Madame Mistletoe

Olin jo pidemmän aikaa miettinyt elämäntapamuutosta jotta saisin painoni takaisin kaksinumeroiseksi. 🤔

Mutta aina vaan keksin jotain tekosyitä: "Huomenna", "Ensi viikolla", "Kohta", "Pian" ...vaikka mitä, ettei olisi "JUURI NYT, TÄNÄÄN" tarvinnut tehdä mitään. 🙄😔

Sitten iski korona, joka vei vähän päälle 10kg 1 kk:ssa. 🙄

Siitä sain oivan kimmokkeen jatkaa kevyemmällä ruokavaliolla, sillä enhän minä mitään maistanut enkä haistanut muutenkaan! 🙂👍🏻

Nyt on 20kg pois ja olen kutkuttavan lähellä tavoitettani. 🥳

Juuh,

Ihan ensimmäinen poikaystäväni muuttui lempeästä ja sellaisesta miehestä, joka nautti kotona läheisyydestä ja JHO:sta mieheksi, joka kielsi minulta kotona kaikenlaiset kosketukset ja KAIKKI julkiset hellyydenosoitukset (edes käsikädessä ei enää kuljettu) sen jälkeen, kun olin ollut isossa leikkauksessa ja vahvat lääkkeet joita jouduin sen jälkeen jonkin aikaa syömään aiheutti aknen.

Eniten näkyi naamassa; siis selvennettäköön nyt heti, että kyseessä oli lievähkö akne. Eli ei siis mikään HIRVEÄNKAMALA, milli millin vieressä ympäri kroppaa ja naamassa peukalonpään kokoisia punaisena helottavia patteja ja "kraatereita"

-tyylinen akne...

Mutta hänelle se, ettei kasvojeni iho ollut enää joka puolelta sileä ja kuulas, ja että vartalossani (niissä paikoissa joissa akne yleisimmin esiintyy) oli yhden käden sormilla laskettava määrä aknefinnejä, oli järkytys ja ison inhon aihe.

Seksi loppui siihen, koska "Ei nouse enää sun kaa" ja pussailu oksetti häntä, joten sekin jäi. Saunassa ruvettiin käymään erikseen, ja hän siirtyi sohvalle nukkumaan. Ai niin..sen muistan, että kerran hän humalassa yöllä kotiin tultuaan vaati "kirkkovenettä", mutta minun piti seistä keittiönpöytää vasten selkä häneen päin ja yöpaita päällä, jotta hän kykeni minua koskemaan.

Muuten en saanut enää kulkea kotona vähänkään "kevyesti vaatetettuna" koska ulkonäköni oli järkky. Jos hänen oli IHAN PAKKO lähteä minun kanssani johonkin ulos (Huom! Ei käyty enää muualla kuin kaupassa, yhdessä) niin hän vaati, että meikkaan paksusti vaikka mitä mömmöjä naamaani, jotta "olisin edes jotenkin ihmisen näköinen" eikä hänen tarvitsisi hävetä. Ja auta armias, jos jotain tuttuja oli kaupassa samaan aikaan! Täyskäännös ja karkuun! Paitsi jos ei päässyt karkuun, niin sitten hän lähti pois "jatkamaan ostoksia" samalla, kun minä tervehdin tuttuja.

Koska lääkitys aiheutti myös turvotusta ja lihoin n. 5kg, niin sain joka kerta, kun meillä oli vähänkään jotain sanaharkkaa, kuulla mikä ruma lehmä ja persenaama olen ja miten hänellä kyllä riittäisi ottajia jne jne.

No, lopulta se menikin sitten siihen, että muut naiset ja mm. hänen autonsa vei minun paikkani. Minähän en poikakaverilleni siinä kohtaa ollut enää muuta kuin rahareikä. Näin hän minulle kertoi, kun olin jäänyt työttömäksi vähän aiemmin.

Enivei,

Aikani roikuin hänessä (tietäähän sen, kun on parikymppinen ja kyseessä ensimmäinen vakava seurustelusuhde, että miten äärimmäisen tosissaan sitä oli ja oltiinhan me kihloissakin ym.) mutta lopulta tajusin vetäistä "ruman pääni vielä rumemmasta takamuksestani" (hahaha!🤣) ja päätin, että nyt loppui tämä nöyryytys ja lähdin vetää siitä suhteesta.

Tuntui kuin olisin leijunut...

Raamattu.

Olen vakaasti päättänyt, että tänä vuonna saan sen luettua loppuun.

Mulla on muutama sellanen ns. "pakollinen tiiliskivi" jonka olen päättänyt lukea elämäni aikana. Miksi ihmeessä raamattu on yksi niistä, en tiedä..mutta olen nyt 6v opusta lukenut ja olen sivulla 256.

Pitänee kiristää tahtia! 😁

Minä olen maskia käyttänyt joka päivä mm. kaupassa käydessä ja aina, kun joudun ihmispaljouteen. Siis sieltä about 01.01.2020 lähtien.

