Marjana
Seuratut keskustelut
Kommentit
Katka, uskon, että olo on ihmeellinen, kun raskaus on lopultakin saatu alkuun. Ei kai sitä osaa edes uskoa, kun on niin kauan yrittänyt. Nauti jokaisesta päivästä. :)
ON: Olen tässä talvilomaa viettänyt, enkä siis koneella juurikaan edes käynyt. Miehen kanssa ollaan mökkeilty ja tehty muuten vaan kaikkea mukavaa.
Poliltakin tuli lopulta päätös, että hoito aloitetaan tähän kiertoon! Pitkän kaavan mukaan mennään, joten Synarelat aloitan viikon päästä ja Menopur on tällä kertaa pistoshoitona. Ihan mielenkiintoista kuulla, miksi vaihtoivat Menopuriin, kun Gonal F:n kanssakin tuli rakkuloita ja soluja aika kivasti. Huhtikuun 10. päivä on ensimmäinen ultra ja sittenhän se on jo menoa. Pistokset alkavat silloin ja punktio on viikolla 17. Jos vaan sinne asti päästään. Aina suhtautuu hieman varauksella tähän, kun mikä vaan voi mennä pieleen.
Miehen kanssa naurettiinkin tässä, että on se mukava, kun meillä on näitä yhteisiä harrastuksia, kun eilen istuttiin labrassa jonottamassa molemmat verikokeisiin, kun ottavat sen infektioseulan. :D Lääkkeetkin on tilattu. Pitäisi vaan hakea tänään apteekista. Tuo rahanmeno hieman ahdistaa kyllä, kun ensimmäiseen erään lääkkeitä menee jo 420e. Pieni murhehan se raha tässä asiassa on, mutta valitettavasti kyllä se näkyy silti muussa elämässä, kun noihin lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin menee niin paljon. Mutta toivottavasti tämä kaikki palkitaan. :)
Osaako kukaan muuten sanoa, että kun tuon Synarelan aloittaa nyt kp 24, niin tuliko ne menkat siinä välissä vielä kuitenkin vai jäikö ne kokonaan pois? Minulla on tässä kohdassa nyt musta aukko, että miten se viime syksynä menikään. Eikä kukaan tästä nyt maininnut enää mitään.
Marjana kp 16
Sabriina: Resurssien puutteestahan se valitettavasti johtuu, ettei sairaalat pysty huolehtimaan kotiutuvista potilaista samalla tavalla kuin huolehtivat sisällä olevista potilaista. Ja aina ei kyllä sisällä ollessakaan saa riittävää hoitoa... Tosin omalla kohdalla on aina kaikki mennyt hienosti, mutta muullaisiakin tarinoita kuulee. Kerron tuossa omassa navassa nuo polikuulumiset. :)
Tellu: Hienoa, että olet paremmalla fiiliksellä. :)
ON: Eihän sieltä polilta tosiaan tullut soittoa, eikä kirjettäkään kuulunut vielä keskiviikkonakaan, vaikka reseptit oli sähköisesti jo näkyvissä. Päätin sitten soittaa polille, eikä ne oikeasti olleet vieläkään(!) tehneet päätöstä aloitetaanko hoito nyt vai vasta seuraavassa kierrossa. Hoitaja sitten rupesi laskemaan viikkoja siinä ja ehdotteli sitä toukokuun/kesäkuun alun hoitoviikkoa... Kuulostin ilmeisesti puhelimessa vähän harmistuneelta, joten hän vielä tarkisti aikatauluja ja tadaa! Juuri siltä viikolta, jolle meille menisi punktio, onkin vapautunut yksi paikka vielä! Ja eikun siihen sitten vaan nimi listaan. :) He saavat siis 8 henkilöä ottaa samalle viikolle siihen munasolujen keräykseen.
Kahden viikon päästä aloitan nyt sitten Synarela-sumutteen, jota käytän 2,5 viikkoa. Sitten alkaa se lääkärissä juokseminen, kun aloitetaan pistoslääkitys ja viikolla 17 pitäisi sitten olla tuo punktio (munasolujen keräys) ja alkion siirto. Matka tuntuu taas kovin pitkältä, kun tietää, että niin moni asia voi mennä välissä pieleen ja koko hoito keskeytyä. Mennään siis ihan päivä kerrallaan ja toivotaan parasta. :)
Marjana
RM: Ainakin silloin viime syksyn hoitorumbassa onnistuin pysymään ihan hyvin järjissäni, vaikka ne piikitykset alkoikin tympiä aika totaalisesti. Olin kyllä silloin lomalla. Nyt pitää pyrkiä tämä viemään tosiaan läpi töiden ohella. En halunnut toista kertaa "uhrata" lomaani tämän takia, vaikka varmaan olisin loman saanutkin pidettyä tässä vaiheessa, jos olisin halunnut.
