mastodontti

Meillekään ei tule vauvaa :(, mutta ainakin viikkojen vuotopiina on ohi jos jotain hyvää voi sanoa koko farssista. Vuodot alkoivat yli kuukausi sitten ensin runsaana yhden päivän ja sitten oli neljä viikkoa niukahkoa ruskeaa vuotoa. Sitä ehti jo ajatella, että ehkä se onkin harmitonta vuotoa. Lääkäriinkään en mennyt kun ajattelin, että se menee kesken jos on mennäkseen. Siihen ei auta vaikka näkisi mitä ultrassa. Tosin näin jälkeenpäin ajateltuna tämä keskenmeno oltaisiin ehkä todettu aikaisemmin ja olisin säästynyt viikkokausien murehtimiselta ja isommalta veren vuodatukselta. Reilu viikko sitten vuoto runsastui ja joka toinen päivä holahteli ihan kirkasta verta, mutta edelleen itsepäisesti ajattelin luonnon hoitavan hommansa jos on hoitaakseen ja kun ei kipujakaan ollut niin pieni toivonkipinä vielä oli.

Keskiviikko aamuyöllä rv 10+5 alkoi supistelemaan ja silloin arvasin kuinka siinä käy. Vuotoa tuli paljon ja ensin helpotuin, että nyt on ainakin ohi epävarmuus ja luonto hoitaa hommansa. Päivällä sitä alkoi olemaan jo vähän heikko happi, vuoto oli edelleen yhtä runsasta. Makasin vessan lattialla ja tuntui, että en huimaukselta enää jaksa nousta ylös. Silti sitä mietti siinäkin vaiheessa onko liioittelua lähteä päivystykseen, että miten niin itsepäinen. Ei sitä aina tarvitse pärjätä, apu on joskus ihan hyväksi. Lähdettiin miehen kanssa päivystykseen ja autosta ylös noustessa holahti verta niin, että oli nilkkoja myöten housut veressä. Ei kyllä ollut ekat housut sinä päivänä joille kävi niin.

Ultrassa todettiin se minkä jo tiesinkin, että raskaus on keskeytynyt ja sikiökin jos sellainen on ollut on poissa. Keskenmenon aikana vuodin kolme litraa verta ja alimmillaan hb oli 74 ja kun lähtötaso on 140 luokkaa niin en ollut elämäni kunnossa. Jouduin kaavintaan ja jäin sairaalaan yöksi. Sain vähän verta ja nesteitä, olo on nyt fyysisesti jo aika paljon parempi, mutta henkinen puoli tietenkin vie oman aikansa.

Olisin minä sen neljännen lapsen paljon mielummin ottanut kuin tämän kokemuksen josta ei käteen jäänyt kuin muutama raskaustesti, nippu keskenmenopapereita ja paha mieli. Tuntuu niin turhalta, että jos piti mennä kesken niin miksi ei voinut mennä jo silloin kun vuodot alkoi :( Onneksi sitä tosiaan on ne kolme ihanaa lasta niin on ainakin kolme syytä olla vaipumatta täyteen epätoivoon ja suruun. Neljättä ei varmaan tule koskaan, mutta melkein jokaiselle naiselle taitaa jäädä sydämeen sellainen yhden lapsen kokoinen kolo. 

Toivon teille seuraaviin raskauksiin parempaa onnea, nopeaa tärppiä ja pienille paljon tarrasukkia matkaan.

Vielä viimeiset kuulumiset ennen kuin poistun. Viikkojen epävarmuus ja piina ainakin on ohi mikä on ainoa hyvä asia tässä. Suosittelen tosiaan ultraa kaikille heti kun vuotoja tulee eikä sitkeästi odottaa viikkoja sitä, että luonto hoitaa jos on hoitaakseen. Olen maailman huonoin valittaja ja vielä keskiviikkona maatessani vessan lattialla kun en ylös huimaukselta päässyt mietin onko päivystykseen lähtö liioittelua. Sitä kuvittelee olevansa sitkeä sissi, mutta sitkeinkin sissi uupuu siinä vaiheessa kun verta on vuotanut arviolta kolme litraa. Sitä verta vuosi paljon. Sairaalaankin menin housut nilkkoja myöten veressä.

Alimmillaan hb oli 74 ja kun lähtötaso on 140 pintaan  niin olo oli vähemmän pirtsakka. Jouduin sitten kaavintaan ja vietin yön sairaalassa. Sain vähän verta ja nesteitä niin olo on jo fyysisesti paljon parempi. Nyt kotona kyllä huomasin, että koiran pissityslenkki meni jo rankemmastakin urheilusta. Onneksi näin nuorilla naisilla korjaantuu hb nopeasti, että sitä odotellessa.

Se suru iski oikeastaan vasta vähän ennen kotiin lähtöä, sai nieleskellä kyyneleitä. Mietin miten erilaiset fiilikset olisi ollut kävellä ulos sieltä nt-ultran jälkeen onnellinen hymy naamalla ultrakuvat käsissä. Ei olisi ollut kauan enää siihen päivään jos asiat olisi menneet toisin. Paljon surullisempaa oli kävellä ulos sieltä kädessään vain nippu papereita keskenmenosta.

