Marlener

Muskottipähkinä, olitkin juuri samaan aikaan laittanut viestiä. Mulla tilanne oli opintojen vuoksi se, että olin YTHS:n ihotautilääkärillä, mistä mut käännytettiin gynen puoleen. YTHS:n sisällä siis. Eli en osaa kysymykseesi vastata, pahoittelen. Halusin kuitenkin kertoa miten mulla asia selvisi, kun just ehdin sua kehottaa lääkärin pakeille. En halunnut vaikuttaa tympeältä, että vähän huutelen väliin, mutten kuitenkaan suostu kertomaan miten itse sain diagnoosini. Mitään jatkotoimenpiteitähän mun kohdalla ei vielä ole, kun yritys on niin alussa vasta, ja tämä selvisi akneen liittyvien tutkimusten kautta.

Tää oli tämmönen aninformatiivinen turha palstantäyttöviesti, kohteliaisuussyistä.

Legolatar Symppaan sua hirviömäisistä menkkakivuista. Mulla on kanssa. Kahteen päivään ei kivutonta hetkeä ole, ja tosiaan jos heti eka nippasusta saa kipulääkkeet otettua, niin selviän toimintakykyisenä. Mutta jos kivut ehtii valloilleen, olen ihan tekemätön. En todella toivois vastaavia kenellekään, eli pahoitteluni kohtalotoverille. No okei, joskus piru minussa toivoisi, että joku kaveri joka jaksaa vuodesta toiseen kummastella, että miksen vaan nappaa buranan ja lähde mukaan telttareissuun menkoista huolimatta, voisi yhden päivän tai edes puoli tuntia kokeilla millasta se mun kipu ja vuoto on. :D Mutta eipä sillä, jokaisella on omat ristinsä kannettavana tässä elämässä, heh.

Jostain netin ihmemaan syövereistä luin, että lasta yrittäessä kk-kipuihinkaan ei kannattaisi syödä buranaa? Voiko olla näin? Miten se ibuprofeeni vielä parinkin viikon jälkeen vaikuttaisi hedelmöitymiseen/alkioon, jos silloin alkavasta kierrosta tulisi raskaaksi? Mun korvaan kuulostaa hiukan vauhkolta, mutta kertokaa ihmeessä jos olen väärässä. Täytyisi sitten yrittää kärvistellä ne menkat ilman buranaa, jaiks... :/ (huomatkaa järkkymätön uskoni raskaaksituloon tässä kierrossa... hahaha!).

Muskottipähkinä Kannattaa käydä gynellä ultrauttamassa munasarjat. Mullakin samat oireet kuin sulla, epäsäännöllinen kierto (nyt ollu puolisen vuotta säännöllisempi, mutta kellontarkkuus on kohdallani utopiaa, enkä jaksaisi enää yllättyä niin mistään kommervenkeistä ja heitoista) ja finnit. Ei ylipainoa tai hirsutismia. Ja kyllä, pco:han se täällä lymyää. Tietenkin toivon, ettei sellaista sulta löytyisi, mutta kannattaahan tuo varmistaa. Tieto lisää tuskaa, mutta samalla selvittää asioita ja mahdollistaa tarvittaessa jatkotoimenpiteitä. Ja parhaimmillaan nopeuttaa ja mahdollistaa vauvahaaveiden toteutumisen.

Onnittelut Tipi! Pikaista viivain tummumista sinne! <3

Ja Tintulle peukkuja, että tuhruilu olisi merkki kaikkein odotetuimmasta!

ON vaan, että eipä kummempia toiveita ilmassa. Kiertopäivien perusteellä pitäis olla ovulaation aika käsillä, mutta mistään sen suuntaisesta ei kroppa anna viitteitä, vaikka kuinka haistelisi. Pitäis varmaan jättää kuulostelu vähemmälle ja ottaa rennommin. Merkkien puutteesta huolimatta on muutama kerta säpinöity miehen kanssa. Omaksi iloksi ja varmuuden vuoksi.