Tellu: Kyllä mieheni ottaa myös rauhallisesti näiden hoitojen kanssa. Eihän meistä kumpikaan haluaisi siellä polilla juosta, mutta toisaalta hänenhän ei niin usein tarvitsekaan. Osaan kyllä ne kontrolliultrat käydä ihan yksinänikin. Menisi vain entistä vaikeammaksi, jos yrittäisi molempien aikataulut saada sovitettua vielä yksiin ultrien kanssa. Meillä on tosiaan sellainen linja, että tästä asiasta ei jauheta jatkuvasti ja otetaan nuo hoidot vähän huumorin kannalta. Hankala varmasti ymmärtää mitä tarkoitan, mutta nauramme paljon pistosprojektille ja lääkäreiden tai hoitajien kommenteilla. Kirjaimellisesti revimme siis riemua siitäkin, missä sitä ei ole. :D Jos tuloksia ei tule, niin tottakai sitten asian joutuu suremaan läpi. Ei sillä hetkellä naurata yhtään, mutta etukäteen on pakko jotenkin pyrkiä olemaan stressaamatta tätä hoitoa.
Ja te teette Tellu miehesi kanssa tosiaan sellaiset sotasuunnitelmat, että saatte talletuksia tehtyä noista peleistä huolimatta. Ei se yks tai kaksikaan yötä vielä välttämättä mitään mahdollisuuksia pilaa. Hyvin pohjustettu on jo puoliksi tehty eli etukäteen vaan riittävästi talletuksia. :)
PikkuinenMyy: Joo olen myös lukenut tuosta Maca-jauheesta. En kyllä uskalla itse sitä edes kokeilla tässä vaiheessa, ettei heitä koko hormonitoimintaa sekaisin ennen IVF-hoitoja. On ilmeisesti aika vahva aine. Pitänee miehelle sanoa, että tilaa ulkomailta niitä CB:n testejä, jos tarvitaan... Minä olen ihan luokattoman huono tilamaan mitään ulkomailta. :D
Yritä ajatella vaan pupuilua ihan huvin vuoksi. :) Se vauvantekoseksi ei tosiaan ajatuksena mitenkään mieltä ylentävä ole... Milloin sinulla on se lääkäri?
Voi Sabriina, ihan hirvittäviä olet joutunut kokemaan! Tsemppiä jatkoon teille ja toivottavasti uusi raskaus alkaa mahdollisimman pian.
ON: Ei vielä eilenkään tullut polilta ohjekirjettä! Hypin seinille kohta, kun en saa niitä aikatauluja! Hätäilen niiden takia, että ehtisin ennen seuraavan työvuorolistan ilmestymistä esittämään toiveita niiden ultra-aikojen suhteen. Tänään pitäisi kyllä saapua tai sitten soitan jo muutenkin sinne ja kysyn suoraan ne ajat. Ja toisekseen haluan päästä juttelemaan siitä, kun olivat muuttaneet pistoslääkityksen toiseen. Haluan tietää mitä etuja ajattelevat siinä nyt olevan verrattuna edelliseen.
Marjana kp 7/30-35 yk 3v.
Tellu, kiitos kun perustit uuden pinon. :)
Jonsteri: On ne pitkät teilläkin nuo terveyskeskuksen jonot, jos huhtikuulle vasta saitte ajan.
ON: Tänne pinoon minäkin liittyisin, vaikka en ole varma ehdinkö joulukuisiin vai meneekö tammikuisiin asti. Ollaan siis pitkämatkalaisia tässä kuumeilussa ja yritystä takana 3 vuotta. Minä 27v ja mies 29v. Mitään varsinaista vikaa ei ole löytynyt ja viime elokuussa on tehty ensimmäinen koeputkihedelmöitys (IVF) ja sen jälkeen yksi pakastealkion siirto. Ei ole tärpännyt.
Nyt on alkamassa uusi hoitorumba. Minun piti maaliskuun kuukautiset ilmoittaa polille ja hoito olisi ollut toukokuun lopulla. Vuoto alkoi kuitenkin helmikuun viimeisinä päivinä ja ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja soitin polille. Ne jäi sinne miettimään, että aloitetaanko hoito jo tähän kiertoon vai vasta seuraavaan. Tähän kiertoon aloittaessa se aikaistuu melkein kuukaudella. Lupasivat soittaa, jos odotetaan vielä seuraavat kuukautiset. Muussa tapauksessa laittavat kirjeen. Soittoa ei kuulunut, joten ilmeisesti hoito alkaa jo tässä kierrossa! Odottelen kotiin saapuvaksi kirjettä, josta selviäisi aikataulu ja muut yksityiskohdat. Reseptit oli näköjään laitettu jo sähköisesti, joten kyllä ne tosiaan meinasi hoidot aloittaa jo tähän kiertoon. Vähän sellainen jännittynyt olotila, mutta yritän ottaa ihan rennosti nyt tämän asian kanssa. Eniten taitaa jännittää kuitenkin miten saan työvuorot järjestymään ja sairasloman selitettyä jne... Mutta ehkä ne selviää, kun saan hoitajan ja lääkärin kanssa juteltua.
