Marjana

Miumou: Kertoiko se lääkäri millä perusteella pari päivää ennen ovulaatiota voi ovuloinnin varmistaa? Kyllähän silloin näkee sen, että johtofollikkeli on riittävän suuri jne, mutta ei kai sitä itse ovulaatiota mitenkään voi varmistaa siinä vaiheessa? Minullahan on kerran itselläkin käynyt niin, että ovulaatiotesti antoi selvän plussan (Clearbluen hymynaamatesti) ja kaikki oireet oli, mutta kappas vaan ovulaatiota ei sitten tapahtunutkaan. Ultrassa parin päivän päästä selvisi. Ja kierto venyi sitten pitkäksi ja vuoto piti käynnistää progesteronilla. Ihan mielenkiinnosta kyselen, että antoiko hän jotain selitystä tuolle kommentilleen.

Hattarah: Dpo kertoo nimenomaan sen, missä kohtaa luteaalivaihetta ollaan menossa. Luteaalivaiheen pituudella on merkitystä raskautumisen kannalta. Se ei saa olla liian lyhyt. Ja toisekseen esim. raskaustestin tekemisen ajankohtaa kannattaa miettiä dpo:n mukaan, eikä kiertopäivien mukaan, jos kierto heittelee. Esim. minulla kierto saattaa vaihdella välillä 28-36. Siitä huolimatta luteaalivaihe on aina tasaisesti 14-15 päivää. Ovulaatiosta laskien pystyy määrittämään miten pitkä kierto tulee, eikä tarvitse elättää turhia raskaustoiveita jo viikkoa etukäteen. :)

Jansku: Tsemppiä uuteen kiertoon! Olisitko ihan stressillä saanut kiertoa venytettyä...

ON: Tänään pitäisi aloittaa Primolut-kuuri... vähän ajoissa se kyllä alkaa kiertoon nähden, kun ovulaatio ei varmaan vielä tapahtunut, mutta en viitsi myöhästyttää sen aloitusta siitä huolimatta, kun tavoite on lyhentää kiertoa ja kohottaa progesteronitasoa. Toivottavasti ei hirveästi tulisi haittavaikutuksia...

Marjana kp 15/30-32 yk 3,5v

Marjamiini: Minä lasken juuri noin, että jos vuoto alkaa illalla, niin kp 1 on vasta seuraava päivä. Olen kyllä tehnyt poikkeuksen silloin, jos alkava vuoto on jo illalla heti klo 18 todella runsasta. Ensimmäinen varsinainen kunnon vuotopäivä on kp 1. Tuhruja ei lasketa mukaan. Toki, jos vuodon alkua ei saa tarkalleen selville, niin sittenhän ne on pakko tuhrutkin laskea.

P.S. Minä olen tuote ovistestiä kokeillut loppukierrosta ja se antaa kyllä plussaa ihan ilman raskauttakin... En kovin luotettavana siis pitäisi.

Jonsteri: Mukavaa kuulla, että olet saanut käsiteltyä keskenmenoasiaa loman aikana. Vaikka raskaita asioita ovat, niin jossain vaiheessa ne vaan on käsiteltävä, etteivät jää pahemmin taakaksi. Eihän ne mielestä koskaan häviä, mutta on edes hieman helpompi olla. Tsemppiä piinaviikoille!

Piikkitäti: Itseasiassa Clomifenin virallinen käyttötarkoitushan on limakalvon liikakasvusta aiheutuvien vuotojen hoito. Eli juuri siksi, kun se ohentaa kohdun limakalvoa. Limakalvoa parantava vaikutus tulee sen takia, että se auttaa munarakkulaa kasvamaan alkukierrossa paremmin ja loppukierron limakalvon laadun määrittelee se, millainen munarakkula on kehittynyt. Huonosta munarakkulasta ei saada loppukiertoon kunnollista limakalvoa aikaiseksi. Varmaan sinulla on siis ollut tarkoitus parantaa munarakkulan laatua. :)

Fanu: Eihän siitä ainakaan haittaa ole, jos testaat parissa kierrossa mihin kohtaa ovis osuu. Sitten ehkä osaat paremmin tunnistaa kroppasi merkkejäkin. :)

ON: Eilen ehdittiin tekemään talletuksia, vaikka hieman kiirepäivä olikin. Jes! Nyt olisi menossa kp 14, joten uskoisin ovulaation tapahtuvan ihan lähipäivinä, kun nännit on sen verran kipeät. Alavatsalla ei kyllä liiemmin vielä ole ollut kipuilua. Kunhan vaan ei jättäisi ovulaatiota väliin nyt ihan stressin takia. Ainakin on hyvä, että huomenna alkaa Primolut-kuuri, niin menkat saadaan ainakin alkamaan sitten, vaikka ovulaatio jäisi väliin. Ei turhaan veny kierto, jos otinkin nyt stressiä tämän limakalvoasian takia ja sen takia jäisi ovuloimatta...

