Marjana

Niisku: Valitettavasti tuo täti tosiaan löytää aina perille, vaikka yrittäisi kuinka harhauttaa osoitteenvaihdoksilla tai matkoilla sitä.



sipsu: Melkoisen hienoa, että teillä on noin avoin työpaikka! Minä en uskalla kyllä työnantajalle kertoa tästä yrityksestä, vaikka tiedän, että kyllä hän varmasti raskauteen suhtautuukin hyvin sinänsä.



Viivi: Tervetuloa! Testasitko missään vaiheessa viime kierrossa, että oliko siellä kiinnittymisyritys?



Norppa: Höh! Negan testaaminen on inhaa. :( Toisaalta hyvä, että se täti tuli sitten nopeasti, niin ei joutunut montaa päivää asiaa harmittelemaan ja odottelemaan.



Alexandra: Nyt on kotonakin taas mennyt mukavammin ja ollut rennompaa. Vauva-asiasta ei ole puhuttu nyt enää ja varmaan yritetäänkin olla hiljakseen sen suhteen ennen sitä lääkärikäyntiä. Päätin, että viikonlopun reissulla en sano sanaakaan koko projektista vaan nautitaan ihan vain toisistamme.

Kyllähän se testin voi tosiaan samalla ihmisillä eri raskauksissa näyttää plussaa eri aikaan. Riippuu pelkästään jo ihan kiinnittymisajankohdasta. Hyvä, että sait gyneltä vähän lisäselvyyttä noihin asioihin. Jos se täti sieltä saapuu, niin jatkatko samoilla hormoneilla ensi kierrossa? Minkä nimisiä sinulla muuten olikaan käytössä?



Enisa: Onpa ihana kuulla sinusta. :) Tuo vesirokko aikuisiällä on kyllä aika kamala tauti. Onneksi suurin osa saa sen jo lapsena. Mietin joskus tuota, että olisiko meilläkin kenties apua siitä, jos mies söisi noita Clomeja minun sijaan... Mutta ei lääkäri ole sitä kertaakaan edes ehdottanut, joten ilmeisesti se ei ole meidän kohdalla harkinnan arvoista edes.



Claudia: Minä puolestani en voi muuta kuin ihmetellä miten te keskenmenon saaneet jaksatte saada uutta potkua aloittaa taas alusta. Tottakai varsinkin esikoista yrittäessä se tieto siitä, että raskaaksi tuleminen on mahdollista, helpottaa hieman mieltä. Itselläni pari joskus saatua haamua jo on auttanut tuomaan uskoa siihen, että kyllä siellä kropassa jotain ainakin yrittää tapahtua. Elämää kun ei vaan kannata tuhlata vain odotteluun ja murehtimiseen. Pitää yrittää nauttia niistä asioista, jotka on käsillä NYT. :)

Ja en usko, että tuo sinun klamydiatartuntasi on tehnyt vauvahaaveille hallaa, koska olet jo kerran tullut raskaaksi. Yleensähän klamydian ikävä haitta on, että se saattaa tehdä niitä ns. kiinnikkeitä munanjohtimiin, jolloin raskaaksi tuleminen vaikeutuu tai voi olla jopa mahdotonta ilman lapsettomuushoitoja. Ja tuokin klamydian aiheuttama hankaluus tulee yleensä, jos tauti on pitkään hoitamatta tai sen saa uudestaan. Enkä mitenkään vähättele klamydian merkitystä, koska onhan se merkittävä lapsettomuuden aiheuttaja, mutta tuskin sinun kohdallasi kuitenkaan.

Tämä kirjoittaminen on kyllä oikeasti terapeuttista. Ja seksistä kannattaakin nauttia ihan ilman vauvakuumeiluakin. Onhan se sen verran hieno yhteinen harrastus kuitenkin. :)



saltsi: Minun käsittääkseni kilpirauhasen vajaatoiminta ei sinänsä vaikuta raskautumiseen, mutta huonossa tasapainossa oleva kilpirauhasen vajaatoiminta kylläkin voi hankaloittaa. Siksihän ne ottaa kilppariarvot heti, kun marssii lapsettomuusasioissa lääkärin juttusille.



Onnekas äiti: Kyllä sinulla on varsin hyvät mahdollisuudet saada se vauva taas pian alulle. :)



ON: Kylläpä päivät kuluu nyt äärimmäisen hitaasti! Voi elämä miten kestän ensi viikon, kun vielä kuusi päivää pitäisi töissäkin pakertaa ja ajatukset pyörii vain siinä, että kauanko vielä on lääkäriaikaan! Onneksi perjantaina saan aloittaa nuo Clomit, niin voi tehdä edes jotain taas asioiden eteen. Tai enhän minä niitä mitenkään innoissani syö, mutta tämä odottelu on niin turhauttavaa.

Menkkavuoto on ollut onneksi taas runsasta, joten uskotaan limakalvojen olevan kunnossa.