Minulla oli 2 rokotusta, kun sairastuin lokakuun 22. päivä.

Sairastin 1 kuukautta, menetin reilu 10kg painostani eikä maku- eikä hajuaistini ole vieläkään 100%.

Tauti vei niin totaalisesti (punkan) pohjalle, että vieläkin hämmästelen. Jotenkin tuntuu, että yhä edelleen toivun taudista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän ihmeen nälvimis- ja ruotimismeininki tässä ketjussa nyt alkoi? No onpahan ainakin siltä osin selvästi samanhenkistä porukkaa paikalla. Pitäisköhän teidän vaihtaa yhteystietoja.

-ohis

Mikä ihmeen yhteystietojen jakotilaisuus jälleen, jos menee keskustelu hiukan haasteellisemmaksi?

Sen sijaan, että tämä olisi kirjeenvaihtopalsta, on minusta kiinnostavampaa pitää yllä vuoropuhelua tässäkin ketjussa. En itse pitäisi pahitteena, jos provosoivan itse-esittelyni jälkeen joku tulisi ja haastaisi minua näkemään omien pinttymieni taakse.

No minusta tuollainen täysin pyytämättä esitetty, otatteleva ja ilmeisen epäasiallisuuksiin menevä analyysi (et ole vahva vaan kyyninen ja traumatisoitunut) täysin tuntemattomasta ihmisestä, jota vielä säestetään sarkastisen ivallisilla heitoilla (no se tarvitsee vain iiiison halin) ja suoranaisella haukkumisellakin (persuksi?!), ei ole minun käsitykseni älyllisestä, rakentavasta ja hedelmällisestä verbaalisesta haastamisesta. Haastamistahan se on toki riidan tai konfrontaation hakeminenkin, joskaan moiseen tuskin ainakaan omasta mielestäsi viittasit. Mutta mitäpä minäkään täältä sivusta huutelen, eihän mullakaan ole sen enempää asiaa tehdä tulkintoja kenenkään puolesta, joten enköhän ole jo heilutellut huuliani tarpeeksi. Kiitos ja anteeksi.

-ohis

Henkilö kertoi itse olevansa kyyninen. Traumatiikastaan myös vihjaili. Omasta mielestäni traumoista puhuminen ei ole häpeällistä. Luemme näitä kommentteja oman kokemusmaailmamme, oman väristen silmälasien läpi, oman ärsytyskynnyksemme rajoissa. Mutta huom. tässä kommentoi useampi eri persoona. Omani jäi tuohon kovuuden ja kyynisyyden haastamiseen ja porautumiseen sen läpi. Mutta ehkä se ei ole oikea tapa kommentoida,  tällaisella palstalla ainakaan. Ja tuon halauksen minä ainakin tulkitsin positiivisena heittona. Uskon itsekin, että tuonkin kyynisen kuoren alla on hellyyttä kaipaava ihminen. Toki voimme olla hiljaakin ja antaa ihmisten pitää illuusionsa.

Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?" ja "uskotaan uskotaan, vähempikin riittäis" ja että "olet selvästi sellainen ja tällainen ja kyllä varmasti välität mitä ihmiset sanoo". (Oletan, että nuo on kaikki sun kommentteja?) Tulee ihan sellainen kuva, että se tyyppi ärsyttää sua, osuu johonkin hermoon. Toisaalta luulen ymmärtäväni, millaista keskustelua yrität hakea ja ettet sinällään tähtää loukkaamiseen. Ehkäpä vain et itse aina huomaa sitä, että osaat olla vähän alentuva ja hyökkäävä. No mut en mä halua nyt alkaa kenenkään kanssa riitelemään, joten...

"Kyllähän sun suhtautuminen vaikutti vähän halveksuvalta. Tyyliin "mikä sun pointti on?""

Tuo Mikä sun pointti on ei ollut minun kommenttini. Pistinkin siihen alapeukun.

Ei tämä Madame ärsyttänyt eikä osunut mihinkään hermoon, olen hyvin leppoisa tyyppi. Mutta ehkä tyylini analysoida, pohtia, jauhaa ja pureskella ei oikein täällä nappaa. Ja riitely, se nyt ei ainakaan nappaa. Riita pilaa aina hyvän keskustelun. Ihmiset mielenosoituksellisesti häipyvät.

Jos tehdään niin, että myönnetään jokainen omat "virheemme"?🙂

Minä aloitan: Minä olisin voinut ilman muuta kirjoittaa esittelykommenttini paljon ns. neutraalimmin.

Myönnän myös auliisti, että joskus tykkään heittää ne kaikkein provoimmat asiat itsestäni vähän silleen niinkuin tiskirättinä muiden naamalle, ihan vain nähdäkseni onko asiat muuttuneet maailmassa. Ilokseni voin todeta, että on ne. Vähän. Enää minua ei toivoteta suoraa päätä roviolle/helvetin tuliin.🤣

Mitä vielä..en mä keksi!

Saa ehdotella/kysellä. Vastaan mielelläni asiallisiin(!) kysymyksiin.🙂👍🏻