Marjana

Ihanaa, täällä on jo plussia ehtinyt tulla. Paljon onnea kaikille plussanneille! :)

Olen taas hieman taustaillut osaltaan siksi, että pysyisi jotenkin pää kasassa tämän vauvahaaveen kanssa.

Poliklinikan kirje kuitenkin sai taas hieman masentuneen fiiliksen... Hoitajahan soitti etukäteen jatkosuunnitelmat ja kaikki piti olla hienosti. No kirjeessä sitten lääkäri on aivan selvästi kirjoittanut, että limakalvolla on liikakasvua ja ovulaatio tapahtuu aivan liian myöhään, jos edes tapahtuu. Ja ihan selvällä suomen kielellä siinä luki: Tällaiselle limakalvolle ei kannata alkiota siirtää.

Miten ihmeen vaikeaa hoitajan on lukea minullekin tuota samaa tekstiä vai yrittääkö ne tosiaan kaunistella asioita? Pitäähän sitä ihmisen itsekin tietää missä mennään! Ja minä vielä ääneen hoitajalle ihmettelen lääkärin lääkevalintoja ennen seuraavaa alkionsiirtoa. Ne se syyhän selvisi kyllä hyvin nopeasti, kun luin itse sen lausunnon.

Eihän tämä tilannetta miksikään muuta sinänsä. Aloitan keskiviikkona Primolut-kuurin loppukiertoon ja sitten seuraavan kierron alussa Clomifen-kuurin. Molempien lääkkeiden tarkoitus on siis ohentaa limakalvoa, vaikka minulle puhuttiin ensin vain "kierron tasaamisesta". Pah!

Ovulaatio tässä kierrossa alkaisi olla lähettyvillä, joten vielä luomuna kuitenkin jaksetaan yrittää. Pitäisi tänään yrittää joku sopiva hetki löytää, että saataisiin vähän peittoja heiluteltua. ;)

Marjana

Johanna81: Yritä olla stressaamatta sitä raskautumista, kun teillä kuitenkin on vasta puoli vuotta yritystä taustalla. Noiden keskenmenojen takia kyllä puolestaan kannattaisi jo hakeutua lääkäriin, että voisivat auttaa tukemaan raskauden alkamista esim. keltarauhashormonilla tms, jos ajattelevat siitä olevan hyötyä. Tk-lääkäri on juuri oikea paikka, jonne mennä ensin ja hän tekee lähetteen eteenpäin arvionsa mukaan. Myös yksityinen lääkäri voi tehdä lähetteen julkiselle puolelle.

Nemi: Okei, kiitos tuosta tiedosta, että ensimmäinen kontrolli olisi vasta puolen vuoden päästä. En turhaan ainakaan aiemmin sitä odottele. :) Minulla se muutos oli tosiaan aivan pieni ja lieväasteinen, mutta papa reagoi tällä kertaa, niin poistivat kuitenkin nopealla aikataululla.

Täytyy tunnustaa, etten tiedä itsekään miten olen tämän lapsettomuuden kestänyt. Välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta yritän ajatella, että ei tämä itkemällä parane ainakaan. Positiivinen mieli ja keskittyminen elämän mukaviin asioihin auttaa varmasti paljon paremmin, kun stressihormonitasot pysyvät hallinnassa. Tottakai on huonompia jaksoja ja viimeisimmän IVF-/ICSI-hoidon yhteydessä oli todella rankkoja hetkiä. Tuntui kuin olisin elänyt monta viikkoa jossain haudassa, kun mikään ei kiinnostanut. Ja tämän viimeisen vuoden aikana, ikävä kyllä, olen havainnut itsessäni tietyntyyppistä katkeruutta. En vaan haluaisi kuulla kenenkään tuttavan/työkaverin/kaverin kaverin raskausuutisia. Ne yksinkertaisesti vaan satuttavat sen verran paljon ja aiheuttavat itselle ahdistusta, joten olen pyrkinyt pitämään itseni niistä mahdollisimman paljon erossa. Onnittelen ja juttelen ns. ne pakolliset ja sitten pyrin, ettei tarvitse jatkuvasti raskausjuttuja kuunnella tai puhua.

