macaron
Seuratut keskustelut
Kommentit
Jaksamista sinulle!
Koin keskeytyneen keskenmenon kolme kuukautta sitten. Syy oli luultavasti kromosomihäiriö. Keskenmeno havaittiin lisäultrassa kromosomipoikkeavuutta tutkittaessa viikolla 13+3. Sikiön koko vastasi suunnilleen viikkoja, joten menehtyminen oli juuri tapahtunut. Olin sairaalassa lääkkeellisessä tyhjennyksessä aamusta iltaan ja pääsin kotiin yöksi. Supistuksia ei tullut seuraavina päivinä, eikä kipuja ollut edes lääkkeellisen tyhjennyksen aikana kovin paljoa. Kipulääkkeitä toki annettiin.
Noin kuukauden päästä alkoivat kuukautiset (?), jotka kestivät pari viikkoa ja olivat erittäin runsaat, etenkin lopuksi. Hakeuduin niiden vuoksi päivystykseen ja kävi ilmi, että raskausmateriaalia oli vielä jäänyt kohtuun. Se otettiin tähystyksessä pois. Nyt vasta pääsimme uudelle yritykselle, saa nähdä, kauanko kestää.
Kiitos Blackpanther! <3
Hyvää uutta vuotta ja toivotaan meille kaikille onnea tällä saralla ensi vuonna! :)
keskeytyneestä keskenmenostani on nyt kaksi kk. Sikiö oli ilmeisesti juuri menehtynyt, ehkä muutaman päivän sisällä, sillä se oli kasvanut edellisellä viikolla tehdystä ultrasta. Km havaittiin sikiöseulonnan yhteydessä (down-epäily) rv 13. Vaikka tässä tapauksessa oli valmistautunut siihen, että jotain voisi olla vialla, oli keskenmeno suuri suru. Ehkä varsinkin siksi, että tämä oli ensimmäinen raskauteni. Suru on kuitenkin helpottanut ajan myötä.
Onneksi pääsin sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen kkm toteamisesta seuraavana päivänä. Edellisenä päivänä annettiin Mifegyne-lääke ja sairaalassa Cytotecia. Sanoivat, että viisi voidaan maksimissaan antaa päivän aikana, muistaakseni kolmen tunnin välein. Mies sai olla mukana sairaalassa ja saimme oman huoneen. Sen jälkeen kun alkoi tulla vuotoa, piti vessassa käydessä käyttää metalliastiaa eli portatiivia. Pilleri alkoi vaikuttaa noin parin tunnin päästä ottamisesta, mutta yhteensä jouduin ottamaan pillereitä neljä kertaa. Minulla oli oma kätilö, jonka sai kutsua paikalle tarvittaessa. Kaikki kätilöt olivat tosi mukavia ja myötätuntoisia. Lääkäriä en nähnyt koko sairaalassaoloaikana. Kipulääkkeitä oli tarjolla riittävästi ja minulle jopa ylikin, en ottanut kaikkia tarjottuja. Myös ne lämpötyynyt olivat hyviä kipuihin, jotka minulla olivat lähinnä menkkakipujen tyyppisiä alavatsakipuja. Eniten kipua tuntui lopuksi kohdun supistellessa takaisin omaan mittaansa.
Kätilöistä yksi sanoi moneen kertaa, että mene vaan kävelemään, jos pystyt, kun vaikutat niin hyväkuntoiselta. Sanoivat liikkumisen edistävän tapahtumia. Ilmeisesti hyväkuntoisuus tarkoitti tässä tapauksessa, että pystyin kävelemään / istumaan, enkä esim. maannut sängyssä. Saimme nähdä sikiön. Ensin olimme ajatelleet, ettemme haluaisi, mutta kätilö sanoi, että suurin osa haluaa ja ihmiset ovat kokeneet sen hyväksi. Pääsimme kotiin myöhään samana iltana.
Minulle sanottiin, että jälkitarkastuksesta voin kysyä omasta tk:sta. Siellä he eivät tienneet asiasta, eivätkä liioin neuvolassakaan. Oli inhottavaa soitella eri paikkoihin, kun siellä kukaan ei tuntunut tietävän mitään. Onneksi loppujen lopuksi sain puhua asiallisen henkilön kanssa ja selvisi, että "jälkitarkastus" on vain virtsa- ja verikoetesti, jossa katsotaan, onko veressä vielä raskaushormonia.
Jälkivuotoa tuli noin kolme neljä viikkoa, lopuksi aika vähän, kunnes alkoivat mielestäni kuukautiset. Kun ne olivat kestäneet jo kaksi viikkoa ja olleet lopuksi muutaman päivän erittäin runsaat ja mukana paljon hyytymiä, soitin päivystykseen. Sieltä neuvottiin seurailemaan vielä tilannetta. Soitin uudelleen seur. pv, kun vuotoa tuli yhä paljon. Pääsin päivystykseen. Siellä lääkäri huomasi ultratessa, että kohdussa oli vielä raskausmateriaalia isohko pala. Pääsin seuraavana päivänä nukutuksessa tehtävään tähystykseen, jossa loppu raskausmateriaali poistettiin. Kotiin pääsi samana päivänä. Hb ehti tippua aika alas, kun vuotoa tuli sen verran paljon, joten yritän nyt nostella sitä. Jälleen pitää odottaa yhdet kuukautiset, joiden pitäisi tulla kk päästä tähystyksestä ja sitten voi taas yrittää.
Pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille! : (
Omasta keskenmenostani rv 13 on nyt pari viikkoa. En olisi itse uskonut miten iso suru keskenmenosta tulee. Oli jo ehtinyt suunnitella ja miettiä asioita, sitten kun se syntyy puolen vuoden päästä.. Edellisellä viikolla olimme nähneet juuri keskimääräisen kokoisen ja liikkuvaisen sikiön ultrassa ja luulimme kaiken olevan hyvin. Seuraavalla viikolla tuli kuitenkin kutsu ylimääräiseen ultraan/istukkanäytteenottoon down-epäilyn vuoksi. Siinä selvisi, ettei sydän enää lyönyt. Sain lähetteen sairaalaan, jossa tehtiin lääkkeellinen tyhjennys.
Tämä oli ensimmäinen lapsemme. Harmittaa, että lapsen saaminen siirtyy niin paljon eteenpäin km myötä. Toivon, että seuraava raskaus kestäisi ja lapsi olisi terve.
Olen myös törmännyt tuohon, että monet kertovat, kuinka monella heidän tutullaan on ollut keskenmeno. Ei niistä kyllä paljon puhuta. Ehkä tuon yleisyyden vuoksi myös terveydenhuollon ammattilaisten suhtautuminen asiaan on joskus niin rutiininomaista, vaikka yksilön kohdalla asia onkin merkittävä ja surullinen.
Blackpanther, toivottavasti pääsette taas pian yrittämään uudelleen ja tärppäisi nopeasti!
Minutkin nukutettiin, kun otettiin loput raskausmateriaalit pois. Ei ollut mitenkään kovin paha kokemus. Ennen nukuttamista annettiin diapam. Minulla ei ainakaan ollut putki kurkussa, mutta ehkä nukutuksia on erilaisia. Hyvin se menee, ei kannata stressata liikaa.
Täällä tärppäsikin sitten aika nopeasti uudelleen, toisesta kierrosta. Olen nyt 11. viikolla raskaana. Odotan kovasti ultraa ja sitä, että saa seulonnan tuloksen.