Marjamiini

Kiitos kaikki ihanat vastauksistanne! Surullisin mielin luin kokemuksistanne - perättäiset keskenmenot, kohdunulkoinen ja munatorven poisto, epätietoisuus raskaudenkeskeytyksen pitkittyessä ja rypäleraskausepäilystä... En voi muuta kuin ihailla jaksamistanne ja toivoa parempaa tulevaa meille kaikille.

Jonsteri mehän kuumeilimme samoissa ketjuissa viime vuonna, todella epäreilua että tekin jouduitte nyt tuulimunan kokemaan. Me teimme sitten lääkkeellisen keskeytyksen samoilla viikoilla (itsellä myös 8+5).

Ampperi kiitos kysymästä, kaavinta meni minulla ymmärtääkseni olosuhteisiin nähden todella hyvin. Kuinka sinulla? Minulla oli kipuja lähinnä vain heräämisen jälkeen ja seuraavana päivänä ja vuotokin hiljeni heti kaavintapäivän jälkeen niin että nyt pärjää jo hyvin pikkuhousunsuojalla. Varmasti tähän vaikutti se, että vuosin todella paljon viikon ajan lääkkeellisestä keskeytyksestä ja tällöin myös kaikenlaiset köntit ja hyytymät tulivat jo ulos.

Itseäni mietityttää nyt muutama asia. Ensinnäkin jotenkin minua vaivaa, etten tiedä kuinka kaavinta käytännössä suoritettiin, erityisesti oliko kohdunsuu valmiiksi auki vai pitikö se avata mekaanisesti. Ja onko se jo nyt kiinni vai ei? En myöskään tajunnut kysyä milloin vatsalihasten harjoittamista voi jatkaa, minulle vain sanottiin että liikuntaa voi aloitella sitten kun vuoto on loppunut mutta normaalisti teen tosi rankkojakin treenejä salilla ja ohjatuilla tunneilla ja haluaisin tietää, voinko vahingossa vaurioittaa kohdun paranemista. Laitoin näistä viestiä gynekologilleni ja odottelen vastausta.

Lisäksi minua häiritsee että minulle annettiin sairaalassa kuukaudeksi ehkäisypilleriresepti! Sanoin kyllä saman tien, etten sitä aio käyttää - ilmeisesti heidän perusteena oli kasvattaa kohdun limakalvoa pillereillä ja samalla huolehtia ehkäisystä sillä lääkäri aika topakasti sanoi että mahdollisen uuden raskauden onnistumisprosentti heti kaavinnan jälkeen on 50-50. En kuitenkaan haluaisi odottaa yksiä kuukautisia vaan yrittää mahdollista raskautta jo tässä "kierrossa" jos siltä tuntuu. Kohdun limakalvoa uskon osaavani elvyttää myös ravintolisillä ja toisaalta luotan siihen, että uusi raskaus ei ala jos kohtu ei siihen vielä ole valmis. Jotenkin tuntuu, että miksi välittäisin todennäköisyyksistä kun ihan ilman kaavintaakin tämän ensimmäisen raskauteni onnistumisprosentti oli näin jälkikäteen todeten 0?!

Millaisia ohjeita te saitte keskenmenon jälkeen ja noudatitteko niitä? Entä tarjosiko hoitohenkilökunta teille konkreettisesti tuota Liinun mainitsemaa keskusteluapua? Minua vaivaa sekin, että kukaan ei missään vaiheessa kysynyt minun jaksamistani tai tarjonnut keskusteluapua. Sairaslomaa sain kun sitä itkultani kykenin pyytämään. Vieläkään en tunne olevani henkisesti kunnossa palatakseni töihin ja tästäkin mainitsin lääkärille laittamassani viestissä ja kysyin myös, olisiko mahdollista päästä jonkun juttusille keskenmenon käsittelemiseksi. Ehkä tilanteeni tekee erikoiseksi se, että asun tällä hetkellä ulkomailla eikä minulla ole täällä mieheni lisäksi ketään läheistä tukena. Omalle perheelleni en ole halunnut raskaudesta tai keskenmenosta kertoa, sillä en kestäisi heidän "etäsuruaan" oman surkean oloni lisäksi.

Kiitos jälleen kaikille myötätunnosta ja mukava kuulla hyviä uutisia muilta. Meidän ensimmäinen raskautemme sai tänään 8+5 päätöksen kun kohdun tyhjennys käynnistettiin lääkkeillä. Ultrassa vielä varmistettiin että tyhjä raskauspussi siellä kummittelee ja sain sitten cytotecit kotiin. Säästän teidät yksityiskohtaisemmalta kertomukselta mutta tyhjeneminen on jo alkanut hyvin ja näillä kivuilla toivottavasti tapahtuukin parin päivän sisällä kokonaan. Onnea teidän raskauksiinne ja parempaa vuotta 2014 meille kaikille,

toivottelee Marjamiini

ya 7/13, + yk5 11/13, tm 12/13 ja lääkkeellinen keskeytys 8+5

Kiitos kaikki ihanat myötätunnostanne! Sananne merkitsevät paljon ja tällä palstalla on itselleni tärkeä merkitys, raskaudestamme ja sen onnettomasta käänteestä kun eivät tiedä muut kuin mieheni ja lääkärit. Tuntuu hyvältä, että voi täällä purkaa tuntojaan. Krise89:n tarina tuo myös valoa - ehkä meilläkin seuraava kerta olisi onnekkaampi.