Yritän kaikin tavoin keskittää ajatukseni johonkin muuhun kuin tähän odottamiseen, mutta heti, kun tekeminen loppuu, iskee päälle ajatus, että "miten minä oikeasti jaksan vielä 1,5 viikkoa odottaa"!

Siinä odotuksessa kun on mukana tietynlaista toivoa siitä, että inssi voitaisiin tehdä ja kaikki olisi hyvin, mutta sitten siinä on mukana myös niin paljon pelkoja siitä, että tulee vielä jotain ikäviä uutisia. Jos ovuloinninkin jo aiemmin... Ja jos olisi mahdollisuus inssiin, niin entäs jo miehen sperma ei juuri sillä hetkellä täytäkään kriteerejä, eikä sitä inssiä voida tehdä... Tai jos siellä kasvaakin liikaa munarakkuloita ja se estää inssin. Ja kuinka minä selviän töihin vollottamatta sen jälkeen, jos siellä tuleekin jotain vastoinkäymisiä...



Lyhyesti: Odottavan aika on PITKÄ!



Marjana kp 3/28-32 yk 23

Gabriela: Hassu, älä nyt mitään anteeksi pyytele! :D En minä ajatellut, että vähättelet mitään. Toisille nuo toimenpiteet on täysin kivuttomia ja toisille sitten ei. Lueskelin myös noita inssin kokeneiden kokemuksia ja sielläkin on samalla ihmisille saattanut olla kaksi aivan erilaista inssikokemusta. Ekalla kerralla ei välttämättä ole sattunut ja toisella kerralla onkin sattunut. Mutta tosiaan verrattuna IVF-hoitoihin... Helpollahan inssissä pääsee.



Ja kyllä minä käyn tätä lokakuisten pinoakin lueskelemassa... Pitää tietää, mitä teille kuuluu. :)



Marjana marraskuisista

sipsu: Noita David-testejä minullakin on. Tosin puikkomallisia, kun tykkään enemmän käyttää niitä. Ja nyt viime kierrossa oli lisäksi Clearbluen hymynaama, mutta sitäkin käytän vain siksi, että harjoittelen kahdella testillä käyttöä, että osaan hieman edes arvailla sitten inseminaatioon mennessä, että miten pian ovulaatio on tulossa. Minähän siis tunnen ovulaation hyvin selvästi, joten siinä ei sinänsä ole ongelmaa.

Mutta olet oikeassa, että se lievittää stressiä, kun voi edes jotain tehdä. Minulla myös tikuttaminen on tuonut saman fiiliksen. Toisillehan se saattaa taas tuoda sitä stressiä, mutta onneksi jokainen voi valita itselleen parhaan tavan toimia. :) Ja tuo urheilu on kyllä niin hyvää stressin purkua. Harmittaa, kun on nyt näin kovat pakkaset, kun minun harrastukset on noita ulkoilmaharrastuksia... Kävin kyllä eilenkin koiran kanssa metsässä 45 minuuttia, eikä siellä kylmä tullut kuin kasvoille.



Alexandra: Voi että, sinäkin sitten täällä! Tulehan kertomaan heti, mitä se gyne sanoi.

Kieltämättä minua hieman harmitti, kun se hoitaja sanoi, että olisihan sen pariskunta-ajan voinut varata vähän aiemminkin, kun minulle alunperin sanottiin, että soita sitten, jos menkat alkaa viimeisen Clomi-kuurin jälkeen. Ymmärrän kyllä, että siellä on ruuhkaa, eikä niitä aikoja saa noin vain. Varsinkin, kun tuohon infoon ja keskusteluun kuulemma täytyy varata aina tunnin aika. Mikä kyllä sekin on hienoa, että sitä aikaa varataan noin paljon, kun normaalisti lääkäriajat on niin lyhyitä. Onneksi tämä hoitaja oli tosi ystävällinen kaikin puolin ja varmaan kuuli, että minulla ääni värisee siinä puhelun aikana, niin rupesi sitten edes jouduttamaan sitä asiaa sillä, että laittoi miehelle nuo verikokeet ja lohdutti, että onhan se inssi mahdollinen tässäkin kuussa vielä. Nyt kädet ristiin vaan, että se ovulaatio olisi vasta sen pariskunta-ajan jälkeen. Ilman noita Clomejahan se olisikin, mutta kun ne on niin selvästi lyhentäneet tätä kiertoa, mikä on toki hyvä asia.



ON: Minulla ei ole kyllä oikeastaan mitään uutta kerrottavaa. Alexandralle tuossa tarinoinkin vielä näitä samoja tuntemuksia tästä tilanteesta. Menkkavuoto oli eilen vielä melko niukkaa, mistä olen iloinen. Tänä aamuna vasta enemmän kunnon vuotoa. Kyllä sitä vuotoa pitää tullakin, mutta hyvä jos viivästyivät edes päivällä kuitenkin. Se on päivän lähempänä sitä mahdollisuutta, että inssi saataisiin tehtyä tässä kuussa.