Legolattaren gallupiin en uskalla vastata. Toiveikas en ole, mutta ei anna luonto periksi painaa alapeukkuakaan. Taikauskoa? ;)

Marlener, kp 16/30-32, yk2, ensimmäisen yrittely tässä lähtökuopissa

Heipä hei ja lämmin kiitos kaikille tervetulleeksi mukaan toivotelleille.

Seepra kyseli ajatuksiani pco-diagnoosin jälkeen. En oikein osaa sanoa siihen mitään... luulen, että mulla on vielä kieltovaihe päällä ja asian sisäistäminen kesken. :) Ainakaan tässä kierrossa ei vielä ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin asian tiimoilta. Ei edes ovulaation metsästykseen. En oo ikinä osannut edes epäillä, että ovulaation suhteen voisi olla ongelmia, kun joissain kierroissa on ollut tosi selkeitä ovulaatiokipuja ja limoja. Nyt kun mietin, niin aina vasemmalla puolella, ei ikinä oikealla. Ja tosiaan aina silloin tällöin, ei joka kierrossa... Eli ehkä ovuloin välillä, toisinaan en (maallikon pohdintoja, eipä noita tutkimatta voi tietää).

Luulen, että katsellaan tovi tapahtuuko mitään luomusti. Olen hetken vielä opiskelijakin, joten toistaiseksi ylimääräistä rahaa kalliisiin tutkimuksiin ei oikein olisi. Eli mikäli tulosta ei ala kuulua (kuten nyt todennäköistä tässä tilanteessa onkin), voimme sitten pohtia myöhemmin lisätutkimuksia. Nyt on kuitenkin vasta toinen yrityskierto menossa. Yritän pysyä rauhallisena ja elää muutakin elämää. Helpommin sanottu, eikös?!

No, ainakin olen tyytyväinen, että tuo "tuomio" tuli tietoon puolivahingossa näin aikaisessa vaiheessa. Antaa ehkä enemmän aikaa sopeutua, tai jotain. En tiedä. Ihan pihalla olen.

Trooppinen tuuli, ylipainoa minulla ei olekaan, joten varsinaisiin laihdutushommiin ei lie tarvetta. Ei sillä että mikään lihaskimppu pyykkilautavatsa olisin (taidan olla stereotyyppi vauvapalstan kuuluisasta vartalotyypistä laiha läski :D). Eli tsekkaus ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin ei missään nimessä olisi pahasta. Olen vähän laiska liikkuja, saan muutaman kerran vuodessa jonkun innostuspiikin ja sitten into taas lässähtää. Toivottavasti pco:sta olisi se hyvä puoli, että se innostaisi mut terveellisimpiin elämäntapoihin ei pelkästään raskauden yrityksen, vaan ihan koko elämänmittaisen hyvinvoinnin vuoksi.

Pahoittelen pitkää omanapailuani. Olen vielä opetteluvaiheessa kuka kukin täällä on. Lupaan varata aikaa kirjoittamiseen sekä tehdä kotiläksyt palstailusta todella tunnollisesti ensi kerraksi, niin osaan teillekin toivotella yksilöllisemmin tsemppejä ja eläytyä tilanteisiinne ja niiden kehityksiin. Nyt vain kaikille yhteisesti sydämeni pohjasta toivon kaikkea hyvää ja hymynaiheita elämään! Kaikki viestinne olen lukenut ajatuksella ja luen vastakin. Mukavaa viikonloppua!

