Marjana

Tellu, se finnien iskeminen voi johtua myös siitä toisesta vaihtoehdosta. ;) Monihan sanoo naaman kukkivan ihan kunnolla, kun raskaus on alkanut. Minullakin se valitettavasti on ihan tavallinen loppukierron oire, mutta onneksi nämä asiat voi tulkita myös toisella tavalla. Pysyy positiivisuus yllä. :)

Ja juu, voit kyllä uskoa, että nämä lääkkeet tulee korvista jo nyt! Ja loppujen lopuksi tämä nenäsumute on helpoin ja miellyttävin näistä lääkkeistä verrattuna sitten niihin pistoksiin ja emätinpuikkoihin. Huh, se mikä ei tapa, niin se todellakin hajottaa! (Haloo Helsingin osuvaa muunnosta tästä legendalauseesta lainatakseni).

ON: Piti tulla ihan heti aamusta kirjoittelemaan... Miehellä oli eilen sellainen peli-ilta, jossa hänen oli tarkoitus nauttia muutama olut ja käyn hänet sitten hakemassa. Kun hän soitti, kuulin jo äänestä, että hän on aivan hirveässä humalassa. Onneksi kello oli tässä vaiheessa vasta jotain 22-23 väliin. En tiedä missä kunnossa hän olisi ollut myöhemmin sitten. Kävin hakemassa hänet kotiin ja aluksi olin oikeasti niin kiukkuinen ja pettynyt häneen, mutta nielin sen olotilan. Humalaiselle kun on aivan turha ruveta saarnaamaan mistään.

Siinä keskustellessa alkoikin sitten selvitä ilmeinen syy tähän "aivot narikkaan" -juomiseen. Hän itki(!) ja puhui siitä, kun tämä lapsiasia on meille niin hankala ja kuinka meidän koira on muuttunut ihan äärimmäisen tärkeäksi olennoksi tässä projektin aikana. Se on meille ainoa lapsi tällä hetkellä ja toisaalta se aina tulee häntä heiluen luokse. Näin hän kuvasi sitä asiaa. Tässä vaiheessa minä yritin niellä kyyneleitä, etten ala minäkin vollottamaan.

Mies puhuu näistä lapsiasioista aika vähän. Ei hän valita tai sure asiaa, vaikka tottakai näen hänestä sen harmituksen. Ilmeisesti tämä hoitojen alkaminen uudestaan sai tämän olotilan hänessäkin laukeamaan. En nyt tiedä onko tuo reipas humalatila sitten fiksu tapa asiaa käsitellä, mutta niin se nyt vain ilmeni. Sanoinkin, että kunhan ei ota tätä tavaksi. Edellisen kerran hän on vetänyt tuollaisen humalan joskus syksyllä 2011 ja silloinkin syy oli spermatestin poikkeavan heikko tulos. Eli en nyt akuutisti olisi huolissani hänen alkoholinkäytöstään, vaikka tämä kirjoitus sinänsä saattaa pahalta kuulostaakin.

Odottelen, kunhan hän tuolta sängynpohjalta tokenee ja yritän vähän keskustella tästä, millaisia tunteita tämä hoito hänessä nyt herättää. Yhdessähän me tämän ongelman kanssa tässä ollaan.

Kiitos, että tänne saa purkaa tuntemuksiaan.

Marjana kp 25

Pihlaja: Saitteko oviksen hyödynnettyä? Ja vieläpä rennoin mielin?

Tellu: Yhtä odottelua tämä kyllä tosiaan on!

Jonsei: Varmasti nuo käytännön asiat mietittää tällaisessa elämänmuutosasiassa. Minusta vaan tuntuu, että vauvakuume on sellainen asia, jota ei pysty järkeilemään...

Mussuttajalle hyviä hermoja loppukiertoon. Niin kauan on toivoa, kun täti ei rysäytä paikalle!

Taika: Plussa se on haalea plussakin. :) Onnea!

