Mamani

Minäkään en kelpaa vanhemmilleni. Aina uudestaan ja uudestaan kuitenkin vaan kuvittelen että nyt olenkin kuvitellut kaiken kunnes taas palaan maan pinnalle. 😞 Yritän lasten takia sietää että saisivat edes jonkunlaisen suhteen isovanhempiin. Muut sisarukseni ovat kyllä tärkeitä, heitä ajatellaan kyllä kokoajan. Millon mitäkin ollaan heille järjestämässä. Käyvät kaupallakin meidän nurkalla mutta eivät tule käymään meillä. Nyt on serkkuni ja hänen lapsensa on enemmän tervetullut kun minä ja perheeni, näkevätkin useammin kuin meitä.

Käyn alituiseen pohdintaa päässäni olenko liian herkkä että koen asian näin. Mutten ole ikinä tuntenut riittäväni vanhemmilleni. Äiti sanoi joskus kun olin nuori että me lapset ollaan aina tervetulleita kotiin, niin halusin uskoa, mutta en koe olevani tervetullut.