Marjamiini

Ai niin ja Jonsterille onnea negatiivisesta testistä! Eipä olisi uskonut että tätäkin hartaasti toivoo joku päivä... Aion itse testata herkällä testillä huomenaamulla niin tietää vähän paremmin missä mennään. Kontrolliultraa kun en ole vielä edes varannut.

Demi kiitos kokemuksesi jakamisesta ja paljon onnea uudesta hyvin menneestä raskaudesta! Tulethan sitten ilmoittelemaan, jahka nyytti on päättänyt syntyä tähän maailmaan :) Jonsterille kiitos tsempistä, tiedän niin tunteesi. Mulla oli joulukuun alussa töissä sama tilanne, että kollega kokouksessa ilmoitti kesävauvastaan. Minä vielä silloin hiljaa hymistelin mielessäni ja ajattelin olevani seuraava joka tällaisen ilmoituksen saisi tehdä (olin siis silloin plussannut mutta ikävät ultrat vielä edessä päin). Enpä sitten ikinä saanutkaan ja nyt en tiedä miten voin tämän työkaverin kohdata kasvavine vatsoineen... Hänellä vielä yksi hädin tuskin vuoden ikäinen lapsi ja en voi olla ajattelematta, että miksi toiset vaan plussaa putkeen ja meille ei tahdo ensimmäinenkään tulla :(

Ja Jonsteri hyvä että tsekkautat nuo kilpirauhasarvot! Itse kärsin monenlaisista oireista viime syksynä ja verikokeissa paljastui lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ja myös kilpirauhasvasta-aineita löytyi. Ei muuten kannata hirveästi googletella, kilppariongelmat ja lapsettomuus kulkevat jonkin verran käsi kädessä ja itku tutkimustuloksia netistä lukiessa tuli. Kannattaa huomata, että vaikka verikoetulokset olisivat viitearvojen sisäpuolella voi vajaatoiminnasta kärsiä silti, etenkin jos siihen viittaavia oireita on. Vaadi siis rohkeasti lääkkeitä jos siltä tuntuu! Minulla ensimmäinen lääkäri olisi tyytynyt kontrolloimaan arvoja 6kk kuluttua (!), toiselta sain saman tien lääkkeet ja päivittelyt päälle miksei niitä oltu annettu aiemmin. Itsellä jotain positiivista on, että vaikka raskaus menikin nyt kesken niin plussa tuli juuri siitä kierrosta jossa olin kilpirauhaslääkityksen aloittanut. Lääkeannosta ehdittiin nostaa alkuraskauden vuoksi ja se myös jätettiin tällä hetkellä samalle tasolle, kun kontrolliverikokeissa arvot olivat parantuneet selvästi. Toivon todella, että lääkitys auttaisi tuomaan uuden plussan pikaisesti.

Blackpanther, olen niin pahoillani menetyksestänne! Kuumeilu- ja lyhyenä raskausaikanani seurasin monia keskustelupinoja ja luin siellä myös sinun kokemuksestasi. Toivottavasti teillä plussataan taas pian kun olette päässeet takaisin tositoimiin :) Ja voin tosiaan ymmärtää että keskenmeno koskettaa myös miehiä, vaikka he suruaan eivät niin suoraan näytäkään. Minäkin muuten ehdin jo turhaan hehkuttaa tuota vuodon loppumista. Maanantaina oli parempi päivä ja päädyimme mieheni kanssa uskaltautumaan petipuuhiin. Samoin kävin uhmassani juoksulenkillä (päässä oli sairaalassa saatu ohje, että urheilua voisi jatkaa normaaliin tapaan vuodon niukettua), mikä oli kyllä virhe sillä alavatsassa oli aika ikäviä tuntemuksia joita en tietenkään kuunnellut kun olen tottunut treenaamaan aika äärirajoilla. No, vuoto sitten runsastui uudelleen ja alkaa olla ihan veristä ruskean sijaan. Kyllä ottaa päähän! Lääkäriltä kun tämän jälkeen tsekkasin niin enemmän pilates/jooga/kuntosaliharjoittelutyyppistä kuulemma voisi tehdä mikä ei aiheuta tärinää. Kiitos kun nyt kerroitte...

Ampperi kiva kuulla että sielläkin kaavinta onnistui ok. Oletko jo uskaltautunut liikkumaan, millaista harjoitusta teit ja tuliko jotain oireita? Joudutteko muuten kauan odottamaan tuloksia mahdollisesta rypäleraskaudesta? Peukut pystyyn, ettei sitä nyt sentään teillä olisi! Tuo keltarauhashormonin koholla pysyminen voisi kyllä pitää paikkansa, sillä minulla ainakin keskeytyksen aikana puhkesi tosi paljon näppylöitä. :/ Luulin jo saaneeni jonkinlaisen ihottuman kun rintakehä ja kaulakin oli punaisilla laikuilla mutta näppyjä taitavat olla, hormonitoiminta sen verran sekaisin.