Perjantai oli tosiaan kamala päivä, menin toimistolle suoraan ultrasta, töissä oli kiire ja itku pyrki ulos väkisin. Vessassa kävin useaan otteeseen pidättämässä kyyneleitä ja sitten kotitalon ovelle päästyä rappukäytävässä jo repesin. Tunnin lohduton itkeminen illalla helpotti kyllä huomattavasti. Kävin vielä eilen 7+3 varmistamassa toisen gynen ultrassa, että näkymät ovat samat. Minulla kun on taaksepäin kallistunut kohtu, niin olin vielä lohduttautunut ajatuksella että ehkä alkio on vain piilossa eikä näy ultrassa. Mutta tälläkin kertaa kuvassa oli vain yli 2,5cm läpimittainen raskauspussi, ei muuta. Yöllä näin kamalia painajaisia jossa sekä oma pikkusiskoni että siskoni tytär oli murhattu. Lisäksi unessa oli mätäneviä vauvoja suljetuissa laatikoissa (!). Näköjään mielellä on omat keinonsa käsitellä tätä menetystä...

Mieheni on luonnollisesti myös pettynyt, mutta hänen asenteensa on että ei kun uuteen yritykseen. Itsellä onkin päällimmäisenä tunteena nyt päästä tästä raskaudesta mahdollisimman pian eroon. On jotenkin koomista, että ensin odotat kuukausitolkulla raskautuvasi ja nyt sitten odotat yhtä kuumeisesti hetkeä, jolloin testi ei enää näyttäisi positiivista. Turhauttaa, että keskenmeno ei näytä alkavan itsestään ja käynnistystä täytyy odotella joulun yli - lääkäri kun ei halunnut antaa lääkkeitä joulutauon vuoksi, jolloin käynnistymisen seuranta olisi mahdotonta. Koska odotus on jo tarpeeksi kamalaa itsessään, ajattelin olla piinaamatta itseäni enempää ja alkaa elää kuten ennen raskautta. Kävin siis tänään rankemmalla ryhmäliikuntatunnilla ja söin perään sushit. Ehkä nautin joulun aikana myös punaviiniä - tyhjä raskauspussi siitä kun tuskin pahastuu... Ärsyttää olla elämänsä ensimmäistä kertaa raskaana eikä sitten kuitenkaan. Rinnatkin ovat edelleen todella kipeät, kuten plussaamisesta saakka.

Toivotan kaikille teille ihanaa joulun aikaa ja parasta onnea raskaudellenne! Roikun täällä varmaan ainakin taustailemassa siihen saakka, että keksin itselleni sopivamman ryhmän. :)

Kiitos Robinette ja tsemppiä sinulle! Alkuraskauden vuotohan voi olla ihan normaalia, mutta hyvä jos tsekkailevat tuota hcg-arvoa. Minulle toinen lääkäri sanoi että oma arvoni oli noussut todella hyvin, toinen oli taas sitä mieltä että liian hitaasti. Tiedä häntä.

Miliami, onnea sinulle! Mehän olemme samoilla viikoilla ja tuon näyn olisin itsekin ultrassa toivonut saavani. :'( Mutta eihän tätä elämää liian helpoksi ole tehty... Ja yritän lohduttautua lääkärin sanoilla että parempi näin kuin aivovammainen tai sydänvikainen sikiö jonka elämästä olisi pitänyt päättää myöhemmillä viikoilla.

Täällä onni oli lyhytaikaista. Kävimme ultrassa 6+1 ja 7+2 ja kohdussa vain kasvanut raskauspussi, ei muuta. Hcg oli 6+0 reilut 6000 ja 6+6 reilut 21000. Joulun jälkeen hakemaan lääkkeet tyhjennykseen ja toivon, että operaatio ehtii hoitua ennen töihin paluuta uuden vuoden jälkeen.

Olen ikionnellinen että emme kertoneet raskaudesta kenellekään - en tiedä kuinka olisin saanut kerrottua jälkeenpäin, että odotettu esikoisemme onkin vain tyhjä kupla. Itkussa on jo töissäkin pidättelemistä... Että näin täällä, parempaa joulua muille ja palannen kuumeilupuolelle kunhan tästä ensin tokenemme.