Lumokeiju

Onnea Sukat on rikki!!!

Monesta tuntuu varmasti epäreilulta, kun raskaus ei ota onnistuakseen.. Kaikki ajattelee, että no ei minulle voi niin käydä, että se tapahtuu jollekin muulle. Täytyy myöntää, että tämän ryhmän seuraaminen on nostanut omia pelkoja, että entä jos minäkin kuulun siihen epäonniseen ryhmään. Meillä toki niin vähän yritystä takana, mutta kyllä se on käynyt mielessä. Ystäväni tuli raskaaksi ensi yrityskerralla. Jollain tasolla salaa toivoin, että minullekin tapahtuisi niin, vaikka tiesin, että se on hyvin epätodennäköistä.

Asiaa ei helpota lähipiirin useat vauvat ja työssäni kohtaan myös säännöllisesti lapsia ja ihan pieniä vauvojakin. Mulle on alkanut tulla ihan siis fyysisiä tuntemuksia, kun näen vauvan. Niitä ei ole ollut ennen, alkoivat ehkä viime talvena. Niitä on vaikeaa kuvailla muille, siis niitä "oireita". Eipä näistä oikein kehtaa julkisesti ihmisille kertoa. "Hei, vauvanne aiheuttaa minussa kihelmöintiä ja väristyksiä" :D

Kiitos siis tälle ryhmälle ja teille, että täällä voi purkaa tuntojaan! ❤️

Hei!

Täällä kävi todella plussa-aalto sen jälkeen, kun muutama kk sitten laitoin ekan viestin. Onnea kaikille ja tsemppiä kaikille muille :) Täällä projekti alkutekijöissään. Olen seurannut keskustelua kyllä koko ajan.

Kaikille testien kanssa pähkäileville: Ei kannata käyttää vanhentuneita testejä eikä lukea tuloksia enää tuloksen lukuajan jälkeen. Vanhentuneet testit tai liian pitkän ajan päästä luetut tulokset voi aiheuttaa vääriä negatiivisia tai vääriä positiivisia tuloksia. T: labratäti :)

Omaa napaa. Täällä olisi nyt yk 1 ohi ja kp 2... Näitä menkkoja ilman pillereitä ei ole ollut ikävä. Tulee runsaasti vuotoa ja kramppeja on alussa ja lopussa. Toivottavasti näistä ei tarvitsisi enää kärsiä kovin pitkään. Jossain vaiheessa kiertoa aloin tunnustella omia tuntemuksia ja se on kyllä todella outoa, vähän pelottavaakin, että kuinka keksii kaikkia oireita.

En ollut ihan varma, että oliko viime kierrossa edes ovulaatiota, kun yleensä tunnen sen aika selvästi ja nyt ei ollut nipistyksiä mahalla. Tämä oli nyt kuitenkin eka "luomu-kierto" pillereiden jälkeen, että en ota paineita. Tästä eteenpäin!

Hei taas.

Tuossa aikaisemmin tätä vuotta laittelin viestiä. Mulla alkaisi olla koulu taputeltu ja mies sanoi, että olisiko aika jättää nyt ne pillerit pois..! Olin ihan ihmeissäni, luulin, että saan kaivella vastausta, kun jätin sen hänen päätöksekseen, että milloin aloitetaan. Hän tuntee kuulemma olonsa nyt valmiiksi ja mikäs sen ihanampaa ❤️ Tänään oli nyt eka kerta, kun jätin pillerin ottamatta, niin jäädänpä odottelemaan menkkoja ja siitä sitten rohkeaan yritykseen 🤩 Painoa on tippunut 5 kiloa elintapamuutoksilla ja sama meno jatkuu.

Pumpulipilvi kirjoitti:

Hei vaan kaikille! Uskallan vihdoin tänne kirjoittaa itsekin kun nyt useamman päivän jo teidän muiden juttuja olen ahkerasti lueskellut. Itsellä se tilanne, että vauvahaaveet vahvistuneet minulla ja miehellä valtavasti tässä alkuvuodesta ja yrittämisen aloitus alkaa pian olla ajankohtaista 😊 tarkkaa aikataulua aloituksesta ei vielä olla sovittu, mutta eiköhän tässä kevään mittaa jo kokeilla. Ensimmäistä lasta siis suunnitellaan ja en meinaa pysyä nahoissani ku jännittää eikä kenellekään muille oikein osaa/ halua asiasta vielä kertoa. Ollaan molemmat 25 vuotiaita avomiehen kanssa ja meillä on toiveissa useampi lapsi, joten olisihan se kai iänkin puolesta jo hyvä tämä projekti aloitella niin kerkiää sitten rauhassa😄

Ehkäisynä pari vuotta ollut pelkkä kondomi, sillä jätin e-pillerit pois niiden aiheuttamien sivuoireiden takia. Eli ehkäisyn pois jättäminen ainakin käy meiltä tarvittaessa nopeasti ja helposti sekä ilman että mulla heittäis hormonit häränpyllyä!

Viimeiset kuukaudet on mulla mennyt niin että pohdin vauva-asioita päivittäin ja luen internetin jokaisen vauvakeskustelun sekä selaan netistä vauvanvaatteita ja äitiysmekkoja tuntitolkulla! Tämä on mulle kyllä luonteenomaista, että jostakin innostuessani hurahdan täysin ja kaikki pitäis tapahtua ja tehdä heti samantien. 😄

Yrittämisen aloittaminen on kuitenki jo itsessään aika elämää mullistava päätös ja haluaisinkin kysyä oliko teillä muilla sellainen olo ekaa lasta yrittäessä että ikäänkuin hyppäät tuntemattomaan samalla malttamattomana että hieman kauhuissaan😁?? Kuitenkin olen koko elämäni tiennyt, että haluan äidiksi ja omat lapset on se suurin unelma meille molemmille, joten oikein ärsyttää tämä oma jahkaaminen! Uskallanko jo "hypätä"?

Hei!

Tässä on paljon samaa kuin omissa mietteissä 😊 Mun pitäisi keskittyä täysillä lopputyöhön ja muuhun, mutta tekee mieli vaan lukea artikkeleita ja tätä palstaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Läheinen ystäväni odottaa tällä hetkellä vauvaa ja se on lisännyt pökköä pesään aika lailla. Tuntuu, että olisin itsekin VIHDOINKIN valmis.

Olen aina tiennyt, että haluan äidiksi, mutta siinä on paljon ollut sulattelemista. Omien sisarusten lasten kasvua olen nähnyt lähietäisyydeltä ja vahvasti introverttinä ihmisenä sitä sen härdellin jälkeen on aina ollut tyytyväinen kun pääsee hiljaiseen kotiin. Silti mahdollinen äitiys tuntuu tutulta ja turvalliselta ja siltä, että haluan sitä todella. Tuntuu, että keho on alkanut reagoida lapsen nähdessä. Kuulostaa varmaan oudolta 🙂 Minulla on samat fiilikset, jännittää ja odotan innolla, mutta pelottaa silti. Tosi ristiriitaista.

Ihana ryhmä tämä ❤️ Mies ei tahdo jaksaa määräänsä enempää ku hössötän ja haaveilen ja spekuloin. Kesä, tulisit jo ☺️

Lisätään vielä, että opiskelu tuottanut minulle melkoisesti stressiä, varsinkin näin valmistumisen alla. Senkin vuoksi olisi varmaan hyvä tämä taputella valmiiksi.