Ainiin, Nita85: Minuakin kiusaa akne. Alkoi 15-vuotiaana, joten taistelu on jatkunut yli vuosikymmenen (lue: kaikki kokeiltu). Juurikin ihotautilääkärin kautta mut lähetettiin gynelle, missä tuo aiemmassa viestissä mainitsemani pco todettiin. Se onkin todennäköisin akneni aiheuttaja. Eli mun tapauksessa viljaton/maidoton ei auttanut. Tosin mulla on kaksi tuttavaa, jotka ovat iho-ongelmista gluteenittomalla päässeet. Eli mikä ei toimi yhdelle voi olla apu toiselle. Mä ainakin uskon, että näppyongelmiin on ihan hirveesti eri syitä, mitkä sitä tulehdusreaktiota voi iholle aiheuttaa. Kaikki ei oo niin mustavalkoista tässä elämässä.

Tosiaan, itselläni pco:n vuoksi käytännössä ainoa täydellinen apu taitais olla pillerit. Ne pitääkin ihon hyvänä, mutta muuten eivät sovi mulle ollenkaan, enkä halua niitä syödä. Tässä tilanteessa en tietenkään raskaustoiveenkaan vuoksi.

Mutta helpostusta olen löytänyt näistä tuotteista (nää saattaa kuulostaa hippitouhulta, mutta kuten sanottua oon kokeillu kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja nämä mulla toiminu parhaiten, joskaan ei nämäkään vie aknea pois): pesu lumenen extra gentle cleanserilla, sen jälkeen himalajan ruususuolasaippuaa. Kun suola on kuivunut iholle ja vaikuttanut jonkun aikaa, huuhtelen pois ja kosteutan jojobaöljyllä. Saippualla on desinfioiva vaikutus, joten kipeimmät finnit rauhoittuvat selvästi. Jojobasta pidän pintakuivan ihoni vuoksi. Ennen käytin humektania, mutta se ei riittänyt kosteuttamaan talvisin, vaan iho ritisi kuivuuttaan. Paksummat rasvat taas pahensivat aknea. Kerran viikossa/kahdessa teen myös vihreä savi -kasvonaamion.

Tsemppiä finnitaistoon! Se on ihan hanurista.

Lisäksi sitä vettä kannattaa tosissaan juoda, jatkuvan pissallajuoksemisen uhallakin. :D

Ohops. Viesti karkasi.

Eli. Olen 28-vuotias, ei lapsia. Ehkäisynä ollut kondomi, eli ei "hormonien tasaantumiskautta" ehkäisyä poisjättäessä. Ensimmäinen yk päättyi biokemialliseen, joka kävi haamuilemassa testeissä ja herättämässä toivoa.

Päätettiin alunperin siis jättää ehkäisy pois ja stressittä katsoa mitä tulee vai tuleeko mitään. Kaunis ajatus, mutta eihän se ihan niin mene. En mä tämmösiä juttuja kuitenkaan osaa niin ns. keveästi ottaa, vaikka itelleenkin väittäisi niin. :) Etenkin kun heti ekassa kierrossa luuli tärpänneen. Yllätyin kuinka paljon petyin kun veret voimalla ja kramppaillen tulvahtivat (käytännössä siis moonikset 3-4 päivää myöhässä, kun todennäköisesti hedelmöitynyt munasolu ei kiinnittynyt, ei sen kummempaa).

Eli en tietenkään vertaa täältä lukemiini stressinaiheisiin ja karuihin kokemuksiin millään tasolla. Toi oli opetus, asenteen palauttaminen kohilleen, näpäytys maailmalta. Että olepas likka ihmisiks haihatteluines, jalat maan tasalle. Nyt sitten vähän nöyrempänä jatkoon.

Sitten kävi niin, että mulla todettiin gynellä pco. Se siitä keveästä siinä sivussa yrittämisestä(kö?). Kun en ollut ajatellut näin heti kärkeen oviksia tikutella tms. Eli koska olo on vähän sekava kaikesta, ajattelin vertaistukiryhmän olevan paikallaan. Etenkin kun lapsiajatuksista en livenä halua kenellekään vielä puhua.

Siinäpä se. Mielelläni siis tänne mukaan pyrkisin noviisina.

pöllämystynyt ja kaikesta pihalla, Marlener (28 v.) kp 12/30-32 yk2