Maaemo82

Edelliseen korjauksena: julkisellla puolella ei siis saa kaikkia hoitoja enää, jos on yli 40v. (ihme aivopieru päässyt tekstiin...)

Lily_: huomasin olevani raskaana viikkoa ennen hoitojen aloitusta - menkkojen olisi pitänyt alkaa su, ke tein plussatestin ja seuraava ti olisi ollut hoitojen aloitusaika.

Hongatar: Meillä on nyt la 15.12., vähitellen kun on alkanut liikkeitäkin tuntua, on uskaltanut vähän enemmän nauttia raskaudesta. Silti edelleen pidättelen enkä ole mitään vauvatavaroita ostellut, ensi viikollla on rakenneultra ja jos siellä on kaikki kunnossa, niin sitten varmasti helpottaa. Meillä vielä lisäsäikäytyksenä jouduttiin tarkempiin kromosomitesteihin iän takia, mutta onneksi niissä oli kaikki hyvin ❤️.

Nuunulainen: kannattaa olla yhteyksissä jo nyt hoidoista terveyskeskukseen/lääkäriin, sillä ikävä tosiasia on, että yksityisellä puolela ei yli 40v. saa enää rankempia hoitoja, koska todennäköisyys onnistumiselle on iän takia pienentynyt. Itselläkin tästä oli vielä lisästressiä yrityksessä, kun tiesi, että alkaa tulla ikäraja kohta vastaan. Toki jos pystyy rahoittamaan yksityisellä puolella hoidot, niin siellä kyllä hoidetaan vielä myöhemminkin.

Laitan nyt tänne kommenttia, vaikka olenkin jo (toivottavasti) onnellisesti asian läpikäynyt.

Meillä kesti 1,5 v. raskautuminen. Ikää jo 39v. joten luultavasti ongelmat johtuivat siitä. Kun olimme yrittäneet vuoden, saimme julkiselta lähetteen hoitoihin. Alustavissa tutkimuksissa ei onneksi löytynyt mitään vikaa. Huhtikuussa 2021 meillä olisi ollut aika aloittamaan hoidot, mutta plussasinkin viimeisestä kierrosta sitä ennen ja sain perua ajan vain viikko ennen sitä. Olen ollut todella yllättynyt kuinka yleistä oikeasti on, että lapsen saannissa on ongelmaa ja juuri ennen hoitojen alkua tärppääkin (mahdollisesti koko ajan noussut yrityksen aloitusikä vaikuttaa, ehkä myös tutkittu nuorten miesten sperman laadun heikkeneminen? ja sitten kun mitään ei tapahdu, alkaa stressaamaan ja se vaan pahentaa tilannetta jne.) .

Kertomanne tuntemukset ovat aivan samoja kuin itselläkin on ollut: riipivää kateutta muiden vauvaonnesta (jopa niin, ettei oikein ole edes pystynyt olla tekemisissä pienokaisia saaneiden kanssa), jatkuvaa pettymystä menkkojen alkamisesta (puolen vuoden yrityksen jälkeen jokainen menkkojen alkaminen aiheutti itkukohtauksen illalla, vaikka päivällä olisi esittänyt reipasta) ja pelkoa siitä, jos edes ne hoidot ei sitten auta ja jääkin lapsettomaksi. Ja sitten kun vihdoin tärppäsi, ei oikein osannut alkuun edes iloita, kun pelkäsi ensin, että onko kohdunulkoinen tai tuulimuna ja sitten keskenmenoa, jotenkin jäi päälle se epäonnistumisen tunne ja ajatteli, että ei tämä raskaus voi nyt onnistua. Edelleen olen jotenkin todella varovainen kertomaan vauvauutista, kun pelkään, että jotain vielä käy ja kaverit eivät ymmärrä kuinka iso juttu se olisi, kun pientä niin kovasti on yritetty.

Tsemppiä kaikille pitkään yrittäneille, onneksi nykyajan lääketiede pystyy suurinta osaa auttaa ongelmissa ❤️. Toivottavasti kokemuksestani on apua epätoivon keskellä tietäessänne, että saman kokeneita on ja yllättävän paljonkin (mutta asia tosiaan on sellainen, ettei siitä kovasti tule puhutuksi).

Vielä mahtuu omat vaatteet, mutta käytän aika löysiä vaatteita muutenkin (paljon hameita ja mekkoja ja lököhousuja). Ajohousut kyllä alkaa jo kirrata, ei parane vetää mitään turvottavaa jos ne tarttisi saada päälle. Kiloja on valmiiksi ylimääräisiä, niin ei varmaan niin nopeasti huomaa vatsan kasvua silloin.

Mulla neuvola viikon päästä eli 17.5.

Me ei olla kerrottu anopille, ainoastaan mun äidille. Me ollaan tosi läheisiä, niin ehdottomasti halusin kertoa heti mammalle kun plussasin, on myös eka lapsenlapsi hänelle. Anopilla taas on jo lapsenlapsia, joten ei oo niin iso juttu. Enkä mä halua vielä kertoa kenellekään muulle, jos jotain käykin, sillä en jaksa selitellä, jos tulee km tms. Lapsen saamisen vaikeudet on ollut muutenkin henkisesti raskasta, niin sitä selittelyä, että vauvaa ei nyt tulekaan, en halua yhtään tuntemattomampien ihmisten kanssa käydä läpi. Antaa mielummin ajatella, ettei me mitään lasta olla edes yrittämässä, kunnes on rakenneultratkin käytynä. Anopille sentään varmaan kerrotaan ekan ultran jälkeen.