Tämä raskaus tuntuu niin turhalta. Jos tämän piti mennä kesken niin miksi ei voinut mennä jo ekojen vuotojen myötä :( Vaikka sitä yritti olla haaveilematta niin ei niitä haaveita pysty kokonaan estää. Mielessäni meitä oli kesäkuussa kuusi, mutta näin ei ollut ilmeisesti tarkoitus. Onneksi on jo kolme ihanaa lasta, että on ainakin kolme syytä olla vaipumatta täydelliseen suruun ja epätoivoon. Neljättä ei varmaan koskaan tule, mutta ehkä voin asian kanssa elää vaikka varmasti sitä tulee olemaan aina se yhden lapsen kokoinen kolo sydämessä.

Toivon teille kaikille muille onnellista loppuraskautta ja tarrasukkia pienille, että pysyvät kyydissä mukana <3 Kesäkuun kurjuudet toivottavasti oli tässä.

mastodontti 0+0

Toisaalta ei tekisi edes mieli kirjoitella tänne kun täällä on niin toiveikas ja iloinen ilmapiiri (mikä on hyvä). Ei viitsisi synkistää koko palstaa koska ei raskauden pitäisi tuntua tältä. On jo 2,5 viikkoa vuotanut ja olen hermoromahduksen partaalla. Jos on menossa kesken niin voisi jo mennä, että ei tarvitsisi vuoroin toivoa ja vuoroin pelätä. Jokainen päivä lisää raskautta tekee raskauden todellisemmaksi ja sitä suurempi isku keskenmeno tulee olemaan. Silti tässä pitäisi pyörittää normaalia arkea ja hymyillä vaikka oikeastaan tekisi mieli hautautua sänkyyn ja tuijottaa kattoa. Oikeastaan  se on hyvä, että on noita lapsia ennestään kun ei sinne sänkyyn hautautuminen kauhean terve vaihtoehto olisi vaikka mieli tekisi :D

Kun tämä vuoto edes muistuttaisi jotain aikaisemmista vuodoista niin voisi lokeroida sen johonkin. Ensimmäisen keskenmenon osasin aavistaa kun oli niin oireeton raskaus, että kun se vuoto 11+3 alkoi niin tiesin jo, että se oli siinä. Ultrassa näkyi sitten, että alkio oli jo kuukauden ollut kuolleena kohdun uumenissa. Toisenkin keskenmenon osasin aavistaa kun oli myös oireeton raskaus ja kun vuoto 8+0 alkoi niin ei tarvinnut miettiä mitä se vuoto on kun oli niin runsasta ja seuraavana päivänä tuli selkeästi kaikki raskausmateriaali ulos. Tämä vuoto taas on kummallista, eniten vuotaa vessakäyntien yhteydessä, siteeseen jää vain niukkaa vuotoa, se on ihan ruskeaa eli vanhaa verta. Silloin kun vuodot alkoi tuli myös yhtenä päivänä kirkasta verta.  Välillä voi olla pari päivää vuotamatta ja sitten taas holahtaa. Mitään suuria kipuja ei ole, välillä jotain pientä jomottelua joka on tuttua normiraskauksistakin. Raskausoireita on normaalisti.

Onneksi kaikki selviää kuukauden sisään, yhtään pidempään en enää jaksaisi tätä epävarmuutta. Keskenmenonkin kestää paremmin kun jäytävän epävarmuuden.

mastodontti 8+3

Piinaavia nämä viikot. Etenkin kun viimeisen viikon on about joka toinen päivä vuotanut enemmän tai vähemmän. Nyt ei pariin päivään ole taas vuotanut paljon mitään, mutta ei se mitään sano. Se voi alkaa vaikka tämän viestin jälkeen. Neuvolaankin on turha soitella kun ei se täti taida tietää asiasta sen enempää kuin minäkään. Enkä halua neuvolaan yhtään aikaisemmin kuin on pakko, ei sen tädin kanssa oikein kemiat kohtaa. Alkuraskauden vuodot voi tarkoittaa mitä tahansa harmittoman ja keskenmenon väliltä. Sen tiedän omasta kokemuksestakin. Ultra tietenkin voisi rauhoittaa mieltä, mutta en tiedä pääseekö sitä kunnalliselle vaan koska pää hajoaa tähän epävarmuuteen. Yksityiseen en rahojani laita. Oireita on ainakin edelleen, joten se lienee positiivista. Positiivista on myös, että aika kuluu kuitenkin koko ajan ja ennen pitkää selviää meneekö tämä kesken vai ei. Aika ei pysähdy (vaikka siltä tuntuu). Pahoittelut avautumisesta. Kun ei voi kenellekään valittaa niin on pakko tänne :D

rv7+0

Äh onkohan tämä nyt mennyt kesken vai ei. Vuoto ja jomotukset loppui eilen illalla kokonaan. Etookin edelleen. Onko kenelläkään ollut raskaudessa  runsasta vuotoa ja kaikki silti ok? Jos on mennäkseen kesken niin menisi sitten nyt heti ja kunnolla, että ei tarvitsisi turhaan toivoa.

rv 6+4 tai 0+0