Marusan

Muuttoavussa siskolleni minun tehtävä oli rojujen kuljetus ja kantaminen, yksin, muiden siivotessa.

Monet huonekalut eivät mahdu hissiin ja edes raskastekoista sänkyä en saanut ketään kaveriksi kantamaan. Se oli yksin aika kova suoritus kantaa portaat ylös kerrostalossa sängyt, sohva ja kaappeja likaamatta niitä. Eikä se lähtöpaikassakaan kevyttä ollut, mutta siellä oli vain yhden kerroksen raput alaspäin.

Joitain viimeisiä kaappeja kantaessa satunnaisia ohikulkijoita hirvitti ja tarjosivat apua. Siinä vaiheessa tuumin jo, että eiköhän nämä loputkin mene yksin.

Hanavettä sain ottaa janooni, mutta tarjoilua ei ole.

Siskon "talkoista" olisi enemmänkin esimerkkejä. Niissä pitää odottaa siskon miettiessä mitä haluaa minun tekevän. Voisi kunnioittaa toisenkin aikaa. Tarjoilut eivät kuulu kuvioon ja joskus meinaa kiitos unohtua sanoa.

Nykyisin sisko kohtelee minua lähes aina niin töykeästi, että vaatii kärsivällisyyttä olla riitelemättä. Haluan pitää hyvät välit perheen kesken ja sisko on kuitenkin sisko.

Suomessa ei ole köyhiä. Suomalaisen työttömän ostovoima on maailman tasolla luksusta.

Suomessa on erittäin helppo löytää töitä.

En voi ymmärtää puheita ettei työtä olisi. Aina Suomessa käydessäni jatkuvasti joka puolella pyydetään töihin. Harrastan liftaamista ja jopa kuskit tarjoavat työtä tietämättä työkokemuksistani mitään. Jos ihminen ei ole pahasti alkoholisoitunut tai vammainen niin töitä löytyy etsivälle satavarmasti. Ei tarvi olla minkäänlainen CV tai pätevä, mutta hieman motivaatiota tarvitaan aina.

Hyvä konsti löytää työtä on kävellä kadun varrella jokaiseen puljuun kysymään olisiko hommia tarjolla. Ennen pitkää löytyy.