marikka

Laauur, voi että, jos jo tunnet liikkeet. Ihanaa! Mä en ole tuntenut mitään, vaikka olenkin yrittänyt sängyssä tunnustella oloa. Nt:ssä todettiin, että mulla on istukka etuseinässä, joten se toki heikentää liikkeiden tuntumisen. Huomenna starttaa jo 19. viikko! Hullua ajatella, että kohta on jo puoliväli. Kännykkäappin mukaan takana on 125 päivää ja edessä 155. 15 päivää ja sitten päivät on tasan.

Siinä vastaus tulikin jo, eli älä suotta panttaa iloisen asian kertomista 🙂 Kertominen on jännittävää, mutta samalla kyllä helpottavaakin.

Jos itse asuisin lähempänä vanhempiani, niin varmasti olisin saattanut kertoa aiemmin. Olen nähnyt heidät viimeksi helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kiitos koronan.

Haaveilija, tsemppiä! Vaikka vuoto luultavasti on aivan vaaratonta, niin totta kai se säikäyttää. Onneksi sinulla on jo maanantaina ultra.

Pieni mutta pippurinen: me kerrottiin perheille sitten kun saatiin sikiöseulonnan tulos eli n. viikko nt-ultrasta. Mulla ei ollut mitään intoa kertoa, asia tuntui ja tuntuu, niin henkilökohtaiselta, etten vieläkään ole kertonut muille kuin yhdelle kauempana asuvalle lapsuudenystävälle ja töissä olen kertonut, koska jään äitiyslomalle kesken isojen projektien joita vedän. Jos siis jään. Eihän sitä tiedä, onko kaikki hyvin vai ei. Muille en. Toki syynä on varmaan sekin, kun ei näe ketään ystäviä. On vaan täällä kotona. Jos olisi normaalissa kanssakäymisessä, niin asiasta kertominen olisi jotenkin luontevampaa. Kaikille olemme kertoneet asiasta soittamalla tai viestillä. Esim. Omalle perheelle laitoin Whatsapp-viestin, kun meillä on sellainen ryhmäkeskustelu siellä. Tuntui reilulta että kaikki kuulee asian yhtäaikaa. Mies soitti oman perheensä jäsenille.

Minusta yhtä oikeaa aikaa kertomiselle ei ole, vaan jokainen kertoo silloin kun itsestä siltä tuntuu. Eli jos sun tekee mieli jo kertoa, niin kerro ihmeessä! Jos nt-ultrasta löytyisikin jotain, niin olisiko sinun helpompi hakea tukea läheisistä, jos he jo tietäisivät raskaudesta? Enkä nyt todellakaan tarkoita, että sieltä mitään huolestuttavaa löytyisi, vaan iso paino sanalla jos. Minä itse nimenomaan olisin halunnut prosessoida asian kaksin miehen kanssa, ilman muiden neuvoja/tietoisuutta asiasta. Siksi lykkäsin kertomista. Mutta tuntuu, että sinulle perheen tuki olisi tosi iso asia. Eli kertominen jo ennen ultraa kuulostaa hyvältä idealta.

Hattara kirjoitti:

Onko muualla ollut neuvolassa puhetta tosta hemoglobiinista sen enempää? Täällä neuvolalääkäri sanoi, että jos hemoglobiini laskee alle 120 niin pitää alkaa syödä rautaa (mutta pitävät kuulemma siitä huolta neuvolassa eli itsenäisesti ei ole tarvetta toimia). En tullut kysyneeksi mitä mieltä ovat ferritiinin mittauksesta.

Ei oo ollut puhetta sen tarkemmin. Yhden kerran, eli ekalla kerralla, hemoglobiini mitattiin. Oli 132 muistaakseni. Tosin mainitsin, että kävin säännöllisesti luovuttamassa verta ennen raskautta ja hb on aina ollut hyvä. Joskus jopa yli 145. Joten siksi kai eivät ole toiste mitanneet.

nano1 kirjoitti:

Tänään kävin neuvolassa lääkärillä, ja oli kyllä turhin käynti ikinä. Lääkäri luki minulle vain edellisen raskauden papereita ja kyseli asioita, jotka lukivat kyllä siellä papereissakin. En tiedä mikä tämän käynnin idea sitten oli, kun edelleen lääkäri oli sitä mieltä, että poliseuranta on tulossa. Ihan hyvin olisi nuokin asiat voinut puhelimessa jutella, kun ei suostunut ultraamaankaan vaikka th viimeksi niin lupaili. No onneksi ensi viikolla nt-ultra.

Eilen seksiä harrastaessa tuntui semmoista epämukavaa paineen tuntua tuolla jossain kohdun ja emättimen alueella, onko kenelläkään muulla ollut sellaista?🤔 Ei siis kipua mutta lähinnä epämiellyttävää tunnetta, joka siis tuntui vain tuon yhdynnän ajan. Siltä lääkäriltäkin tästä kysyin, mutta ei sanonut siihen juuta eikä jaata.

Harmi, että lääkärikäynti oli turha. Mulla on eka neuvolalääkäri ensi viikolla, oliskohan silloin 18+1 viikot. Toivottavasti mulla olisi parempi lääkäri.

Olen huomannut seksin aikana, että ei se aina niin hyvältä tunnu. Esim. Ennen hyvät asennot voi nyt aiheuttaa ihan kipua tai epämukavaa paineen tunnetta. Ja siinäkin tuntuu olevan päivittäisiä eroja. Olen pitänyt sitä ihan normaalina asiana, enkä ole vaivannut sillä päätäni. Paineen tunne on mennyt joko ohi tai sitten vähentynyt asentoa/kulmaa muuttamalla. Vielä ei ole tarvinnut yhdyntää sen vuoksi keskeyttää. Tosin esim. viimeksi käytiin läpi varmaan ainakin neljä eri asentoa, ennen kuin alkoi tuntua hyvältä.