Marlener

Sori taas ulkopuolisen häiriköinti, Melinahille vaan nopeasti:

Mulla oli tavallisimmin kiertopäivät 28-32. Kp 34 näytti vielä ihan puhdasra negaa, kp 36 vaalea, mutta selvästi näkyvä viiva (ei mikään viivanpaikka), samoin kp 38, ei ollut vahvistunut yhtään. Siitä neljän päivän päästä viiva tikussa kirkui punaisena ja yhtä vahvana kuin kontrolliviivakin. Eli niinkin voi käydä. Ei ne plussat välttämättä heti menkkojen poisjäätyä näy, vaikka testipaketti niin lupailisikin. Tsemii.

Finest, mulla valkovuotoa oikein holahteli pöksyihin ennen plussaa. Muistaakseni ainakin noin viikon oli huomattavan sottaista meininki ennen kuin hento viiva tikkuun piirtyi (mulla muistaakseni kp 36 näkyi toi eka hailukka). Ja no, sen jälkeenkin jatkui vielä muutaman viikon valumat.

Kyllä, käyn täällä lähes päivittäin "salaa" lukemassa kuulumisianne. :)

Tolla lääkejutulla tahdoin siis vain sanoa, että ei kannata siitä ottaa turhaa syylisyyden riippaa itselleen kannettavaksi. Jokainen toki saa itse päättää mitä (lääkkeitä, ruokaa, vaatteita, kosmetiikkaa jne jne) käyttää, ja jokaisen oma päätös on aivan yhtä kunnioitettava. Järjen rajoissa, ei mennä ääritapauksiin. ;)

Lämmin kiitos kaikille onnitteluista. Asiaa on vielä vaikea sisäistää ja uudenlaiset pelot ja jännäykset hiipii ajatuksiin. Eli voisko ihminen ikinä olla vain onnellinen ja huoleton? Tuskin.

Orchid ja sunshine, kuulostaapa persemäiseltä nuo sairaudet. Voimia sen kanssa elämiseen ja orchidille diagnoosiin totutteluun. En halua kuulostaa vähättelevältä, mitään diagnooseja ei tietenkään ole kiva saada, mutta toisaalta sellainen voi lopulta myös helpottaa, antaa jonkinlaista rauhaa ajatuksille. Tietysti uudet, täsmällisemmät huolet ja pohdinnat saavat silloin enemmän tilaa pääkopassa. Mutta ainakin täydellinen epätietoisuus poistuu... Ymmärrän lääkevastaisuuden. Itsekään en ehdoin tahdoin halua itseeni pillereitä tupata. Mutta kyllä lääketieteellä toki paikkansa on. Eli kun spesifit lääkkeet huomattavasti parantavat elämänlaatua helpottamalla kipua tai mitä tahansa oireita, en näkisi niitä myrkkynä. Joskus meidän on pakko höllätä periaatteistamme, koska ihminen ei ole kaikkivoipa, ja toki kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvinvoivaan elämään. Koska helppoa se elo ei kenellekään oikeasti varmaan ole. :) Suuret tsempit!

Dindinden, hyvin samanlaisia aatoksia oli minulla, kun pco:stani kuulin. Ajatukset menivät jokseenkin tätä rataa: Ai. Että ei välttämättä ole helppo tulla raskaaksi. No, ei kai lasten hankinta välttämätöntä olekaan.  - Ok, katsellaan. - MITÄ HELVETTIÄ! EI KÄY! -  Tai no en mä oikeastaan edes tiedä haluanko lapsia. Ainakaan vielä. - Ai etten saa vai? Ai ettenkö saisi?! MUTKU MÄ HALUUUUUUUN!!!

Se mikä yritetään kieltää, alkaa kiinnostaa enemmän kuin mikään.

Helmianna yk:ni oli vasta kolmas. Eli nopeastihan tämä kävi. Suorastaan hävettävän. Kun niin olin täälläkin lyömässä hanskoja tiskiin. Pco-munisten kantajat siispä pää pystyyn ja toivomieli korkealle! Oikeasti olisin suonut tämän kierroksen plussani pitkään yrittäneille, olisin ehtinyt seuraavassakin kierrossa varsin hyvin vielä paljon pienemmillä tuskilla kuin mitä täällä on saanut lukea. Sydämestäni toivon teille kaikille vain hyvää ja onnea. <3 Kyllä se nalli kaikille vielä napsahtaa.

Legolatar, mahti muikkis! ;D

Toki muutkin. Mutta mistä tää yks aina onnistuu kaivamaan hauskat ja koskettavat, just eikä melkeen sopivat sanansa. Ja loputtomat pyyteettömät tsempit kaikille muille. Mieletöntä.

Keväisen lempeitä plussatuulia ja kevätauringon plussasäteitä mieliin ja kehoihin!

takavasemmalle hipsivä Marlener (ihan varppina käyn täällä salalukemassa vielä, oon addiktoitunut)

Testi on tehty ja nyt on niin, että loppui se mun perjantaiviinin tissuttelu, mistä täällä joskus läppää heitin. Tikussa kirkuu kaksi lähes tasavahvaa punaista viivaa.