Pimpelipom: Miehesi on kyllä kovin avoin vauvahaaveen tiimoilta, kun kaverinsa seurassakin ostelee vauvanjuttuja. Hienoa, että hänkin voi toisaalta sitten jakaa kuumeilua jonkun muun kuin sinunkin kanssasi. :)

Kaikille taas hurjasti tsemppiä kuumeiluun! Olen ollut pari päivää taas poissa, niin täällä onkin hirveästi ollut keskustelua. :)

ON: Tänään aloitin Synarela-nenäsumutteen käytön. Aamuin illoin pitäisi nyt sitten muistaa sumutella 2,5 viikon ajan. Viimeksi tästä ei tullut mitään haittavaikutuksia ja toivottavasti ei tulisi nytkään. Yritän suhtautua positiivisesti näihin hoitoihin nyt, mutta kieltämättä jo ensimmäinen lääkityspäivä sai aikaan sellaisen "en halua" -olotilan. Se olotila koskee siis sitä, että tietää joutuvansa käyttämään lääkkeitä reippaasti yli kuukauden ajan joka ikinen päivä. Jos normaalisti syö viikon antibioottikuurin, on jo puolessa välissä kuuria täysin turhautunut niiden tablettien syömiseen. Mutta näillä mennään, mitä on annettu.

Sain sen verran tutkittuakin, että kyllä niiden menkkojenkin pitäisi tässä vielä tulla ennen kuin pistoshoito alkaa. Luin sen verran, että ne vaan saattaa alkaa vähän normaalia myöhemmin tuon lääkkeen takia, mutta viikon päästä odottelen suunnilleen vuodon alkavan.

En tosiaan varsinaisesti joulukuista edes kuumeile, mutta notkun täällä pinossa kuitenkin, vaikka hoidon laskettu aika menisikin tammikuun puolelle.

Yritän keskittyä ulkoiluun ja mukavaan olemiseen ja rentoutumiseen. Onneksi tänäänkin oli aivan mahtava ulkoilusää!

Marjana kp 24

Karoliinalle pahoittelut, ettei inssit tuottaneet tulosta. Pitkä aika on kyllä odotella tuota ivf-hoitoa, joten kovasti tsemppiä ja muita ajatuksia kesän ajaksi.

ON: Aloitin tänä aamuna Synarelan sumuttelun... Nyt se on sitten menoa taas. Toistaiseksi on hoidon suhteen rauhallinen olo, mutta takaraivossa jyllää pelko, jos tärppiä ei tule nytkään. On hieman heikompi olo kestää se mahdollinen epäonnituminen kuin viime kerralla. Mutta täysillä tähän on pakko vaan nyt uskoa!

Marjana kp 24

Meltsu: No onhan sinulla sitten aktiviteettia edessä. Mahtavaa. :)  Minulla ainakin yleensä tulee jonkinverran limaa ennen kuukautisiakin.

Mussuttuja: Parasetamolihan se on se suositeltu lääke, mutta voi sitä Buranaakin ottaa, jos oikeasti tarvitsee. Ovulaation aikoihin kannattaa ehkä herkemmin välttää buranaa, mutta ei särkyä pidä sietää. Eiköhän sellaiset säryt ja siitä aiheutuva sisäinen stressitila enemmän ehkäise raskautta kuin se yksi Burana silloin tällöin. Jättää sitten pois kokonaan, kun varmistuu, että on raskaana.

Metsätähti: Kädet ristissä toivon tosiaan, että päästään siihen vaiheeseen, että saan oman vauvan syliin. Pakkohan siihen on uskoa. Turha noissa hoidoissa on juosta, jos ei oma usko ole mukana. Niin, kyllähän niitä peittoja on parempi heiluttaakin ennen ovista jo, kun ne siittiöt kyllä elää siellä muutaman päivän sitten odottelemassa ovista. :)

Jonsei: Heh, älä nyt vielä ala vaihdevuosia kuvittelemaan! :D Aika harvoin ne vielä 35-vuotiaana alkaa. Tuo legopalikka-testi on varmasti hyvinkin todenmukainen. Juuri vuoden sisällähän raskautuu suurin osa vauvaa yrittävistä!

