin ihan älyttömästi kirjoja, joten luin tosi nopeasti. Ei kuulemma ollut mahdollista että ala-astelainen vain vilkaisee tekstiä ja poimii siitä vastaukset. Varsinkaan kun en ollut silloinkaan järin hyvä kirjoittamisessa.

Pari vuotta myöhemmin saatiin koulusta kirja joka piti lukea. Palautin sen seuraavana päivänä ja oli kuulemma naurettava väite että olisin sen lukenut. Ja taas puhutteluun, kun kuulemma joku muu oli vastannut minun puolestani kysymyksiin kirjasta.

Myös kotona tekemäni vesivärityö oli kuulemma jonkun muun tekemä. :D

Hitsi, nyt on ristiriitaiset fiilikset. Mä siis olen tehnyt lyhyttä työpätkää sijaisena siitä saakka kun sain koulusta paperit ulos. Nyt kun lopulta avokin kanssa päätettiin, että jätetään ehkäisy pois, ei sitä parempaa aikaa lapselle tule, niin nyt mulle tarjottiin koko ensi vuodeksi töitä ja sitten ehkä virkakin. Olisi mulle ensimmäinen ei-nollatunti-työsopimus ikinä ja kestäisi koko vuoden. Mulle on viisaammat sanoneet, etten tule ikinä saamaan täältä lähialueilta virkaa ja nyt näyttäisi näin hyvältä. Tavallaan tekisi mieli hankkia pillerit välittömästi uudelleen. Toisaalta tuleeko sitä oikeaa aikaa hankkia lasta ikinä jos nyt perääntyy?

Minäkö mammaksi, täällä toinen jonkin verran ylipainoinen. Mä koitan myös parantaa elämäntapojani.

Millimamma, me ollaan menty ilman ehkäisyä nyt nelisen kuukautta. Toistaiseksi ei ole tapahtunut yhtikäs mitään. Olen kyllä vähän yllättynyt miehen mielipiteen muuttumisesta. Ennen oli ehdoton ei ja nyt hän jo oli huolissaan että kelpaako enää mieheksi kun ei saa mua raskaaksi. Kelpaa kyllä, vaikkei ikinä lapsia saataisi. :) Mutta näköjään miestenkin mielipide voi muuttua kun kaikilla tutuilla alkaa olla lapsia ja näkee ettei heidän elämänsä loppunutkaan lasten saamiseen.

Tavallaan kyllä harmittaa, että raskaaksi tulemisessa kestää niin kauan. Olen ollut aina ihan älyttömän huono sietämään epävarmuutta ja odottelua. Ja nyt ei pysty yhtään hoputtamaan kroppaa että hoidahan hommasi äkkiä ennen kuin multa palaa pinna. :D

Moi, Olen uusi tässä ketjussa.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilut kymmenen vuotta ja vauvakuumekin minulla oli silloin joskus alkuaikoina. Mies ei silloin halunnut lasta ainakaan vielä, joten söin kiltisti pillereitä. Erottiinkin tuossa pari vuotta sitten, mutta palattiin vuoden päästä yhteen, kun tajuttiin ettei osata olla ilman toisiamme. Ehdin jo suunnitella elämäni siltä kannalta, että lapsia ei tule ikinä. Viime marraskuussa kumminkin otin asian ihan kunnolla puheeksi miehen kanssa, että halutaanko me lapsia vai ei, asiaa ei voi lykätä enää, vai hankinko sterilisaation. Aiemmin mies oli sanonut hyvin selvästi, että lapset pitää hankkia alle 30-vuotiaana ja ajattelinkin että nyt kun ollaan tuo raja ylitetty jo reippaasti, se juna on varmaan meidän osalta jo mennyt. Yllättäen mies ei enää pitänytkään lasten hankkimista maailmanloppuna. Lopetin siis pillereiden syömisen.

On tosi yllättävää, että 15 vuoden pillereiden syömisen jälkeen kuukautiskiertoni on täysin tasainen. Ikinä ennen ei ole ollut.

Elämäntilanne ei varmaan ikinä ole lasten hankkimisen kannalta täydellinen, mutta nyt se olisi varmaan paras mahdollinen meille. Minulla on opiskelut opiskeltu. Vakityötä ei ole, teen sijaisuuksia, mutta niitä tuntuu hyvin riittävän. Miehellä on vakituinen työ. Rikkaita ei olla, mutta ihan hyvin pärjätään. Tiedossa on jo etukäteen, että lastenhoitoapua ei tulevilta isovanhemmilta ole tiedossa, koska miehen vanhemmat asuvat tosi kaukana ja minun vanhempani ovat yrittäjiä ja töissä 24/7, vaikka ikänsä puolesta voisivatkin olla jo vanhuuseläkkeellä. Mutta onhan meitä kaksi, eiköhän me yhden vauvan kanssa pärjätä.

Miehelle tässä hommassa on tullut isona yllätyksenä se, etten ole tullut samantien raskaaksi. Hän tuntui kuvittelevan että pillerit pois ja sitten heti ollaan paksuna. :D Onneksi olen lukenut toisten kirjoituksia ja tiedossa on ettei se yleensä ihan niin nopeasti onnistu. Katsotaan miten meidän käy.