Maikki1985

Nyt kävi niin kuin ei ole toivottu, eli ovistikut näyttää iloista hymynaamaa ja huominen aukiolotutkimus täytyy perua.

Mua ketuttaa todella!!

Kierto kun on mitä on niin ei taida noita aikoja löytyä hevillä. Jeah.. Heitän pian hanskat tiskiin.

Ei meille oo tarkotettu vauvaa, jos ois ni kyl nääkin hommat toimis helpommin. Antaa olla!

kesätyttö82: Onnea kovasti pikkuiseta! Enköhän minäkin vielä joskus.. :)



Sajeeve: Teillä vietetäänkin nyt jänniä aikoja! Täällä jännityksessä mukana :D



on:

Ahdistus on vähän laantunut. Päätin uskotella itselleni et kaikki menee nopeella aikataululla ja kaikki menee hyvin. Tiistaina lääkärissä kysyn sitten asioiden todellisen laidan.

On tosiaan mukavampi olla väärässä uskossa kuin olla täysin tietämätön ;)

Nyt vielä sitten toivon ettei testit bongais ovulaatiota ennen tuota aukiolotutkimusta, inhottavaa jos se menee ohi suun..



Mutta kaikille mukavaa viikonloppua

toivotteleepi Maikki

Ei kun hyvä että kirjoitit, todellakin! Mul on niin epätoivoinen olo. Mä en millään uskalla iloita ja toivoa, mä pelkään sitä romahdusta.

Hyvä juttu on se et tarjolla on asiaan perehtynyt pdykologi, kenen juttusille aijon varata ajan, edes kerran. Et pysyn järjissäni!



Mä taidan kaivata nyt nimen omaan niitä selviytymistarinoita. Niitä et aukiolotutkimuksen jälkeen oltiin jo raskaana, tai eka inssi ja maha oli pystyssä. Se et uskaltais toivoa taas.



Ja sit tietysti mun täytyy saada tietää miten tähystyksen jälkeen etenee, mitä tarkoittaa et he tutkii oviksen, ei kai ne ensin koita jotain lääkkeellistä, ainakaan montaa kertaa??



Käyn siis lähikaupungin yks : ssä hoidossa, kun kuulin et välttyisin turhilta keskustelu käynneiltä ja siellä laitetaan varmat keinot käyttöön jotta pääsee meistä mahd pian eroon..

Toivon todella et kommentti raportissa kiirettä jatkohoitoon ei ole, ei tarkoita sitä et roikutaan puolvuotta jonoissa ja katotaan vähän mitä seuraavaksi tapahtuu.



Ja täältä kovasti tsemppiä että kyytiläinen pysyy matkassa!!!

Pikainen ON



Oon ollu tosi ahdistunut, siitä et hoidot lähenee. Tai toi aukiolotutkimus..

Mua ahdistaa epävarmuus, siitä et mitä sen jälkeen tapahtuu ja millä aikataululla..

No tiistaina täytyy kysellä tarkkaan jatkosta, oli se eka käynti sen verran jänskä ettei mieleen jäänyt paljoa..



Suuret tunteet myös herätti polilta tullu kirje meiän käynniistä.. Se et ultras näky luultavasti pienen pieni kystan alku, kohtu herttamaisen oloinen..

Ja että ollaan nuoria ja terveitä, ei kiirettä jatkohoitoihin..

Ei lohduttanut, mistä ne tietää onko mulla kiire, en oo niinkään varma onko ovulointi esim kunnossa, tutkis ensin senkin ja sit vast ilmottaa kuin terveitä ollaan ..



Oon itkeny silmät päästäni, ahdistaa, mitä jos hoidit ei tuotakkaan tulosta? Uskallanko heittäytyy mukaan ja toivoa parasta? Entä kun kaadun taas? Tää yli vuos on ollu jo tarpeeks rankkaa, aina toivonu ja pettynyt..



Tiedän et negatiivisuus ei ainakaan auta, mut uskallanko taas pettyä kerta toisensa jälkeen..

Kun en tiiä aikatauluja. Mun tarvii tietää mitä tapahtuu, ja kuulla kuin hyvin ne hoidot toimii, näitä tekstejä lukiessa ei hirveesti vakuuta.



Te ootte niin vahvoja kun jaksatte noin hyvin tän kaiken!! Mä en ikinä selviäis..



Kiitos ja anteeksi, hoitoihin meno tuntuu nyt pahalta, luomuna se vauva piti tulla, tai sit joku pienen pieni lääkkeil hoidettu vika! Pöh ja pah.. Nyyh..

Mäntänen



En osaa muuta kuin lähettää voimahalauksen!



Ei itseänikään aina jaksa muiden tarinat lohduttaa.. Silloin vauvan kaipuu on niin suuri, tekisi mitä vain että itse olisi se onnekas. Ja kun sen tietää ettei meille niitä ihmeitä tapahdu..



Eikä sitä kaipuuta ja surua helpota "te olette niin nuoria","te ootte vasta vähän aikaa yrittäneet".. Ei se poista sitä valtavaa lapsen kaipuuta..



En siis osaa muuta sanoa kun kovasti jaksamisia!