ON: Minunkin täytyy tuota toisten vauvauutis-asiaa vielä kommentoida. Silloin, kun itse aloitti kuumeilemaan, niin toisten vauvauutiset herätti juurikin sellaista hyvää mieltä ja sitä ajatteli, että "pian meilläkin". Itseasiassa 2 vuottakin sai kuumeilla siten, että tuo hyvä olo säilyi. Sen jälkeen se on ruennut muuttumaan siihen, että toisten raskaudet aiheuttaa pahan olon. Ei kaikki, mutta aika moni on tehnyt inhottavan olon. Työkaverin raskauden selvittyä loppupäivä meni aivan sumussa ja kotona tuli itku, vaikka olenkin iloinen hänen puolestaan. Tietyllä tavalla ne lähipiirin raskautumiset vaan muistuttaa siitä, mitä itseltä puuttuu. :( Valitettavasti. Palstoilla olen lukenut usein näistä tuntemuksista, kun olen yrittänyt selittää itselleni, ettei tässä tunteessa ole mitään väärääkään vaan kaikki tunteet on pakko käydä läpi, eikä hautoa vain sisällään näin suuressa prosessissa ja projektissa. Toiset sanovat, että ne tunteet unohtuvat saman tien, kun oma lapsi on sylissä ja toiset sanovat, että tietyllä tavalla se tunne on jäänyt ikuisiksi ajoiksi elämään. Toivon kuuluvani tuohon ensimmäiseen kastiin.Tuntuu itsestäkin pahalta asia, että toisten raskaudet aiheuttaa ikävän olon, koska sen kuuluisi olla iloinen asia.

Mutta tämä tuttavani raskaus aiheuttaa juuri tuollainen fiiliksen, mitä Tellu kuvasi aiemmin. Heillä ei suhdekaan ole kunnossa ja muitakin ongelmia, niin miten sellaiseen tilanteeseen voidaan lapsi suoda. Jotenkin se vaan tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.

Mutta sitten muihin oloihin. Näin viime yönä unta, että olin raskaana! Näin vielä siinä unessa, että rinnasta alkoi tulla maitoa tai jotain maitomaista ainetta raskausoireena jo heti alussa. Yritän ylläpitää sitä tunnetta, että tästä hoidosta raskaus alkaa. Omalla mielentilalla on kuitenkin niin suuri merkitys tämän(kin) asian suhteen.

Perjantai-iltana alkaisi tuo nenäsumutteen käyttö. Sillä vedettäisiin munasarjat nyt lepotilaan eli tehtäisiin nyt keinotekoisesti ne "vaihdevuodet" :D En ole vieläkään ehtinyt mistään selvittää, että tuleeko tuon sumutteen aikana vielä kuukautisvuoto vai miten se asia menikään. Suoraan sitä ei nimittäin sanota missään, enkä kuollaksenikaan muista miten viime syksynä oli. Mutta ehtiihän tuota vielä selvittää.

Marjana kp 21

RM: Olihan se mies itsekin "surullinen" siitä toisten vauvauutisesta, vaikka minun reaktio olikin voimakkaampi. Ehkä minulle tuottaa ne raskausuutiset sen pahemman olon, kun taas mies selvästi reagoi herkemmin, jos joku mies on lapsensa kanssa jossain. Eli minä haaveilen siitä vauvamahasta tässä vaiheessa, mutta mies haaveilee jo pikkutenavasta, jonka kanssa leikkiä. :D

Tuollainen kotipäiväkin kuulostaa välillä oikein mukavalta. :)

Meltsu: Tsemppiä piinaviikkoihin! Keksit vaan paljon tekemistä itsellesi. :)

Sabriina: Heh, kieltämättä olotila ei eilen olisi vastannut millään muotoa "järjen ääntä". :D Mutta kai se siellä taustalla silti oli sitten.

Hyvä, että tekin pystytte laskemaan leikkiä noinkin raskaista asioista kuin tuo laastu-aika. Meillä ainakin jaksetaan sillä tavalla paljon paremmin, kun yritetään pitää hauskaa vaikeidenkin asioiden keskellä ja niiden kustannuksellakin.

PikkuinenMyy: Joo ne vuoden ekat vauvat kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! :D Tosin pikaisella laskulla miun laskettu aika olisi vasta tammikuun puolessa välissä, jos tästä hoidosta tärppäisi, mutta eihän sitä tiedä jos se vaavi pari viikkoa aiemmin putkahtaisi maailmaan.

Hyvä, että tulehdut on ruvennut helpottamaan. Pääsette ihan tosissaan yrittämään sitten. Ja tosiaan sitä ei koskaan tiedä, vaikka tärppi tulisi nytkin.

Sude: Tervetuloa!