Roikkuisin täällä matkassanne näinkin erilaisessa tilanteessa, jos se vaan teille sopii. :)
Marjana kp 6/30-35 yk 3v.
Metsätähti: Yritä vaan kehua miestäsi riittävästi, että hän ymmärtää sinun haluavan häntä, eikä vain vauvantekoseksiä. Meillä on myös nuo työvuorot aina ristissä ja välillä on ollut ovulaation aikaan vain pakko sanoa, että otetaan pikaiset, kun tulet töistä, että valvon siihen asti. Se on kyllä ollut kirjaimellisesti sitä vauvantekoseksiä, mutta sitten paremmalla ajalla sitten voi harrastaa seksiä ihan sen seksin ilon takia. :)
RM: Mielestäni olet kyllä hienosti jaksanut noita hoitokiertojakin, mutta muistatte vaan jutella miehesi kanssa siitä, jos meinaa voimat loppua. Yleensä siitä keskustelusta saa lisää voimaa jatkaa. :)
Sabriina: Ihmismieli on kyllä niin ihmeellinen asia. Miten se liekään luotu selviämään kaikesta ja kääntämään asiat kuitenkin jotenkin sen toivon ja uskon puolelle jossain vaiheessa.
Tellu: Älä nyt vielä suunnittele seuraavaa kiertoa, kun teillä on kuitenkin täydet mahdollisuudet tässäkin kierrossa. Se kipu voi ihan hyvin olla oviskipua. Joskus se vaan kestää lyhyemmän aikaa. Ainakin itselläni olen huomannut, että jos olen ulkoilemassa/liikkumassa silloin, kun ovis iskee päälle, niin se kipu menee lievempänä ohi. Ehkei sitä ajattele ja kuuntele niin paljoa silloin, mutta ei sitä voi olla kyllä huomaamattakaan.
ON: Hei vaan kaikille pitkästä aikaa! Tervetuloa kaikille uusille ja pahoittelut tädin yllättäneille.
Täällä näkyi jo ihmiset kyselevänkin minunkin perään. Nyt täytyy tunnustaa, että en ole käynyt koko vauva-foorumilla talvilomaviikon aikana! Kuumeilulta en kyllä ole silti välttynyt, mutta internetiä en ole käyttänyt kuin ehkä kerran.
Kuumeiltu on siinä määrin, että käytiin miehen kanssa infektioverikokeissa ivf-hoitoa varten. Ne verikokeet on siis pakolliset ennen kuin hoitoja tehdään ja on voimassa vain puoli vuotta, joten entiset testit on vanhentuneet jo. Sitten käytiin ostamassa lääkkeet valmiiksi. Apteekin tiskillä noin 420 euroa kirpaisi kyllä hieman...
Mutta pahin hetki tämän vauvakuumeen takia oli eilen. Kuulin, että tuttavapariskunta odottaa vauvaa... En olisi uskonut, että he tässä vaiheessa hankkisivat lapsia, enkä edes osannut olla oikein iloinen heidän puolestaan. Tähän tuntemukseen on monta syytä, joita en nyt halua eritellä sen enempää. Kuitenkin tuntui vaan, että miksi meille ei sitä vauvaa suoda, kun meillä olisi kaikki asiat muuten niin hyvin lapsen saamista varten. Onneksi mies kertoi tämän uutisen minulle, niin ei tarvinnut esittää mitään. Itkuhan siinä tuli. Olo on vieläkin aika kamala, mutta täytyy yrittää jotenkin tsempata. Stressaantunut kroppa ei ainakaan raskaudu... Ikävästi vaan taas sattuu monia isompia tai pienempiä huolen aiheita yhteen kasaan, niin ei meinaa jaksaa edes hymyillä tällä hetkellä.
Mukana taas täällä joka tapauksessa. Perjantaina aloitan Synarela-nenäsumutteen. Onneksi ollaan jo tässä vaiheessa menossa, että hoito on noin lähellä alkamassa. Vaikka varmasti on piinaavia viikkoja juuri nuo Synarela-viikot, kun silloin ei tapahdu vielä mitään, eikä ole edes polikäyntejä, mutta yritän keskittyä kaikkeen muuhun. Hassua kyllä, että arki on melkoisen kiireistä, minulla on paljon harrastuksia ja suorastaan aikapulaa välillä, mutta silti ajatukset ei pysy poissa vauvankaipuusta ja on suorastaan hankala keskittyä muihin asioihin.
Marjana kp 19