Tiivistettynä: On oltava aika lujaa mielenhallintaa, että pystyy kääntämään ajatukset muihin mukaviin asioihin ja sulkemaan pois sen ajatuksen, että entäs jos sitä lasta ei tulekaan. Sitä pelkoa ei vaan pidä pyöritellä ajatuksissa tai sitten ei pää kestä. Näin minulla.

Niin ja paranemisia miehellesi, että on sitten oviksen aikaan teräskunnossa. ;)

Jesell: Meillä on myös mies jäämässä työttömäksi. Kannusta vaan miestäsi jatkamaan vauvan yrittämistä. Se kun ei tosiaan ole sellainen asia, jolle kannattaa odotella oikeaa ajankohtaa.

Namihiiri: Voi että, iskikö miehelle ramppikuume. Toivottavasti saatte vähän tilannetta rauhoitettua ja pääsette molemmat rennommalla fiiliksellä ensi kuussa hommiin mukaan.

Outo-olio: Tervetuloa ja tsemppiä lapsettomuustutkimuksiin. Oletteko julkisella vai yksityisellä puolella?

Saffelson: Kyllä se tiputteluvuoto voi olla hankaloittava tekijä. Kannattaa kuitenkin jossain vaiheessa lääkärin juttusilla käväistä, että ottaisi progesteronikokeen ainakin tai määräisi vaikka muutenkin keltarauhashormonin loppukiertoon.

Fiina: No voih, toivottavasti seuraava testi jo kertoisi sinun olevan raskaana! :)

Pikku Orvokki: Se on kyllä kumma, miten miehille jää jostain biologian tunneilta sellainen mielikuva, että se on kertalaaki ja nainen on paksuna. Mutta se on totta, että miehiä jännittää varmasti jopa enemmän nämä vauva-asiat kuin naisia. Meilläkin meni pitkään ennen kuin mies jotenkin osasi edes puhua vauvasta, vaikka oli jo raskautta yritetty pitkään. Ikään kuin se miehen vauvakuume tuli vähän viiveellä tai kenties hän oli ensin niin paniikissa mahdollisesta vauvasta, että ei uskaltanut sanoa mitään. Sitten pikkuhiljaa se ajatus ilmeisesti kypsyi siihen pisteeseen, että hän uskalsi ruveta tosiaan toivomaan sitä lasta. Mene ja tiedä näistä.

Hui, kello onkin jo noin paljon! Ihan kaikkia en ehtinyt kommentoimaan tai lukemaankaan ihan ajatuksella...

ON: Omassa navassa ei mitään kummallisempaa. Menkat on vielä päällä ja toivon kaiken tiputtelun loppuvan nyt samalla, kun menkatkin. Eli ettei tuon solumuutoksen poiston jälkeen enää olisi tiputtelua. Päästäisiin sitten tosi toimiin. ;) Tässä kierrossahan olisi luomunakin se etu, että loppukierrossa on Primolut-kuuri tukemassa viimeistä viikkoa. Se parantaisi kiinnittymismahdollisuutta sitten. Tosin se kuuri on siellä ihan vaan varmistamassa, että kierto tasaantuu nopeasti noiden toimenpiteiden jälkeen, mutta toimiihan se samalla myös limakalvon tukihoitona. :)

Nyt pitää kiirehtiä töihin!

Marjana kp 6/28-32 yk 3,5v

Täällä oli näköjään pohdittu noita liikunnan vaikutuksia raskautumiseen ja minä olen tätä kysynyt pitkän linjan lapsettomuuslääkäriltä ja hän sanoi, ettei sillä ole mitään vaikutusta kiinnittymiseen. Liikunnan rajuus vaikuttaa vasta sitten, kun istukka on muodostunut ja todella raju liikunta (lähinnä tärinä) voisi saada sen irtoamaan. Hyvin raju liikunta omaan kuntotasoon nähden voi toki estää ovulaatiota, mutta yleensä silloin on kuukautishäiriöitäkin. Omalla kuntotasolla liikkuminen ei kuulemma haittaa millään tavalla.