Maijakka

Uskomatonta, että olette yhdessä 9 vuotta ja suhde on osaltasi yhä tällä tasolla. Myötätuntoni kyllä tässä tapauksessa naisen puolella.

Eihän sun tarvitse unohtaa, jos haet apua esim. terapiasta. Terapian avulla opit kuitenkin ehkä käsittelemään näitä asioita.

Katkeruus on kitkerää myrkkyä. Tässä maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka jakavat kohtalosi ja vielä enemmän niitä, joilla on vielä huonommin. Ehdotan että etsit itsellesi vertaisryhmän tai muuta terapiaa. Muista että se mitä isäsi on tehnyt, EI OLE SINUN VIKA.

Päätät nyt, että et kanna enää sitä kuormaa, jonka isäsi on laskenut hartioillesi ja heität sen romukoppaan.

Rohkeutta vaan, sulla on edessä mielenkiintoinen matka omaan itseen ja ihan varmasti tulet löytämään sieltä paljon hyvää. Nyt vaan toimeksi: Ota vastaan ja tee itsellesi se elämä, joka sulle kuuluu (vahingoittamatta itseäsi tai muita).

Ei karvat mitenkään erityisesti kuulu vain miehille: ole miehekkäitä. Luonnossa myös naisille kasvaa karvat kainaloihin ja sääriin, voipa jopa jokunen haihtuva eksyä ylähuulen yläpuolellekin. Kulmakarvat ne vasta voivatkin rehottaa oikein villisti.

Nyt vaan on niin, että jostain syystä nykyään nähdään, että karvat kuuluu miehille. Sikäli paradoksaalisesta, että kuitenkin niin moni mies kärsii hiusten lähdöstä ja ovat karvattomia päälaelta vähintään.

Alunperin karvoja on inhottu siksi, että karvat viittaavat eläimiin. Ajatellaan, että karvainen ihminen on kuten apina, jota ihmisen näkökulmasta pidetään sivistymättömänä.

Karvat kai kasvavat eläimille ( joka myös ihminen on) siksi, että ne suojaavat.

Ymmärrän. Meillä vähän saman kaltainen juttu: Lomaa oli todella odotettu, nyt olisi tulossa 20 päivää lepoa ja rauhaa todella raskaan (rankka hoivatyö ja läheisen sairaus) talven jälkeen. No, mies sitten ilmoittaa, että hänen sukulainen pienen lapsen ja vaimon kanssa tulee mökille 10 päivän ajaksi. Hän oli jo luvannut.

No, siinä sitten olivat täysihoidossa. Pienokainen oli tosi suloinen ja vieraat ( joita en oikeastaan tuntenut etukäteen) ok. Mutta siinä meni 10 lomapäivää ja edelleen ärsyttää ihan mielettömästi, että minulta ei kysytty! Tosi törkeetä ja mies on sen nyt kyllä useamman kerran kuullut. Pitäisi varmaan huomauttaa tästä 10 päivää putkeen joka aamu kahvipöydässä, mutta en viitsi, koska lupasi seuraavan kerran kysyä etukäteen.