Eilen oli miehenkin kanssa hieman hankala päivä. Melko stressaavaa varmasti molemmille ja eilen tuntui, ettei kumpikaan osaa oikein toisiaan nyt tukea tässä asiassa. Toki mies nukkuikin huonosti yövuoron jälkeen, mikä vaikuttaa aina meidän väliseen kommunikointiin. Sain kuitenkin illalla otettua sellaisen hyvän keskustelun vielä tästä tilanteesta. Mies kun ei ihan niin paljon ymmärrä näistä hoidoista ja ottaa muutenkin asiat vastaan silloin, kun ne tulevat kohdalle. Esitin ihan suoran kysymyksen, että "tiedätkö sinä nyt missä mennään ja mitä kahden viikon päästä tapahtuu?". Saatiin sitten juteltua ja minä kerroin vaihe vaiheelta, että mitä tapahtuu. Lähinnä halusin varmistaa, että mies oikeasti ymmärtää, että jos siellä keskusteluajalla ultrassa näkyykin vielä irtoamaton follikkeli, niin se inssi voi olla oikeasti parhaimmillaan vaikka samana päivänä. Ettei tule sitten ihan yllätyksenä, että asiat tapahtuukin näin nopeasti. Ja että on henkisesti valmistautunut siihen spermanäytteen antamiseen, kun se on vähän hankala paikka ollut molemmilla kerroilla.



Huomaan kyllä itsestäni, että tämä asia on nyt niin pinnalla, että kirjoitan ja kirjoitan ja varmasti toistan samoja asioitakin. Onneksi kirjoittaminen helpottaa oloa oikeasti. Ja se, että te olette täällä tukena. :)



Marjana kp 2/28-32 yk23

Gabriela:

Onneksi olen saanut itseäni hieman tsempattua sitä inseminaatio varten, eikä se toimenpiteenä enää ihan niin kamalasti ahdista.

Minulla oli vaan niin kivulias se munanjohtimien aukiolotutkimus, että siitä jäi sellainen kammo tuohon, että katetria pitäisi survoa kohdunkaulasta sisään, kun pelkästään se sattui aika rutosti.

Mutta yritän ajatella vaan, että hyvällä asialla ollaan ja se toimenpide ei kestä kauaa ja sen ajan seison vaikka päälläni! Ennen tuota aukiolotutkimustahan en jännittänyt mitään mahdollisia hoitoja.

Ems: Kyllä nyt on välillä meinannut huumorikin loppua tämän asian kanssa. Varsinkin nyt joutuu oikeasti tsemppaamaan itseään, kun tämä lapsettomuushoito-asia jouduttiin kirjaimellisesti ottamaan esille, ettei vollota vaan koko aikaa. Yritän edelleen keskittyä pääasiassa niihin hyviin asioihin elämässä. Ja toki yritetään luomusti, jos siihen inssiin ei ole mahdollisuutta tässä kierrossa.



Sipsu: Minkä merkkisiä ovistikkuja hankit?



mupis: Kannattaahan sinne hoitajalle soitella ja aikaa varailla, kun teilläkin on noin kauan oltu ilman ehkäisyä. Varsinkin, jos ei yksityiselle puolelle halua mennä, niin julkisella puolella kun saattaa nämä jutut kestää. Meillä ei ole varaa maksaa yksityiselle, joten julkisella puolella ollaan aloitettu viime toukokuussa virallisesti ja vasta nyt alkaisi se inseminaatio olla ajankohtainen. Olen siis iloinen, että potkin itseni hieman väkisin lääkärin juttusille silloin viime toukokuussa. Tässä vaiheessa yritystä ei enää hermot kestäisi, jos lähemmäs vuosi pitäisi odotella vielä tekemättä mitään.



nightwish: Tervetuloa joukkoon! Sinun pitää sitten vaan hissun kissun valmistella mies aina hommiin ovulaation aikaan.



Onnekas äiti: Onko teillä aiemmat lapset tärpänneet miten nopeasti?



ON: On ollut hieman sekava olo tänään kaiken tämän keskellä... Mies kävi aamulla antamassa verikokeet noita veritauteja varten, että varmasti ehtii niiden tulokset sitten valmistua. Minä kävin ostamassa uuden purkin Clomifenia, vaikka päätinkin tosiaan aloittaa ne tällä kertaa vasta kp 5, kun aiemmin on aina aloitettu kp 3. Toivon kovasti, että se riittää siirtämään ovulaatiota pari kolme päivää myöhemmäksi, jolloin saattaisi inssi onnistua jo tässä kierrossa.

Tilasin lisää ovulaatiotestejäkin, etteivät lopu kesken. Onneksi on nyt viikonloppuna tulossa pieni reissu miehen kanssa, niin saadaan muuta ajateltavaa ja voidaan rentoutua molemmat hieman. Ei tee oikeasti hyvää nimittäin pyörittää näitä ajatuksia koko ajan päässään.



Marjana kp 1/28-32 yk 23