M35

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.

Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.

Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.

No kyllähän tuo voisi tapahtua ihan hyvin miehellekin, ovathan jotkut naisetkin aktiivisia. Esim. omaa miesystävääni ovat naiset lähestyneet joskus jopa riesaksi asti.

Tietty jos on komea. Itse saisin odotella ikuisesti tuollaista kohtaamista.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että kerkeän kupsahtamaan jo ennen dementoitumista.

Täällä ainakin yksi joka ajattelee samoin.

35 vuotta on nyt mennyt ilman.

Vierailija kirjoitti:

Tjaah, mun ei tarvinnut tehdä juuri mitään.

Erottuani eksästä nelikymppisenä haudoin mietteitäni, remppasin hankkimaani asuntoa ja juoksin lenkeillä puolisen vuotta. Sitten kävelin yhtenä surullisena iltana baariin ja tilasin kaljan. Kuinka ollakaan pöytääni ilmestyi elämäni mies, joka kysyi miksi näytin surulliselta. Ja siitä se sitten lähti. Nyt ollaan oltu yksissä kuusitoista vuotta.

Tässä näkyy aika hyvin se miesten ja naisten ero, että naisena voi vain odottaa jonkun saapuvaksi. Mies joutuu olemaan aina se aktiivinen ja keräämään ne sadat pakit.

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisia ja ankariakin ohjeita kaipaan. Toki on todennäköisintä, että junani meni jo kauan sittem ja eronneet ikäiseni ja vanhemmat kaikki tavoittelevat niitä alle 35-vuotiaita, eivätkä tyydy enää vanhempiin.

Olen tässä jo opetellutkin hyväksymään tosiseikkoja ja olen sinänsä melko valmis yksinäiseen vanhuuteen ja loppuiän selibaattiin. Mutta ajattelin, että voisin ehkä vielä kerran koettaa onneani, jos jollekin kelpaisin.

Tosin arjessa ei ole tullut lainkaan treffeikutsuja tai miehiä jututtamaan moneen vuoteen, ja erosin siis melkein kaksi vuotta sitten. Edes ollessani naimisissa ei myöskään tullut kukaan juttusille tositarkoituksella tai flirttimielessä moneen vuoteen. Olen vieläpä ollut melko samannäköinen ja -painoinen viimeisimmät 15 vuotta. Aika masentavaa, sanoisin. :(

Voin Ap:lle lohdutukseksi sanoa, että ei 35v eronneella miehelläkään ole yhtään sen helpompaa, pari vuotta alkaa olla itselläkin aikaa erosta. Ulkonäköä kun ei ole, olet ihan tavis ja tylsät harrastukset niin ei kiinnostu nuoremmat eikä vanhemmat naiset. Ei voi mitään, näin se vaan on tänä päivänä nämä parisuhdemarkkinat. En olisi kyllä ennen eroa uskonut.

On se outoo kun naiset ja miehet valittaa samasta ongelmasta. Vaikka sopisivat yhteen niin eivät kohtaa tinderissä tai oikeassa elämässä.

Pitäisi tänne tehdä ketju missä voitte vaihtaa sähköposteja ja tuon jälkeen turha enää tulla tänne musuttamaan ettei ketään löydy.

Kyllä kai ne Tinderissä kohtaa, mutta molemmat tai toinen puoli lyö raksia. Mulla ainakin näin, että ei Tinderistä ole mitään hyötyä. Täysin turha sovellus.