Itse kävin tänään psykoterapeutin juttusilla. Oli helpottavaa jutella jonkun ammattilaisen ja puolueettoman kanssa ja sain häneltä myös hyviä vinkkejä ja tukea tilanteessani. Aion tavata hänet ainakin toisen kerran vielä. Hän kannusti suremaan menetystä konkreettisesti, nimeämäänkin lapsen ja muistelemaan "kuviteltua" häntä päivittäin jos siltä tuntuu. Terapeutin mukaan suru on vain kohdattava nyt eikä sysättävä syrjään, jottei tukahdutetut tunteet pulpahda esiin myöhemmin. Sanoi kyllä, että matkaa on vielä päästä surusta yli ja sille on annettava aikaa, sillä enhän minäkään mitenkään pystynyt puhumaan asiasta itkemättä. :'(

Heippa Saffelson ja Hummingbird. Minulla joka kierrossa ollut se pari päivää tuhruttelua ennen menkkojen alkamista ja tuhru siis alkoi 7-9 päivää ovulaatiosta (kärsin myöhäisestä ovulaatiosta ja lyhyestä luteaalivaiheesta). Plussakierrossa ennen plussaa samanlaista tuhruttelua ei ollut. Sen sijaan vuosin vähän kirkasta verta dpo~4-6 minkä jälkeen vuoto loppui. 4+0 testasin selkeän plussan. Ruskeasta tuhruvuodosta kärsin 5+6 - 6+3 päivät ja tämän jälkeen vuotoa ei enää itsestään tullut. Raskaus todettiin myöhemmin keskeytyneeksi keskenmenoksi ja keskeytyslääkkeet sain 8+5. Nyt odottelen millaiseksi kierto palautuu lääkkeellisen tyhjennyksen ja kaavinnan jälkeen. Lyhyesti, minä siis raskauduin aiempien kiertojen tuhruttelusta huolimatta mutta raskaus myös epäonnistui. :( Tsemppiä teille ja toivottavasti Hummingbird hoidot tepsivät teillä!

Kiitos Jonsteri että olit nostanut tätäkin pinoa, en ollut tätä huomannut kun etsin aiemmin keskenmenoa käsitteleviä keskusteluja. Itsellä siis esikoisen yritys päättyi alkuraskauden keskeytyneeseen keskenmenoon (mahdollisesti tuulimuna) joka käynnistettiin lääkkeillä 8+5 ja kaavittiin perään puolitoista viikkoa lääkkeiden otosta. Niin kuin joku jo kirjoittikin, niin elämäni rankimpia kokemuksia tämä ja karisi kyllä viimeinenkin viattomuus/luonnollisuus raskautumisyrityksestä. Tämän jälkeen tuntuu, että yrityksessä mennään enemmän raivolla kuin tjottailulla eteenpäin :(

Keskustelun otsikkoa vielä kommentoidakseni, että miksi keskenmenoista vaietaan. Me vaikenimme koko raskaudesta sillä juuri alun vaikeuksien pelossa emme halunneet turhaan innostaa lähipiiriä, esikoinen kun olisi ollut kyseessä. Ja kappas vain kuinka kävikään... Lisäksi olen määräaikaisessa työsuhteessa monien muiden naisten tavoin. En ollut kertonut raskaudesta työpaikallakaan ja nyt en ole halunnut kertoa keskenmenosta, sillä en halua kollegoitteni ja esimieheni ajattelevan että salasin raskautta työsuhteessa "keplotellakseni". Varmasti valitettavasti monella naisella myös työsuhteen jatkumista ajateltava raskautumisen yhteydessä - itse en edes halua jatkaa samassa työssä nykyisen sopparin päätyttyä mutta uskon, että sellainen kuva työpaikalla tulisi että yritin ajoittaa raskautta sopimuksen jatkon aikoihin. Tyhmää, mutta näin se nykymaailma pyörii...

Vielä jatkan sen verran että ihana Jonsteri että sinulla on mies niin hyvänä tukena ja voit käsitellä tunteitasi myös ammattisi musiikin kautta. Itse vaikutan ulospäin välillä liiankin vahvalta ja nyt jälkeenpäin kaduttaa etten pyytänyt puolisoani mukaan joka sairaalakäynnille. Hän siis oli mukanani ultrakäynneillä vain kun toivoa vielä oli ja sen jälkeen kun raskaudenkehityksen loppuminen oli varmistunut sanoin itse hänelle, ettei hänen tarvitsisi turhaa tulla keskeytyskäynneille. Nyt jälkeenpäin kaduttaa sillä tunnen välillä pahaa ahdistusta siitä, että jouduin hoitamaan raskaudenkeskeytyksen "yksin". Tämä on siis vain tunteeni sillä puolisoni oli kyllä kotona kun otin keskeytyslääkkeet, haki minut sairaalasta kaavinnan jälkeen ja on parhaansa mukaan tukenut minua. Silti mieleeni ovat iskostuneet ne kerrat kun odotin yksin lääkärin vastaanotolle itkua pidättäen, vastapäätä istui näkyvästi raskaana oleva nainen ja vastaanottohuoneesta tuli niin ikään raskaana oleva nainen miehensä kanssa. :'(

Masc mukava kuulla jos olet saanut arkeesi muutakin ajateltavaa vauvakuumeilun oheen. Itsekin päätin että ovista en aio tikutella ja muutenkin yritän parhaani mukaan nauttia lapsettoman perheen elämästä plussaa odotellessa. Ehkä pieni kuntokuurikin tekisi hyvää! Pakko kuitenkin myöntää, että raskaana olevien ja sylivauvojen kanssa liikkuvien naisten näkeminen tekee todella kipeää. Surullisinta on, että toisistamme tietämättä hyvä ystäväni oli plussannut kanssani samaan aikaan ja lasketut aikamme olisivat olleet parin päivän sisällä toisistaan! Sillä erotuksella että oma raskauteni keskeytyi ja ystäväni on edelleen raskaana...